Iron Man 3

"Yli kaksituntinen Iron Man 3 on mieluisa yllätys jatkuvaan paukutteluun varautuneelle."

(USA 2013)
O: Shane Black
N: Robert Downey Jr, Gwyneth Paltrow, Guy Pearce, Don Cheadle, Ben Kingsley, Rebecca Hall
K12
Ensi-ilta 24.4.2013

 ★★★☆☆ 

Kolmas Iron Man on trailerimainettaan parempi toimintaelokuva.

Iron Man 3:n traileri on harhaanjohtava. Sen perusteella trilogian päätösosa (?) ei sisällä mitään muuta kuin räjähdyksiä, banaalia dialogia, latteaa elämänfilosofiaa ja vielä vähän lisää räjähdyksiä. Aika epäkiinnostava tuote siis, ellei satu pitämään perustoimintaelokuvista, joissa on paljon räjähdyksiä.

Yli kaksituntinen Iron Man 3 onkin mieluisa yllätys jatkuvaan paukutteluun varautuneelle. Eksentrinen Tony Stark kohtaa playboy-menneisyytensä haamuja ja ajautuu lopulta myös mukaan maailmanlaajuiseen terrorismin vastaiseen sotaan. Viidentoista vuoden takaiset tapahtumat pohjustavat kohtuullisen järkevällä tavalla nykytilannetta, joka tuskin olisi univaikeuksien ja parisuhdeongelmien riivaaman Starkin osalta muutoin yhtä kiinnostava.

Suurin sudenkuoppa leffan ensimmäisellä puoliskolla on jatkuva viittailu ”tapahtumiin New Yorkissa”. Kyse ei suinkaan olen edellisestä Iron Man -elokuvasta, vaan The Avengersista, joka oli räjähdyksillä ja epäloogisuuksilla turboahdettu yritys koota yhteen Marvel-universumin supersankareita. Tämän tajuamiseen saattaa mennä hetki, joten jos menet katsomaan Iron Man 3:n tämän luettuasi, tee itsellesi palvelus ja etsi jostain käsiisi The Avengersin synopsis Iron Manin/Tony Starkin osalta. Starkin ininää unettomuudesta on helpompi seurata, kun tietää, miksi tämä kokee traumatisoituneensa mustista aukoista ja alieneista.

Kolmannen Iron Manin draaman kaari on perinteisyydessään lähes liikuttava: Tony Stark kohtaa vihollisen, joka on niin vahva, että vie mekaanikkomogulilta kaiken kotihuvilasta, leluista ja rakastetusta lähtien. Mytologiaan kuuluu, että sankarin on palattava paljain käsin osaamisensa ja identiteettinsä alkulähteille, josta – kappas vain – löytyykin sitten se elämän todellinen tarkoitus.

Kun Stark rämpii huurteisessa metsässä eteenpäin raahaten mukana viimeistä rautapukuaan, on ylhäältä kuvatun lumiuran pateettinen piteneminen pikkuisen ärsyttävää. Metsäläisosuuden pelastaa kuitenkin aiemmistakin Iron Maneista tuttu, Robert Downey Jr:n lakonisella tulkinnalla yliampuva huumori. Katsoja ja fani antavat paljon tuttuja kuvioita anteeksi vain siksi, että myös Stark itse tuntuu tietävän, miten tarina lopulta päättyy.

Iron Man 3:n parissa viihtyy mainiosti siksikin, että Guy Pearcen, Rebecca Hallin ja Ben Kingsleyn kaltaisia näyttelijöitä on miellyttävä seurata. Pearce tekee lähes parodiaa muuntautumiskyvystään ja Hall on oikealla tavalla yllättävä valinta Stark-tytöksi. Bioterminaattorin kykyjä omaavat pahiskätyrit (James Badge Dale ja Stephanie Szostak) ovat hämmentävän karismaattisia hekin, ja kyllähän sitä aina mielellään katselee humanoidien välisiä lähiotteluita mieluummin kuin tuijottelee räjähtäviä taloja, tankkereita ja kontteja lintuperspektiivistä.

Paketti on ihan kelvollinen päätös Iron Manin tarinalle, mikäli se sellaiseksi maltetaan jättää. Mitenkään vallankumouksellinen tai mieleenjäävä elokuva ei ole, mutta harvoin sarjistoimintafilkoilta sitä odottaakaan. Täytyyhän yleisön jäädä nälkäiseksi seuraavia Marvel-elokuvia varten, joita on tälle vuodella luvassa vielä kaksi kappaletta.

LUE LISÄÄ

, , , , ,

Kommentoi