”Olen kuin joku lihansyöjäkasvi”

Suomi-alternativen legenda Janne Westerlund esiintyy Sylvi-klubilla perjantaina 5.4. Nyt hän puhuu Sylvin Minna Uimoselle.

Suomi-alternativen legenda Janne Westerlund esiintyy Sylvi-klubilla perjantaina 5.4. Nyt hän puhuu Sylvin Minna Uimoselle.

Kuvat: Nauska

Oran on kaupunki Välimeren rannalla Luoteis-Algeriassa. Berberin kielellä se tarkoittaa kahta leijonaa. Oran on myös monen bändin multi-instrumentalisti Janne Westerlundin viime syksynä ilmestyneen debyyttisoololevyn nimi. Kysyin Westerlundilta, mitä Oran merkitsee hänelle.

”Aivan yksinkertaisesti pidän sanan soinnista, siinä on neljä kirjainta miellyttävässä järjestyksessä. Joskus pelkkä sana itsessään, merkityksistään riisuttunakin tai ehkä nimenomaan juuri silloin, pystyy herättämään todella voimakkaita mielikuvia. Se, että Oran on myös kaupunki, jossa en koskaan ole käynyt ja josta en tiennyt yhtikäs mitään, sopi minulle mainiosti valitessani nimeä levylleni. ”

Oran vie kuulijan mukanaan, meditatiivisille matkalle juurevaan maailmaan, jossa basso ja akustinen teräskielikitara soivat. Rytmillisesti vaihtelevaa, pääosin hidastempoista ja rauhallisen kaunista äänimaisemaa rakentaa oleellisesti myös herkkä laulu melodioineen, sävyineen ja sanoituksissa kerrottuine tarinoineen.

Janne Westerlund tunnetaan myös yhtyeistä kuten Plain Ride, Sweetheart, Circle, sekä Pharaoh Overlord. Joitakin lista voi hengästyttää, mutta Westerlundille moninaisuus on osa luovan työn rikkautta.

”On onni saada soittaa niinkin erilaisissa bändeissä kuin vaikkapa Circle ja Plain Ride. Ja kyllä niitä tulee lähestyttyä hieman eri vinkkeleistä, vaikka rokkiahan se kaikki onkin. Circle on semmoinen ihmistornado, joka yllättää kaiken muun lisäksi myös soittajansa ja jonka jälkeen ei maisemassa ole muuta kuin kaatuneita aitoja ja pari rekkaa väärinpäin. Plain Ride taas perustuu enemmän tekemiini biiseihin ja niiden toteuttamiseen rehevällä yhteissoitolla”, hän kertoo.

Kokeellisuus  ja genrerajojen ylittäminen, ellei lakoon laittaminen, ovatkin Westerlundille olennainen osa musiikin teon prosessia.

”Vaikka itselläni olisi vain yksi ainoa bändi tai ei bändiä ollenkaan, en varmasti haluaisi sitoutua yhteenkään genreen tai lakkaisi kokeilemasta mitä esimerkiksi kitaralla tai lauluäänellä voi tehdä.”

m_Photo_by_nauska_4Sooloprojektia Westerlund ei mitenkään erityisesti suunnitellut, huomasipa vain jossain vaiheessa, että biisejä tehdessä alkoi kertyä myös materiaalia, joka toimi selvästi paremmin yksikseen soitettuna.

”Lopullinen sysäys taisi olla muutama vuosi sitten kun Tolosen Arttu (Giant Robot, Black Audio, Them Bird Things, Riitaoja jne.) suurin piirtein nenäkarvoista veti mut banjosoolokeikalle. Ja vielä lämppäämään Lännen-Jukkaa. No mähän olin tutiseva amatööri mutta sen jälkeen oli helpompi uskaltaa”, Westerlund muistelee.

Heittäytyminen ja itsensä alttiiksi paneminen ovat hänelle olleet aina osa esiintymistä. Ennen keikkaa jännitytään ja keskitytään. Esiintymisjännitys myös palkitsee.

”Esiintyminen on vastenmielistä ja ihan parasta”, Westerlund summaa.

Palataanpa vielä biisintekoon. Oran-levyllä Westerlund kertoo intensiivisiä ja vahvoja musiikillisia tarinoita. Kysyn häneltä, miten sellaisia tehdään.
”En usko ahkeruuteen, olen enemmänkin kuin joku lihansyöjäkasvi, joka monttu auki odottaa että se kärpänen laskeutuu. Mulla saattaa olla jokin löyhä aihio mielen reunoilla kuukausia tai pahimmillaan vuosia ennen kuin se napsahtaa kohilleen, mutta sitten valmista kamaa syntyykin nopeasti.”

Kuulostaa hyvin intuitiiviselta. Westerlund toteaakin, ettei prosessia oikein voi hoputtaa eikä ohjata ulkopuolelta järkeillen. Ellei sitten halua tulokseksi puisevuutta.

”Kyllä mä toivon, että lauluissa olisi sellaista painoa ja latausta, joka kestäisi useammankin kuuntelun.”

Kyllä kestää. Oran vain paranee kuuntelukertojen myötä.

Janne Westerlund esiintyy Sylvin 1-vuotisklubilla Nosturin alakerrassa perjantaina 5.4. klo 22:00.

LUE LISÄÄ

, , , , , , , , , ,

Kommentoi