To The Wonder

"Ohjaaja jatkaa musertavan hienon ja murskaavan suurisuuntaisen The Tree Of Lifen (2011) tyylilajissa."

(USA 2013)
O: Terrence Malick
N: Ben Affleck, Olga Kurylenko, Rachel McAdams, Javier Bardem
K7
Ensi-ilta 3.5.2013

 ★★★☆☆ 

Terrence Malickin uusi elokuva on miehen edellistyön, The Tree Of Lifen, kaikin tavoin kepeämpi sisarteos.

On Ranskassa tapaava, impulsiivisesti ja täysillä rakastuva pariskunta. Heidän rakkautensa on räiskyvää, hauskaa, tarttuvaa, lihaksi tullutta iloa. Heidän jokaista kohtaustaan katsoo riemuiten ja samaistuen.

Sitten Marina (Olga Kurylenko) päättää muuttaa Ranskasta tyttärensä kanssa tämän ihanan amerikkalaismiehen Neilin (Ben Affleck) luokse, pikkkaupungin liepeille Oklahomaan. Käytännössä hiljaiselle arolle, jossa on kuumaa, pölyistä, kaikin puolin vierasta. Yhtä tunkkaiseksi käy pian pariskunnan suhdekin. Se lakastuu, ja sitä on vaikea hyväksyä.

Amerikkalaisen elokuvan suuren yksinäisen Terrence Malickin To The Wonder kuvaa Neilin ja Marinan, erityisesti Marinan kamppailua tavoittamattoman tavoittamiseksi, siis sen alkuhuuman. Tai edes jonkin ihanan, taas. Marina kiinnostuu jossain määrin kaupunkiin asettaneesta uskonsa menettämistä potevasta leipäpapista (Javier Bardem). Neil tekee ajoittaista paluuta nuoruudenrakastettunsa (Rachel Adams) syliin.

Tavallaan yksinkertaista, tavallaan kuitenkin koko elämä. Malickin runouden elokuvalle ylläoleva suoraviivainen kuvaus ei tietenkään tee minkäänlaista oikeutta. Ohjaaja jatkaa musertavan hienon ja murskaavan suurisuuntaisen The Tree Of Lifen (2011) tyylilajissa. Elokuva näyttää assosiatiivisine ja merkityssuhteiltaan tarkoituksellisen tulkinnanvaraisine leikkauksineen siltä, kuin se olisi jammailtu kokoon leikkauspöydän ääressä.

Näin ei varmaankaan todellisuudessa ole, mutta Malickin taiteilijuuden ydin on juuri tässä merkitysten hienovaraisuudessa, tulkinnanvaraisuudessakin. Toisin kun monesti on kirjoitettu, uskontoteemainen Tree Of Life oli kaukana yksisilmäisestä raamatullisesta paatoksesta. Se oli elokuva uskonnollisesta epäilystä, epävarmuudesta, pettymyksestä ja toivosta – ei kuitenkaan niin, että nämä edellämainitut olisivat sen ”aihe”. Ennemminkin niin, että elokuva hengitti (oli) tuota epäilyä, epävarmuutta, pettymystä ja toivoa jokaisella kuvallaan, jokaisella leikkauksellaan.

Tämän fanipoikapaatoksen jälkeen on pakko sanoa, että To The Wonder ei ihan samanlaiseen liitoon lähde. Sen tematiikka on sittenkin liian yksinkertaista näin raskassoutuisesti käsiteltäväksi. Se viitttaa sekä pää- että sivujuonessaan (Bardem) samankaltaiseen elämänpettymykseen, joka tavoittamattoman tavoittelusta voi seurata. Se kuitenkin herättää tästä tematiikasta vähemmän ajatuksia, tuntemuksia, tai virvoittavia kuohahduksia kuin Malickin edellinen ohjaus. Se on hiukan kuin The Tree Of Life Lite.

Mainittakoon että lievää huvittuneisuuttakin herättänyt Ben Affleckin valinta Neilin rooliin on aivan oivallinen. Miehen jäyhä ilmeettömyys on silkkaa pikkukaupungin pojan tunnelukkoa, ja jättää toisaalta leikkauksen revittelyille tilaa. Räytyvän Olga Kurylenkon rooli on periaattessa haastavampi, mutta hän tekee elokuvan alun riemukohtaukset niin intensiivisesti, että roolista tulee kokonainen, ei pelkkää kärsimystä.

LUE LISÄÄ

, , , , , ,

Kommentoi