Talviverinen

Talviverinen päättää Helena Wariksen Pohjankontu-trilogian. Jälleen tapahtumia ohjaavat inhimilliset motiivit, suurimpana rakkaus.

Helena Waris: Talviverinen
Otava 2013
333 s.

 ★★★½☆ 

Talviverinen päättää Pohjankontu-trilogian

Ristiinalainen kirjailija Helena Waris on saanut mittavan urakan päätökseen Pohjankontu-trilogian valmistumisen myötä. Pohjankonnun saaga käynnistyi Uniin piirretystä polusta ja sai jatkoa Sudenlapsista. Sarjan päätösosa Talviverinen kutsuu lukijoita matkan viimeiselle taipaleelle.

Talviverinen on Pohjankonnun Troin tarina, tosin ensi alkuun lukija ei sitä tiedä. Kertomus käynnistyy raukeasti, kestää jonkin aikaa että kyytiin pääsee mukaan. Kaikki tuntuu vieraalta, ikään kuin yhteys sarjan edellisiin osiin olisi olematon. Vierauden tuntua synnyttää etenkin tuntemattomalta tuntuva henkilöhahmo Viimakatse, jonka näkökulmasta tarinaa kerrotaan.

Viimakatse on nuorena poikana saapunut Tuultensaarelle kuka ties mistä ja kasvanut aikuisuuteen itselleen vieraan kansan parissa. Identiteettikriisiä potien poika kantaa ulkopuolisuuden tunnetta mukanaan kunnes muistaa tosinimensä. Sen myötä tarina alkaa käynnistyä. Viimakatse onkin Troi, jonka halu saada tietää lisää menneisyydestään toimii voimallisena motiivina lähteä maailmalle. Traagisten tapahtumien siivittämänä nuori mies lopulta lähtee pois Tuultensaarelta.

Kertomuksen alkuosassa tapahtuva usean vuoden hyppäys ajassa eteenpäin antaa koko tarinalle kunnolla vauhtia. Lisäksi Talviveristä rytmittävät nykyhetkessä ja menneessä kulkevat tarinalinjat. Pala palalta Waris kutoo taitavasti eri tarinalinjoja yhteen, eikä alun raukeudesta saati vieraudesta ole enää tietoakaan.

Talviverisen miljöö on rikas. Eri aikalinjojen myötä lukija pääsee välillä Troin muistojen maisemiin, välillä maisema vaihtuu reaaliajassa. Erottelu menneen ja nykyisyyden välillä on selkeää, mikä tukee tarinakokonaisuutta. Ajallisesti liike menneisyyden ja nykyisyyden välillä pitää sisällään vuosia, mikä osaltaan mahdollistaa Troin pitkät matkat ja niiden myötä monipuolisen miljöökuvauksen.

Myös Talviverisen henkilöhahmogalleria on kiinnostava. Troin lisäksi Talviverisessä on lukuisia henkilöhahmoja, joista osa vain käväisee tarinassa ja osa kulkee Troin mukana loppuun saakka. Henkilöhahmokuvaus on paikoin jopa viettelevää: lukija pääsee kurkistamaan henkilöhahmojen mieliin todeten, että heissä on syvyyttä ja särmää, minkä jälkeen henkilöhahmo palaa ikään kuin jonkinlaisen salaperäisyyden muurin taakse.

Vähitellen alkaa paljastua, että Troin matkojen syynä on sekä rakkaus että yritys korjata menneisyyden tekoja. Siinä missä moni fantasiateos tai jopa kokonaiset fantasiasarjat rakentuvat hyvän ja pahan väliselle taistelulle tai jonkinlaiselle ennustukselle, Pohjankonnun maailman tapahtumia ohjaavat inhimilliset motiivit, suurimpana rakkaus.

Pohjankontu-sarja on herättänyt keskustelua ja kerännyt mielipiteitä laidasta laitaan. Kehut ja moitteet kertonevat siitä, että trilogia ei jätä lukijoita kylmäksi. Waris on kirjoittanut omannäköisensä tarinakokonaisuuden, joka ei välttämättä miellytä kaikkia fantasian ystäviä, mutta toisaalta saattaa hyvinkin kiinnostaa historialliseen kirjallisuuteen mieltyneitä lukijoita.

Kirjailija Helena Waris on onneksi oman tiensä kulkija. Pohjankontu-trilogia on raikas tuulahdus kotimaisen fantasian ja etenkin aikuisille suunnatun fantasiakirjallisuuden kentällä.

 

LUE LISÄÄ

, , ,

Kommentoi