Puhdistuksen yö

"Että ei olla sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan, vaan kateellisia, katkeria ja itsekkäitä niljakkeita."

(The Purge, USA 2013)
O: James DeMonaco
N: Ethan Hawke, Lena Headey, Edwin Hodge, Rhys Wakefield
K16
Ensi-ilta 26.7.2013

 ★★★★☆ 

Tulevaisuudenvisiossa keskiluokan turvallinen idylli rikkoutuu yhtenä yönä vuodessa – eikä kyseessä ole Halloween.

On vuosi 2022. Ei siis kovin kaukaisessa tulevaisuudessa, vain yhdeksän vuoden päässä. Yhdysvalloissa eletään kaikkien aikojen alhaisimpia rikollisuuden aikoja. Syynä tähän on hallituksen uusin keksintö, Puhdistuksen yö, joka yhtenä yönä vuodessa antaa kansalaisille mahdollisuuden toteuttaa kaikkia synkimpiä halujaan laillisesti. Kahdentoista tunnin ajan esimerkiksi murhat, raiskaukset, ryöstöt ja tuhotyöt ovat sallittuja ympäri liittovaltiota.

Sandinin perhe, isä, äiti ja kaksi lasta, on ylempää keskiluokkaa, asuu erittäin kivasti hoidetulla omakotitaloalueella. Perheen isällä pyyhkii hyvin töissä. Hän kauppaa turvallisuusjärjestelmiä toisiin ylemmän keskiluokan koteihin, ja niille järjestelmille todella on kysyntää, kun Puhdistuksen yö jälleen lähestyy.

Muistatteko vielä ysärin puolesta välistä leffan nimeltä Reality Bites? Siinä Ethan Hawke heilastelee Winona Ryderin kanssa ja kellään ei ole rahaa ja kaikilla on ongelmia. No, ensimmäisen maailman ongelmia, mutta ongelmia kuitenkin. Ehkä jokin ympyrä nyt jollakin tavoin sulkeutuu, kun Hawke on leffassa, jossa kaikilla on rahaa eikä kellään ole ongelmia. Paitsi mitä nyt Puhdistuksen yön aikana sellaisia ongelmia, että tutut ja tuntemattomat ovat erittäin kiinnostuneita kotisi tuhoamisesta ja perheesi tappamisesta.

Reality Bites on edellinen elokuva, jossa Ethan Hawke on pääosassa ja jonka olen nähnyt. En kyllä olisi miestä tunnistanut Sandinin perheen isäksi, ellen olisi etukäteen tiennyt Hawken roolia näyttelevän.

Perheen äitiä esittää Game of Thronesista tuttu Lena Headey, joka tv-sarjassa on totuttu näkemään juonittelevana, katkerana ja pitkätukkaisena kuningatarblondina. Pitkin elokuvaa hänen kasvonilmeistään tulee jatkuvasti mieleen Cersein rooli, samankaltaista tukahdutetun raivon epätoivoa on kummankin hahmon harteilla runsaasti. Headeyn suoritus loppukohtausta myöten onkin leffan parasta antia.

Myös Rhys Wakefieldin sivurooli Sandinin perhettä terrorisoivan jengin johtajana on hieno. Hän on kuin Heath Ledger parhaimmillaan Jokerin roolissa. Yhtä aikaa täysin psykoottinen ja silti herrasmiesmäinen sosiopaatti.

Kyllä minä tästä elokuvasta loppujen lopuksi aika paljon tykkäsin. Niin sanotusti rivien välissä kommentoidaan yhteiskuntaa ja ihmisyyttä, eikä se kommentointi ole mitään kaunista tai ylistävää. Että ei olla sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan, vaan kateellisia, katkeria ja itsekkäitä niljakkeita. En tiedä olenko siitä samaa mieltä, mutta jotenkin tyydyttää, kun elokuvassa on vahva, kreisihkö ja persoonallinen ote.

LUE LISÄÄ

, , ,

Kommentoi