Take Sushi
21.8. 2013

"Sushit olivat hyviä. Eivät ehkä erinomaisia, sillä riisistä ei tullut sitä ihanaa raikkauden, makeuden, tärkkelyksen ja happoisuuden yhdistelmää, mikä siihen parhaimmillaan kuuluu."

Palstalla kirjoitetaan ravintoloista vegaaninäkökulmasta. Emme ole ruokatoimittajia, olemme vain nälkäisiä.

Teksti: Ville Lähde ja hiukan myös Manu Haapalainen

Tapasimme pitkästä aikaa Helsingissä, ja koska ruoka on maailman tärkein asia, päätimme mennä syömään. Olimme nälkäisiä, ja uudessa paikassa syöminen antoi myös mahdollisuuden kirjoittaa ruuasta. Suuntasimme siis Take Sushiin, jonka olimme tutkailleet etukäteen.

Tutkailu on tosin sikäli liioittelua, että olimme tutkailleet yhtä ihan toista sushipaikkaa, mutta muistimme nimen väärin, ja siksi siis suuntasimme juuri Tennispalatsiin.

”Suuntaaminen” on tosin myös liioittelua, hortoileva kiertotie ehkä parempi ilmaus. Hölöttäessämme ehdimme käyttää tehokkaasta syömisajastamme aimo siivun ennen kuin tajusimme paikan siis tosiaan olevan Tennispalatsissa, jossa toinen meistä oli ollut vajaa tunti sitten esitelmöimässä. Siihen mennessä meille ehti tulla jo liian iso nälkä ja jano. Pettymys olikin suuri kun kuulimme, että ravintolasta ei saanut olutta.

Onneksi tajusimme vasta seuraavana päivänä olevamme ihan eri paikassa kuin tarkoitus oli.

Mutta mikäs tässä muuten.

Take sushi on food court- tyylinen pieni akvaarioravintola, jossa ruokalistat on kirjoitettu viehättävästi (ja vaihtuvuutta vihjaavasti) liitutaululle. Meitä palveltiin ystävällisesti. Termiä ”vegaani” ei tunnettu, mutta saimme silti ystävällistä palvelua ja paikan kasvisruokavalikoiman vegaaniversiona. Annoksen hinta on 30 euroa, mikä ei ole kahdelle ihmiselle paha. Kovin suuri annos ei kuitenkaan ole, mikä herättää Hyvän kurkun kirjoittajissa aina pientä epäilystä.

Olimme kyllä hyvin tyytyväisiä ruoan tasoon ja esillepanoon, mutta silti ei kasvisvalikoimaa voi suositella kahdestaan jaettavaksi. Nimittäin jos annos tarjotaan kahdelle, siinä pitäisi – ei, on ehdottomasti pakko – olla parillinen määrä asioita. On tuskallista joutua kursailemaan puolin toisin ”oletko sinä saanut jo tuota” -tyyliin herkullisen ruoan äärellä.

Sushit olivat hyviä. Eivät ehkä erinomaisia, sillä riisistä ei tullut sitä ihanaa raikkauden, makeuden, tärkkelyksen ja happoisuuden yhdistelmää, mikä siihen parhaimmillaan kuuluu. Mutta tyytyväisiä olimme. Aterian paras elementti oli kuitenkin wakame-merileväsalaatti. Wakame on ihanaa, mutta sitä saa harvoin hyvin laitettuna. Kaalisalaatti oli myös kiintoisa tuttavuus. Ainoastaan soijalevykääreessä olevat inarisushit olivat hieman määlyjä, mutta meidän mielestämme ne ovat aina sellaisia, hieman turhia makeahkoja lisukkeita.

Esillepanossa oli myös makupuolensa: tarjottimelle oli lisätty kiehkura erittäin paksua makeaa soijaa, joka tarjosi kivan vastapainon dippailusoijalle. Paikan wasabi oli sen sijaan mitäänsanomatonta, ei juuri lainkaan tulista.

Kaiken kaikkiaan olimme erittäin tyytyväisiä etenkin alkuperäiseen kärttynälkäiseen pahantuulisuuteeme nähden Mutta ei siitä sushin nypräämisestä koko illan säästetty eeppinen nälkä lähtenyt. Siksi päätimme vielä käydä syömässä. Pizzalla. Salpimientassa. (arvioitu hiljattain täällä näin!) Koska meillä on nälkä.

Take sushi. Salomonkatu 15, Helsinki

ma-su 11-21

 

LUE LISÄÄ

, , , , ,

Kommentoi