Hämeenlinna

"Banaalit asiat kuten ketjuravintolat ja –kaupat vaikuttavat yhtäkkiä hassuilta."

Juha Itkonen: Hämeenlinna
Q-teatteri, ensi-ilta 12.9.2013
Ohjaus: Jussi Nikkilä
Rooleissa: Lotta Kaihua, Hannu Kivioja, Pirjo Lonka, Sanna-Kaisa Palo, Eero Ritala ja Elena Leeve (2.10. alkaen Leeven tilalla Saara Kotkaniemi).

 ★★★★★ 

Armoa ja anteeksiantoa Hämeenlinnassa.

Kuva: Pate Pesonius / Q-teatteri

Jussi Nikkilän toinen ohjaus Hämeenlinna Töölön Q-teatterissa on piristävä teatterikokemus, ja ylittää Töölössä totutusti korkealla olevan riman kirkkaasti.
Koko ensimmäinen puoliaika on sellaista verbaalista tykitystä, että käsittelyssä olevat aiheet, pikkukaupungit ihmisineen, keskiluokan elämä uudehkoilla oma-kotitaloalueilla ja perheen merkitys saavat väkisinkin erittäin humoristisen leiman. Banaalit asiat kuten ketjuravintolat ja –kaupat vaikuttavat yhtäkkiä hassuilta. Toisella puoliajalla selviää, että syvemmällä näytelmän keskiössä ovat armo ja anteeksiantaminen. Niiden myötä myös huumori vähenee, tai ainakin synkkenee.

Näytelmän tapahtumapaikaksi on valikoitunut Hämeenlinna, mutta se voisi yhtä hyvin olla mikä tahansa Etelä-Suomen pikkukaupunki. Kaupunki, missä lauantaisin ajetaan koko perheen voimin ostoksille Prismaan, käydään syömässä Rossossa ja vanhemmat ottavat ehkä lasilliset tarjouksessa olevaa etukorttiviiniä. Missä kaikki palvelut ovat yhden kadun varrella ja iltaisin samat autot parikymmpisine kuskeineen kiertävät katua päästä päähän uudelleen ja uudelleen.

Poikkeaako pikkukaupunkien elämä helsinkiläisestä elämästä?

Yli neljä miljoonaa suomalaista asuu muualla kuin Helsingissä. Riemastuttavimpia yksittäisiä oivalluksia on, kun Eero Ritalan esittämä perheenisä Jani  Lehto esitellään ensin muutamaan otteeseen helsinkiläisenä, ja myöhemmin käy ilmi hänen todellinen kotipaikkansa. Ainakin helsinkiläiseen ensi-iltayleisöön vitsi upposi, kuinkahan mahtaa huumori välittyä, kun esitystä saavutaan katsomaan bussikuljetuksella sieltä maakunnista?

Näin sivumennen sanoen muuten, viimeistään Hämeenlinnan myötä Eero Ritala nousi omien suosikkinäyttelijöideni joukkoon. Hänen roolityönsä keskivertona suomalaisena keskiluokkaisena miehenä on kaikkea muuta kuin keskiverto. Hän onnistuu puristamaan itsestään todella uskottavan kaverin.

Sanna-Kaisa Palon esittämä toimittaja Paula Peltonen on näytelmän viihdyttävin hahmo. Hänessä on esityksen ensimetreistä lähtien monitahoista tragikomiikkaa, joka saa loppua kohti yhä tummempia sävyjä. Paula Peltonen on entinen tähtitoimittaja, nykyinen toimittaja, josta aika on ajamassa ohi niin ammatillisesti kuin muutenkin. Hahmo tekee alusta loppuun saakka niin purevaa yhteiskuntakritiikkiä kuin kiinnostavaa journalismianalyysiakin. Jo pelkästään Palon esittämän Peltosen monologien ansiosta tämän näytelmän haluaisi nähdä ja kuulla vähintään kerran uudelleen.

Jos homma toimii jatkossakin näin, niin Jussi Nikkilän kannattaa tulevaisuudessa pysyä kahden lestin miehenä; sekä näyttelijänä että ohjaajana. Juha Itkosen käsikirjoitus on yhtä aikaa hauska ja poikkeuksellisen oivaltavan yhteiskuntakriittinen. Kasperi Laineen äänisuunnittelu ja musiikki toimivat saumattomasti kaiken näyttämöllä tapahtuvan kanssa.

LUE LISÄÄ

, , , , ,

Kommentoi