Jäniksen vuosi

"Sitä haluaisi esityksen jälkeen mennä ystävän kanssa kaljalle, viipyä siellä liian myöhään, ei herätä seuraavana aamuna ajoissa työhuoneelle, vaan nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, herättyään hengailla koko päivä pelkissä boksereissa ja katsella netistä kissavideoita. Ja niinhän sitä sitten tekeekin.

Ryhmäteatteri, ensi-ilta 10.10. 2013

Käsikirjoitus: Esa Leskinen, Kristian Smeds ja Sami Keski-Vähälä

Ohjaus: Esa Leskinen

Rooleissa: Robin Svartström, Anna-Riikka Rajanen, Minna Suuronen, Taisto Oksanen, Juha Pulli.

 ★★★★★ 

Rytinällä ulos oravanpyörästä.

Tiedättekö tämän klassisen tarinan? Miehellä nimeltä Vatanen on ahdistava työpaikka, homehtunut avioliitto ja masennuslääkitys. Mies ajaa autolla jäniksen yli, vie jänön eläinlääkärin hoidettavaksi ja sen jälkeen jänis kainalossa sekoilee menemään pitkin Suomea. Ette? Miten niin ette? Tämähän on ollut osa suomalaista kulttuuriperintöä jo vuodesta 1975, kun Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi ilmestyi.

Tarinan kantava ajatus, työelämän jatkuva kiristyminen, jopa kriisiytyminen jos tarkemmin ajatellaan, ja äärikapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän mahdottomuus suhteessa järjestelmän pienimpiin osasiin, inhimillisiin olentoihin, on yt-ajan Suomessa ajankohtaisempi kuin koskaan. Nykyäänhän tilanne ei enää ole tulos tai ulos, vaan tulos JA ulos ja täts it!

Näytelmän vaikuttavin yksittäinen kohtaus on kun Vatasta (Robin Svartström) ollaan sulkemassa psykiatriseen sairaalaan, ja paikan ylilääkäri (Minna Suuronen) itse on sekoamispisteessä jatkuvan ylityöllistymisen ja henkilövähennysten vuoksi.

Jänis (Anna-Riikka Rajanen) ei paljon puhu, mutta huh huh, että laulaa kauniisti.

Olin aiemmin lukenut Jäniksen vuosi -kirjan ja nähnyt samannimisen elokuvan. Nyt vielä tämä teatteriesitys, ja jonkinlainen ympyrä jollakin tavalla sulkeutuu. Vai sulkeutuuko? Eikö taiteen pitäisi myös vaikuttaa minuun, katsojaan ja kokijaan? Vaikuttaa jollakin käsinkosketeltavalla tavalla.

No, kyllä se vaikuttaa. Esitys on todella vaikuttava. Niin vaikuttava, että sitä itsekin haluaisi vain suoraan esityksen jälkeen mennä ystävän kanssa kaljalle, viipyä siellä liian myöhään, ei herätä seuraavana aamuna ajoissa työhuoneelle, vaan nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, herättyään hengailla koko päivä pelkissä boksereissa ja katsella netistä kissavideoita. Ja niinhän sitä sitten tekeekin.

Tämä näytelmä on stydiä kamaa.

Kuva: Ryhmäteatteri

LUE LISÄÄ

, , , , , , , ,

Kommentoi