Kaikkiin neljään tuuleen

"Edith Södergranin aforismikokoelma on pieni helmi."

Edith Södergran: Kaikkiin neljään tuuleen
Into Kustannus 2013
Suom. Hilja Mörsäri

72 s.

 

 ★★★★☆ 

Tunnetun runoilijan aforismit on nyt julkaistu ensimmäistä kertaa suomeksi.

”Arvostelija on usein henkilö joka puhuu kirjasta niin kauan, ettei kukaan enää tiedä, minkä arvoinen se on. Jotta kritiikki täyttäisi tehtävänsä, kriitikon tulisi selvästi, ilman yhtään epäröintiä, sanoa, millainen kirja on. Kirjat tarvitsevat tavaramerkkinsä niin kuin muutkin tavarat.”

Näin haastaa Edith Södergran yhdessä aforismissaan, joten yritän sitten toimia hänen toiveensa mukaisesti. Aforismistakin kuultaa läpi, ettei Södergran pitänyt kirja-arvostelijoista, luultavasti koska hän itse oli epäsovinnaisuutensa takia usein oman aikansa kriitikkojen teilaama ja saavutti tunnustetun asemansa vasta kuolemansa jälkeen.

Jos pitää Södergranin tunteellisista, symbolisista ja voimakkaista runoista, pitää varmasti myös aforismikokoelmasta. Aforismit ovat kaunista kieltä, runollisia ja viisaita. Ne tuovat toisaalta vanhahtavalla kielellään tuulahduksen sadan vuoden takaisesta maailmasta ja toisaalta ovat iättömiä. Useat aforismit tuntuvat hämmästyttävän ajankohtaisilta tänäkin päivänä.

Välillä tekstit tosin ovat vaikeaselkoisia ja moneen suuntaan polveilevia ja vaativat useamman lukukerran avautuakseen. Toisaalta näiden aforismien viehätys myös piilee salaperäisyydessä, pohdiskelevuudessa ja hetkellisiä oivalluksia kirjaavassa päiväkirjamaisuudessa. Vaikka Södergran oli uskossa ja aforismeissa mainitaan usein Jumala, hän silti kritisoi taiteet ja tieteet kieltävää uskonnollisuutta ja kaikkea kapeakatseisuutta.

Aforismeissa useamman kerran mainitut henkilöhahmot ovat Ranskan keisari Napoleon, Faust-legendassa esiintyvä paholaisen edustaja Mefistofeles ja saksalainen filosofi Nietzsche. Keuhkotaudin takia usein parantoloissa ollut ja köyhänä elänyt älykkö tunsi vetoa Nietzschen yli-ihmisteoriaan. Södergran on kokoelman alkupään aforismeissa korostetun itsetietoinen ja puhuu hieman alentuvasti ”pienistä ihmisistä”. Kirjan loppuosan aforismeissa hän on nöyrempi ja ymmärtäväisempi kanssaeläjiään kohtaan.

Pidän erikoisena valintana sitä, että teoksen nimi on otettu yhden Södergranin runon nimestä eikä esimerkiksi jostakin aforismista. Aforismit on julkaistu alun perin ruotsiksi vuonna 1919 nimellä Brokiga iakttagelser (suom. ”Kirjavia havaintoja”). Into Kustannus on tehnyt kulttuuriteon suomentaessaan aforismit viimeinkin. Sujuvan suomennoksen on tehnyt kirjailija ja kirjallisuusvaikuttaja Hilja Mörsäri, joka on laatinut teoksen mukaan myös aforismeja hyvin avaavan kirjoituksen ja esittelyn Södergranin elämästä. Kuten suomentaja kirjoittaakin, jo monet Södergranin runot ovat kuin yhteen liitetty kokoelma aforismeja.

Nuorena keuhkotautiin kuollut suomenruotsalainen runoilija Edith Södergran (1892–1923) on kansainvälisesti tunnetuimpia runoilijoitamme. Hänet tunnetaan ennen kaikkea suomenruotsalaisen modernismin edustajana. Södergran syntyi Pietarissa ja kävi siellä saksalaista koulua. Kuten teoksen suomentaja kirjoittaa: ”Monikielisyys ja kielellinen liikkuvuus vapautti hänet ilmaisun sovinnaisuuksista.”  

Kokoelmassa on mukana myös harvinaisuus, Södergranin alun perinkin suomen kielellä kirjoittama Parantolateksti, mietelmällinen proosateksti, jonka hän kirjoitti Nummelan parantolassa noin vuonna 1910. Kirjassa olevat muutamat valokuvat runoilijasta ovat mukava lisä.

Kokonaisuudessaan ohut teos on näin klassisesti sanottuna pieni helmi. Aforismit avaavat uusia ikkunoita Södergranin persoonaan sekä antavat lukijalle elämänfilosofista pohdittavaa.

”Jos ihmisistä haluaa jotain suurta, on vähemmän vaarallista hieman yli- kuin aliarvioida heitä. ”

”Lievä unettomuus lisää nerokkuutta. ”

”Todella syrjäytyneitä ja vajonneita ovat vain alhaisesti toimineet ihmiset.”

”Kukaan ei vältä tähteään; sitä on pakko seurata. ”

 (Aforismit ovat Edith Södergranin kokoelmasta Kaikkiin neljään tuuleen.)

LUE LISÄÄ

, , , ,

Kommentoi