Oli aikakin

"Oli aikakin on siis Curtisin kolmas ohjaus enkä ihmettelisi, vaikka hänen ohjaajan uransa tyssäisi siihen."

(About Time, UK 2013)
O: Richard Curtis
N: Domhnall Gleeson, Rachel McAdams, Bill Nighy
K7
Ensi-ilta 4.10.2013

 ★★½☆☆ 

Romanttinen komedia on maustettu liialla sokerilla.

Tim (Domhnall Gleeson) on pienestä pitäen haaveillut elämää suuremmasta romanssista. Sellaista ei kuitenkaan ole osunut kohdalle. Ei siis ihme, että nuorukainen rakastuu päätä pahkaa sisarensa ystävättäreen Charlotteen (Margot Robbie). Tim ei kuitenkaan saa tunteilleen vastakaikua – vai olisiko vika ollutkin siinä, ettei hän ollut osannut iskeä oikealla hetkellä.

Kolli saa vastauksen kysymykseensä, kun hänen isänsä (Bill Nighy) pudottaa varsinaisen pommin: suvun miehet osaavat matkustaa ajassa taaksepäin. Kyky ei kuitenkaan koske historian käänteitä – mies ei voi pyyhkäistä pois Hitlerin hirmuvaltaa – vaan hänen oman elämänsä tapahtumia. Mutta onko Charlotte sittenkään hänen elämänsä rakkaus?

Englantilainen Richard Curtis on käsikirjoittanut lähes 50 elokuvaa ja tv-sarjaa. Hänen ansioluetteloaan komistavat monet englantilaisen tv-komedian helmet kuten Musta kyy ja Mr. Bean. Hän voi myös kehua käsikirjoittaneensa sellaiset romanttisen komedian nykyklassikot kuin Neljät häät ja yhdet hautajaiset sekä Notting Hill.

Curtis on kuitenkin ohjannut tähän mennessä vain kolme elokuvaa (joista jokaisessa on näytellyt Bill Nighy). Ensimmäinen niistä, Rakkautta vain, on sekin aikakautensa lajityypin parhaimmistoa. Toisessa elokuvassaan Curtis sen sijaan tyri. Merirosvoradion tarina on kiinnostava, mutta se ei pysynyt ohjaajan käsissä. Toivottavasti joku muu ohjaa vielä osuvan elokuvan piraateista, jotka välittivät 1960-luvun puolivälissä kiellettyä musiikkia Englantiin.

Oli aikakin on siis Curtisin kolmas ohjaus enkä ihmettelisi, vaikka hänen ohjaajan uransa tyssäisi siihen. Elokuvan päähenkilöt ovat suloisia ja heidän elämänsä yhtä auvoa. Ainakin kaltaiseni kyynikko alkoi jo odottaa – ellei suorastaan toivoa – että henkilöille tapahtuisi edes jotakin, joka repäisisi särön siloiseen pintaan. Ja kyllähän niin kävikin, tosin ongelmatkin on dipattu siirappiin. Täytyy kuitenkin myöntää, että elokuvassa on muutama niinkin liikuttava kohtaus, että kyynikon linssiin tuli tippa.

Elokuvan naispääosaan suostuteltiin Zooey Deschanelia, joka kuitenkin joutui kieltäytymään aikatauluongelmien takia. Ihme kyllä Rachel McAdams onnistuu paikkaamaan yhtä tämän hetken valovoimaisinta tähteä oikein hyvin.

Edes soundtrack ei pelasta leffaa, vaikka sillä soivatkin niin The Cure kuin Nick Cavekin. Intertekstuaalisuudesta innostuneet saanevat kuitenkin kiksejä siitä, että elokuvan lopussa Tim lukee Andy Mulliganin kirjaa Trash. Kirjaan perustuu Curtisin käsikirjoittama samanniminen elokuva, joka saa ensi-iltansa ensi vuonna.

LUE LISÄÄ

, , , ,

Kommentoi