Päivien kuohu

"Hollywood-tuotteisiin tottuneille Gondryn tapa kertoa vaikuttaa naiivilta, viimeistelemättömältä ja kömpelöltä, vaikka todellisuudessa ohjaaja käyttää elokuviensa tekemiseen ja hiomiseen järjettömän määrän työtunteja."

(L’ecume des jours/Mood Indigo, Ranska – Belgia 2013)
O: Michel Gondry
N: Audrey Tautou, Romain Duris, Omar Sy, Aïssa Maïga, Gad Elmaleh
K7
Ensi-ilta 25.10.2013

 ★★★½☆ 

Melankolia kasvaa ja leviää elokuvan läpi kuin kostea huntu.

Tässäpä tavanomaisen kepeä rakkaustarina: varakas poikamies Colin (Romain Duris) on amatöörikeksijä, joka työllistää amatööri-gourmetkokin, salaisesti superälykkään lakimiehen Nicolaksen (Omar Sy). Miehillä on keskenään kivaa, mutta Colin kaipaa elämäänsä sitä maailman keikauttavaa naissuhdetta. Kun kankea kohtaaminen Chloén (Audrey Tautou) kanssa seurapiirikekkereillä saa toisen mahdollisuuden tanssilattialla, on loppu satumaista treffi-, seurustelu- ja häähistoriaa. Fin.

Eipäs sittenkään. Urbaanihipsteripariskunnan häämatka ekshibitionistin märän unen toteuttavassa limusiinissa sivuaa kalseaa ja orgaanista kosteutta, ja Chloén sisuksiin asettuu elämän itseensä imevä lumpeenkukka. Vaimon hengen pelastamisen ohella Colin ylläpitää ystävänsä Chickin (Gad Elmalehin) pakkomiellettä filosofi Jean-Sol Partreen ja tämän teoksiin. Tie duunariuteen ja köyhäintaloon näyttää selkeältä.

Boris Vianin romaanin Päivien kuohu (1947) teki elokuvaksi jo kertaalleen vuonna 1968 Charles Belmont. Michel Gondrya sopivampaa ohjaajaa päivitykselle tuskin on, sillä hänen viehtymyksensä esineanimoituihin efekteihin ja kuvalliseen leikittelyyn pitää tarinan ajattomana, kiinni missä tahansa päivässä. Päivien kuohu palaa hyvällä tavalla Eternal Sunshine of the Spotless Mindin (2004) ja The Science of Sleepin (2006) ihmissuhdeteemoihin ja unenomaisiin tunnelmiin.

Kokemuksellisuus on Gondryn elokuvien avainsana. Hollywood-tuotteisiin tottuneille Gondryn tapa kertoa vaikuttaa naiivilta, viimeistelemättömältä ja kömpelöltä, vaikka todellisuudessa ohjaaja käyttää elokuviensa tekemiseen ja hiomiseen järjettömän määrän työtunteja. Colinin keksimät laitteet ja vekottimet ovat olemassa todellisina esineinä, ja drinkkejä valmistavan pianocktailin toimivuuteen uskoo helposti sen kotikutoisuuden vuoksi.

Päivien kuohu vaatiikin katsojaltaan avoimuutta ja uskoa, muuten kokemus ei palkitse samalla tavalla. Tarinaa aiemmin tuntematon uskoo vahvasti happy endiin, sillä eihän nyt suloinen Audrey Tautou voi noin vain nuupahtaa pois (eihän?). Gondryn luoman todellisuuden kanssa on myös oltava sinut. Jos et pysty uskomaan koulutettuihin kotihiiriin, jalat venyttäviin uutuustansseihin tai juokseviin ovikelloihin, älä vaivaudu.

Elokuvasta nähdään Suomessa ja muualla Ranskan ulkopuolella puoli tuntia alkuperäistä lyhyempi versio. Tämä on melkein sääli, sillä vaikka puolitoistatuntisenakin Päivien kuohu on haastava katsottava, syysmelankoliassa vellova ihminen saattaisi hyvinkin solahtaa luontevasti pidemmänkin elokuvan rytmiin.

LUE LISÄÄ

, , , , , ,

Kommentoi