Nälkäpeli: Vihan liekit

"Vihan liekit on oman universuminsa sisällä onnistunut ja viihdyttävä teatterielokuva."

(The Hunger Games: Catching Fire, USA 2013)
O: Francis Lawrence
N: Jennifer Lawrence, Josh Hutcherson, Liam Hemsworth, Sam Claflin, Woody Harrelson, Donald Sutherland, Philip Seymour Hoffman
K12
Ensi-ilta 20.11.2013

 ★★★½☆ 

Tämä elokuva-arvio ei sisällä lainkaan juonikuvausta ja varsin vähän itse arviotakaan.

Nälkäpeli-elokuvasarjan toisesta osasta on poikkeuksellisen hankala sanoa itsenäisenä elokuvana mitään. Alussa ei turhaan käytetä aikaa selittelyyn, vaan tapahtumat alkavat siitä, mihin ne ensimmäisessä Nälkäpelissä päättyivät. Takaumia ei oikeastaan ole, ainoastaan päähenkilöiden traumaattiset reaktiot niihin. Mukaan upotetuissa viitteissä aiempiin tapahtumiin on tyylikästä selittelemättömyyttä, mutta tekeekö se enemmän hallaa vai hyvää katsomiskokemukselle, jos sarjan avaus on jäänyt näkemättä?

Viime vuoden katsomiskokemuksen hyvin muistavana ihailen ohjaaja Frank Lawrencen ratkaisua. Se on rohkea osoitus siitä, että liian moni elokuvasarjaksi päätynyt viihdebrändi käyttää jatko-osissaan tai rinnakkaiselokuvissaan turhaan valkokangasaikaa rautalangasta vääntämiseen, jopa siinä määrin, että katsoja tuntee älykkyysosamääränsä humahtavan kaksinumeroiseksi alta aika yksikön.

Nälkäpeli: Vihan liekit on isolla rahalla huolellisesti tehtyä nuorisoviihdettä, jonka pääosassa on poikkeuksellisen lahjakas ja kaunis Oscar-voittaja Jennifer Lawrence. Samoin kuin Twilight-elokuvat, Vihan liekit perustuu aiemmin julkaistuun kirjasarjaan, jonka lukijoista täytyy pitää huolta, sillä he muodostavat elokuvan katsojakunnan ytimen. Tarinan tasolla mitään uutta ei siis periaatteessa tarvitse keksiä, sillä harvalle Nälkäpelin katsojalle tulee yllätyksenä se, miten päähenkilöiden dynamiikka kehittyy tai millaista dystopista yhteiskuntaa siinä kuvataan. Kovin työ on täydellistää ne miljoonat eri kuvat, kasvot ja tilanteet, joita lukijoiden mielissä on alunperin liikkunut.

Vältänkin tämän arvion yhteydessä käyttämästä sellaisia sanoja kuin ”keskeneräinen”, ”käsittämätön” tai ”epälooginen”, sillä reiluuden nimissä: Vihan liekit on oman universuminsa sisällä onnistunut ja viihdyttävä teatterielokuva. Se kuvittaa, puvustaa ja fantasioi huolella, mutta luo myös muutaman vahvan emotionaalisen jännitteen (siis kyynelkanavat avaavan) hetken, joissa ei ole kyse yksittäisen pariskunnan ihmissuhdeongelmista, vaan kokonaisen yhteisön ja yhteiskunnan selviämistaistelusta.

Frank Lawrencen valitsema linja pitää loppuun asti, sillä elokuva jätetään avoimesti televisiosarjamaisen tehokkaaseen cliffhangeriin. Vapauttavaa ja rauhoittavaa sulkeumaa ei yksinkertaisesti ole, vaan sitä on odotettava kiltisti vielä kokonaiset kaksi vuotta. Viimeinen Nälkäpeli-kirja ei nimittäin mahtunut yhteen elokuvaan, vaan tuotannossa on trilogian päättävä Mockinjay-nimeä (suom. Matkijanärhi) kantava elokuvaduo.

LUE LISÄÄ

, , , , ,

Kommentoi