Isänmaallinen mies

"Suosalon hyppysissä Toivossa on enemmän syvyyttä kuin monissa elävän elämän ihmisissä."

(Suomi 2013)
O: Arto Halonen
N: Martti Suosalo, Pamela Tola, Janne Reinikainen, Mikko Kouki, Hannu-Pekka Björkman, Satu Paavola, Pirjo Lonka.
K12
Ensi-ilta 4.12.

 ★★★☆☆ 

Arto Halosen ohjaama hiihtokomedia on joka tavalla keskinkertaisuuden ylistys.

Nykynuoriso on liian nuorta muistaakseen Lahden MM-kisojen dopingskandaalin. Me jotka olemme tarpeeksi vanhoja, emme jaksaisi kuulla koko asiasta enää mitään. Mutta Isänmaallisen miehen käsikirjoittaneet Arto Halonen ja Jouni K. Kemppainen eivät välitä. Ensin piti tehdä viime vuonna ilmestynyt dokumenttielokuva Sinivalkoinen valhe (jonka muuten nimen perusteella aina kuvittelen natsiskineistä kertovaksi leffaksi) ja nyt täysin samojen aiheiden – eli hiihtämisen, ihmisyyden ja douppaamisen – ympärillä pyörivä Isänmaallinen mies (no, natsiskinileffahan siitäkin tulee mieleen).

Urheilun ja dopingin ympärillä on vuosikaudet, ellei peräti vuosikymmenet toitotettu samaa mantraa; kaikki huippu-urheilijat käyttävät dopingia, kyse on vain siitä kuka jää kiinni ja kuka ei. Jälleen mennään samaa kaavaa. Pamela Tolan esittämä Aino on todella hyvä hiihtäjä. Eräs maailman huipuista. Mutta arvokisoissa kilpakumppanit lännestä ja idästä lykkivät aina maalisuoralla ohitse. Martti Suosalon esittämä maailman tavallisin mies Toivo superverineen on Hiihtoliiton salainen ase taistelussa palkintopallipaikoista.

Välillä hiihdetään, välillä dokataan ja välillä pannaan. Elämä maistuu, mutta ei siinä määrin, että kaiken höhöteltäväksi tarkoitetun läpi tarina jaksaisi uskottavalta vaikuttaa.

Kaikesta huolimatta Martti Suosalo on mies, joka pelastaa leffan kuin leffan. Vain Suomessa voi niin kirveellä veistetystä naamasta tulla niin suosittu kasvo valkokankaalle. Ja kuinka pienieleisesti hän osaakaan näytellä todella suuresti. Ilmeet, katseet, asennot, kaikki kuvastavat aina täysin roolihahmon mielentilaa. Suosalon hyppysissä Toivossa on enemmän syvyyttä kuin monissa elävän elämän ihmisissä.

Mielenkiintoa lisää myös elokuvan kuvaama aika, jolloin Neuvostoliitto ja Jugoslavia olivat vielä varsin hyvissä voimissa. Kroatiassa ja Sloveniassa kuvatut ulkomaanosuudet onnistuvat varsin mainiosti luomaan illuusion kommunistisen Jugoslavian tunnelmasta. Vaikka melko käsittämätöntä onkin, että yhtäkkiä keskellä kommunistisen itä-eurooppalaisen maan talvea taksikuskin roolissa nähdään entinen pikajuoksija Ben Johnson. Hänen mukanaololleen on vaikea keksiä muuta syytä kuin jokin epämääräinen metataso dopingaiheeseen. Johnsonhan jäi kiinni dopingista urallaan peräti kahdesti.

Kotimaisilla leffoilla on usein yksi aivan kamala piirre. Niistä tosiaan haluaisi pitää. Elokuvateatteriin menee avoimin mielin ja toivoen, josko tällä kertaa olisi kaikki mennyt nappiin ja katsojalle tarjolla aito oikea elämys. Mutta ei ole. Eikä Isänmaallinen mies tuo toivottua poikkeusta tähän linjaan.

LUE LISÄÄ

, , , , , , , ,

Kommentoi