DocPoint 2014

"Katsoja huomaa pelkäävänsä hauraiden luiden murtuvan mummojen syöksyessä kentällä."

Helsingin dokumenttielokuvafestivaali DocPoint 2014 järjestetään ajalla 28.1.-2.2. Festivaalin pääteema on tänä vuonna ydinvoima, mutta ohjelmistoon mahtuu paljon muutakin, kuten Sylvin arviot kertovat.

Pine Ridge
(USA – Tanska 2013)
O: Anna Eborn

 ★★★½☆ 

Yksi nuorista haaveilee arkkitehdin ammatista, toinen psykologin. Nuorten ympäristö, rapistunut reservaatti hökkeleineen, tekee toiveista sydäntäsärkeviä. Näiden nuorten mahdollisuudet menestyä elämässä eivät ole samanlaiset kuin valkonaamaisilla eliittikoulujen kasvateilla.

Tanskalaistuneen ruotsalaisohjaajan Anna Ebornin kuvaamalla Pine Ridge -reservaatin alueella on ankean nykyisyyden lisäksi synkkä historia. Kuuluisa Wounded Kneen murhenäytelmä 1890 sijoittuu reservaatin alueelle, jossa viranomaiset ja alkuperäiskansojen edustajat ovat ottaneet yhteen sen jälkeenkin. Yksi dokumentin nuorista kertoo sukulaisensa istuvan vankilassa FBI-agenttien tapoista.

Tulevaisuudenhaaveiden ohessa kuullaankin itsemurhista ja vankilatuomioista. Eborn kuvaa nuoria näiden arjessa, hengailemassa bensa-asemalla, työssä reservaatin museossa ja uimassa kavereiden kanssa. Keskustelu kulkee arkipäivässä, mutta usein kuvien lomaan on leikattu nuorten mietteitä elämästä yleensä. Puheista paistaa sekä pyrkimys parempaan ja ulos reservaatista, että perinteiden kunnioittaminen.

Dokumenttia leimaa ahtauden tunne, vaikka sen esittelemä etelädakotalainen maisema onkin laaja. Vain nuorten ajatus ylittää reservaatin rajat. Kamera ja sen kuvaama todellisuus pysyttelevät kurjuudessa niin tiukasti, ettei tunnelma edes harvinaisissa riemun hetkissä nouse kovin korkealle. Mieltäylentävimpiä ovat viimeiset kuvat polkupyörällä viilettävästä nuorukaisesta.
Kaisu Tervonen

31.1. klo 21.00 Kinopalatsi 7

Sacro GRA_ (2)_0

Sacro GRA
(Italia 2013)
O: Gianfranco Rosi

 ★★★☆☆ 

Italialaisdokumentti oli yllätysvoittaja Venetsian elokuvajuhlilla. Roomaa ympäröivän valtatien, Grande Raccordo Anularen liepeiden tunnelmia raportoiva elokuva marssittaa valkokankaalle värikkään ihmisjoukon cocktail-baarin pöydillä ammatikseen tanssivista naisista villaansa vuokraavaan aateliseen ja ankeriaanpyydystäjästä bambuja tutkivaan tieteilijään.

Gianfranco Rosi ei haastattele kohteitaan vaan seuraa heitä jokapäiväisessä elämässä. Jopa ruhtinaankin elämä näyttäytyy hieman nuhjuisena, kun taustalla ei ole sykkivää metropolia vaan laitaseutujen vaatimaton näkymä. Elämä on staattista olemista, ei dynaamista tekemistä, vaikka valtatie vieressä vie ihmisiä eteenpäin. On melkein kuin dokumentti sijoittuisi menneeseen.

Kehätie tuntuu muuten hiukan huteralta linkiltä. Dokumentin ihmisiä ei yhdistä mikään muu, eikä elokuva tunnu sanovan mitään sen kummempaa. Dokumentin nimi Sacro GRA viittaa Sacro Graaliin, graalin maljaan, mutta mitään jumalallista kerronnasta ei nouse.
Kaisu Tervonen

28.1. klo 18.00 Kinopalatsi 7
2.2. klo 20.00 Orion

optimestene_K_Dimitri Koutsomytis (5)_0

Optimists
(Norja – Ruotsi 2013)
O: Gunhild Wetsmagen Harford

 ★★★★½ 

Nimi kertoo kaiken. Norjalainen seniorilentopallojoukkue Optimists on myönteisin porukka pitkään aikaan mihin olen törmännyt. Nuorin leideistä on 66 ja vanhin huimat 98 vuotta. Melkein satavuotias Goro aloittaa päivänsä jalkajumpalla ja käy huolettomalta näyttävää taistelua kuolemaa vastaan. Sitkeä hyväntuulisuus yhdistää lentopalloilijoita.

Optimists kohtaa 38 vuotta kestäneen olemassaolonsa huimimman haasteen kun edessä on maajoukkuekisa ruotsalaisia senioripalloilijoita vastaan. Sellaiset asiat kuin oikea kenttä, verkon korkeus, ahkera harjoittelu – puhumattakaan oikeista säännöistä – aiheuttavat hieman hämminkiä, jonka läpi kuitenkin hymyillään loppuun asti. Rouvat osaavat myös keskittyä olennaiseen eli oikeaan asuvalintaan: tyyli ennen kaikkea!

Dokumentti kertoo hellällä huumorilla vanhenemiseen liittyvistä ennakkoluuloista. Katsoja huomaa pelkäävänsä hauraiden luiden murtuvan mummojen syöksyessä kentällä ja hämmästyvänsä sitä vilpittömyyttä, millä vanhukset odottavat uuden päivän iloja. Dokkari, josta tulee hillittömän hyvä mieli.
Paula Ojanen

30.1. klo 15:00 Kinopalatsi 7
1.2. klo 13:00 Kinopalatsi 7
Love_And_Engineering (5)_0

Love & Engineering
(Suomi-Saksa-Bulgaria 2014)
O: Tonislav Hristov

 ★★★★☆ 

Love & Engineering voidaan nähdä kahtena oppimisprosessina, jotka molemmat ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, kylläkin hyvin eri ryhmissä. Dokumentissa raotetaan rakastumisen prosesseja tai sitten insinöörien sielunmaisemaa – ihan fiiliksestä riippuen.

Elokuvassa kohtaa insinööri ja nainen. Tai yrittävät kohdata. Insinöörin ja tämän eksoottisen, kiehtovan eläimen, naisen, soidintanssi puretaan rakennusosiinsa ja analysoidaan. Tarkoitus on ymmärtää ja parantaa konetta, niinkuin kunnon insinööri aina pyrkii. ”Ero tavallisen miehen ja insinöörin välillä on tämä: Kun televisio menee rikki, tavallinen mies lyö sitä kunnolla ja joskus tämä tekniikka toimii hyvin, joskus ei. Insinööri sen sijaan avaan koneen ja tutkii mikä johto on korjattava.

Dokumentti ei anna vastausta sille, mikä johto on kyseessä, kun kysymyksessä on rakkaus. Mutta joitain hyvinkin varteenotettavia ehdotuksia se esittelee. Kuten rakastumisen formulan. Tai sen kuinka tietoon voi hukkua niin ettei näe sitä tosiasiaa, että ”relationships can be a bitch sometime”.

Dokumentti on niin sympaattinen, että se aiheuttaa saman sydäntäsärkevän tikahtumisen tunteen kuin Office myötähäpeästä. Löytävätkö insinöörit tien naisen sydämeen tai edes pöksyihin? Tällä kertaa ei homma ainakaan ole kiinni yrittämisestä.
Paula Ojanen

Ti 28.1. klo 18:00 Bio Rex
Pe 31.1. klo 20:30 Maxim

twin_sisters

Twin Sisters
(Norja 2013)
O: Mona Friis Bertheussen

 ★★★★★ 

Twin Sisters on sydäntäsärkevä tarina pahvilaatikosta löytyneistä kiinalaisista kaksosista, jotka on adoptoitu eri puolille maailmaa.

Kun Mia elää amerikkalaista, vaaroilta suojattu tytön elämää ja viettää päivänsä täynnä pinkkiä ohjelmaa, vaeltelee Alexandra Norjan vuonoilla, kylässsä, jonka suurin huvitus on kauppa ja vetäessään joulukuusta metsästä kotiin, hän toteaa homman olevan ”hieman raskasta”. Dokumentti kertoo tarinan tyttöjen kaipuusta toistensa luo ja esittää ääneen lausumattoman kysymyksen: Oliko oikein erottaa tytöt syntymässä ja kasvattaa heidät eri kulttuureihin ja kieleen vanhemman rakkauden takia?

Dokumentin kerronta on viehättävän tasapainoista ja eleetöntä, tyttöjen kaipuu ja vaistonvarainen rakkaus toisiinsa puhuu omaa selkeää kieltään. On hirvittävän jännittävää seurata, voittavatko tytöt kielimuurin Amerikan siskon tullessa vihdoin kauan odotetulle vierailulle meren takaa. Meri on läsnä tarinassa, kuin vesi olisi siskojen salainen viestinviejä. Dokumentti on lähes täydellinen sellaisenaan, kaunis ja samalla pohjattoman surullinen. Menetys, löytäminen ja vanhempien onni ja syyllisyydentunto ovat läsnä jokaisessa huolella valitussa kuvassa.
Paula Ojanen

30.1. klo 18:30 Kinopalatsi 8
2.2. klo 13:30 Kinopalatsi 7

LUE LISÄÄ

, , , , , , , , , , , , , , , , ,

Kommentoi