Vangitut

"Miljöö on käsinkosketeltava: Amerikan peräkylien surkea taloudellinen tilanne, ankea rakennuskanta, ahtaat asenteet, perinteiset sukupuoliroolit."

(Prisoners, USA 2013)
O: Denis Villeneuve
N: Hugh Jackman, Jake Gyllenhaal, Maria Bello, Viola Davis, Terrence Howard.
K16
Ensi-ilta 17.1.2014

 ★★★★★ 

Synkästä aiheesta ja miljööstä on syntynyt hieno elokuva.

Kanadalaisen Denis Villeneuven (Incendies, Polytechnique) ensimmäinen Hollywood-ohjaus Vangitut on pitkä elokuva, mutta kestää järkähtämättä lähes koko pituutensa ajan. Se on kertomus jossain Pennsylvaniassa asuvista perheistä, joiden pienet tyttäret katoavat äkillisesti matkalla talosta toiseen. Katoamisen yhteydessä on nähty surkeassa kunnossa oleva matkailuauto, jota ajaa kymmenvuotiaan tasolle jämähtänyt ihmisraunio. Hänet otetaan kiinni, mutta nuori reppana ei kuitenkaan vaikuta olevan syyllinen. Kuka sitten?

Perheitten välisen ystävyyden rajoja koetellaan rajussa tarinassa, josta ei tuskaa puutu. Kun elämää suuremmat tragediat lopulta paljastuvat ja kaikki langat kiedotaan yhteen, katsoja on pakahtua onnesta ja surusta.

Vangitut muistuttaa Tomas Vinterbergin Jahtia. Kummankin keskiössä ovat pieni paikkakunta ja sen naapuruussuhteet, jotka joutuvat äkillisen tragedian iskiessä koetukselle. Vinterberg oli omassa elokuvassaan yhteiskunnallisempi ja älyllisempi sekä kriittisempi, Villeneuvellä sen sijaan riittää empatiaa kaikille tarinan osapuolille. Hän ei halua osoitella, vaikka miljöö on käsinkosketeltava: Amerikan peräkylien surkea taloudellinen tilanne, ankea rakennuskanta, ahtaat asenteet, perinteiset sukupuoliroolit.

Elokuvan nimi on vertauskuva varustautumisesta, jota elokuvan päähenkilö, tyttärensä menettävä Keller Dover (Hugh Jackman), mainostaa mottonaan. Varustautumisesta ei ole kuitenkaan mitään hyötyä, kun eteen tulee murhetarina, jota kellariin kasatuilla muonavaroilla ja työkaluilla ei voita. Mitä tahansa ihminen tekeekin, hän on aina omien ennakkoasenteidensa vanki. Samalla ihminen on menneisyytensä vanki – menneisyytensä, johon hän ei välttämättä ole itse voinut vaikuttaa mitenkään.

Elokuvassa on Aaron Guzikowskin (Salakuljettajat) upea käsikirjoitus monine käänteineen. Villeneuve ohjaa katsojan sen läpi varmaotteisesti ja osaa tarvittaessa jättää jonkin detaljin näyttämättä. Viimeisen tunnin aikana ote herpaantuu paikoitellen ja katsoja toivoo, että ennestäänkin kaksi- ja puolituntisessa elokuvassa olisi muutama lisäminuutti. Nämä moitteet unohtuvat huippukohdissa. Villeneuven ja mestarikuvaaja Roger Deakinsin kuvissa on ahdistavaa tunnelmaa. Elokuvaa katsoo kasvavan kurkunkuristuksen vallassa. Katsojakin on kuvatun maailman vanki.

Villeneuve on mestari ohjaamaan myös näyttelijöitä. Hugh Jackman on tuskin koskaan ollut yhtä hyvä kuin tässä perheenisänä, jonka survivalistinen asenne pettää. Jake Gyllenhaal on hänkin erinomainen. Sinnikkään poliisin hahmo kaikkine silmänräpyttelyineen tulee todeksi, vaikka hänestä ei missään vaiheessa kerrota juuri mitään.

LUE LISÄÄ

, , , , , , ,

Kommentoi