”Pikkukiinalainen” eli Nguyen Cao Su
Tampere 5.2.2014

"Kunnon krapulassa tai iloisessa nousuhumalassa tällainen ruoka toimii varmasti."

Vieraileva toimittaja kirjoittaa ravintoloista vegaaninäkökulmasta. Hänkin on kovin, kovin nälkäinen.

Tämä pikkuinen kiinalainen pikaruokala on niin legendaarinen paikka Tampereella, että se tunnetaan ennen kaikkea lempinimellään ”Pikkukiinalainen” (nuoremmille: nimi viittaa pieniin paukkupommeihin, joita räjäyteltiin entismaailmassa – tai saattaahan niitä olla edelleen tarjolla, tiedä häntä). Väittäisin, että suuri osa paikan vakioasiakkaista ei muistaisi sen oikeaa nimeä kysyttäessä.

Ravintolan annokset eivät kuitenkaan ole pikkuisia vaan päinvastoin; paikka on kuuluisa niin suurista annoksista, että niistä voi syödä pari kolme kertaa. Annoksia voi tilata mukaan, tai paikan päällä syödyn aterian lopun saa ottaa mukaansa. Hinnat ovat myös todella edulliset. Luulisi, että tässä liikeideassa olisi jotain pielessä, mutta Pikkukiinalainen porskuttaa vuodesta toiseen.

En ollut käynyt syömässä täällä vuosiin enkä edes ollut hakenut noutoruokaa pitkiin aikoihin. Tällä välillä ennestäänkin melko laaja kasvisruokien lista oli kasvanut: listalla on nimittäin yksitoista tofuruokaa (yksi paistettujen nuudelien kanssa) ja kokonaista kaksitoista ”korvikeliha”-annosta joko seitanista tai vehnä-soijaproteiinipalasista. Listalla ne on luokiteltu nimekkeillä ”nauta”, ”kana” ja ”ankka”, josta viimeinen on vanhaa kunnon mock duckia (seitania). Kaikki näistä annoksista eivät ole vegaanisia, mutta suurin osa on – kannattaa tarkistaa tilatessa.

Sääli kyllä, kasvisannoksissa ei ole enää mukana ”kiinalaisia sieniä” eli kokonaisia kuivattuja ja liemessä pehmeiksi haudutettuja siitakesieniä, joista pidin aikanaan tosi paljon. Mikäli listan nimekkeet pitävät paikkansa, niitä kuitenkin tarjotaan lihan kanssa. Go figure.

Kuuleman mukaan jossain välissä paikan kokki olisi ainakin hetkeksi vaihtanut työpaikkaa vastapäätä olevaan Shanghaihin. Kuulin useammasta lähteestä, että ”vanhat kunnon” Pikkukiinalaisen ruuat olisivat samalla siirtyneet naapuriin. Kävin kuitenkin kuukausi pari sitten hakemassa noutoruokaa Shanghaista, ja sain niin kuvottavan huonoa sotkua, että en aio koskaan kokeilla toista kertaa. Joko kokki on palannut Pikkukiinalaiseen tai menettänyt taitonsa, mutta mielestäni nyt Pikkukiinalaisesta saamani ruoka oli ihan samaa tyyliä ja tasoa kuin aikanaan.

Tilasin ”kasvisnautaa” peking-kastikkeessa eli käytännössä bambunversojen ja jonkin tumman kastikkeen kanssa. Kaveri tilasi samaa proteiinia chilikastikkeessa, jossa oli monipuolisempi valikoima vihanneksia. Oman annokseni kastike menetteli mutta oli hieman yksitoikkoisen oloista, kaverin soosissa oli mukavaa paahtunutta makua.

Tämä ei siis missään nimessä ole erityisen hyvää tai laadukasta ruokaa. Tajusin ainakin itse vanhentuneeni sen ohi, enkä nyt tarkoita mitään ruokahienostelua. Olen jo viidennellä kymmenellä oleva mies, ja tässä iässä elimistö menee täysin sekaisin tuollaisesta rasva-, sokeri- ja aromivahvennepommista. Mutta ymmärrän silti täysin, miksi tämä vetoaa moniin ihmisiin. Ruoka on halpaa ja sitä on paljon, kasvissyöjälle on oikeasti proteiinipitoista ruokaa, ja esimerkiksi kunnon krapulassa tai iloisessa nousuhumalassa tällainen ruoka toimii varmasti. Minä en vain enää ole nuori, enkä juuri koskaan sellaisessa iloisessa humalassa tai krapulassa, jolloin tulee mieli tilata mättöruokaa.

Huokaus.

Nguyen Cao Su
Tuomiokirkonkatu 34
Tampere

ma–pe 11–22
la 12–22
su 12–21

Ei verkkosivuja.

LUE LISÄÄ

, , , , , , , , ,

Kommentoi