Kymmenen tuopin haastattelu:
Rosa Meriläinen,
osa 1 (tuopit 1–5)

"Meriläisen sanoin, joimme ne kymmenen tuoppia, ja sitten alettiin dokaamaan."

Kuvat: Eva-Liisa Orupõld

 

Jokaisen ihmisen, erityisesti nöyristelevän ja anteeksipyytelevän, tulisi juoda Rosa Meriläisen kanssa kymmenen tuoppia.

Saan tietää edellisenä iltana, että juon Rosa Meriläisen kanssa kymmenen tuoppia ja haastattelen häntä samalla. Valmistautumiseni tilanteeseen jää lähinnä jännittämiseksi.

On kaunis kevätpäivä. Olen onnistunut polttamaan naamani. Hiippailen Helsingin Iso Robaa alaspäin kohti Bar Llamasia. Olen juuri hieman epäilyttävän näköisenä kaatamassa kylmää kahvia Keep Cupista puun juureen, kun huomaan Meriläisen kävelevän Llamasin eteen. Huikkaan jotain epämääräistä puun takaa ja pyytelen heti perään anteeksi – lähinnä olemassaoloani, suupielessä roikkuvaa tupakkaa, kahvia Converseillani.

Menemme sisään Bar Llamasiin. Sisällä soi musiikki ja baaritiskin edessä roikkuvat keinut heiluvat ovenavauksen tuomasta tuulahduksesta. Lämpimissä sävyissä hehkuvan baarin seinillä on El Día de los Muertos -päivän tunnelmaa, kukkia ja luurankoja. Suuret Frida Kahlo -maalaukset valvovat baaria.

Kysyn Meriläiseltä, haluaako hän juoda olutta vai kukaties jotain muuta. Vilautan toiveikkaana myös mahdollisuutta juoda shotteja välillä, jos bisse ei enää uppoa.

”Eikös tää ollut kymmenen tuopin haastattelu.”

Tilaan kaksi olutta.

Istahdamme baarin nurkkaan sohville suuren Fridan katveeseen. Kello on 17.09. Tuosta tuopista alkaen opin Rosa Meriläiseltä tuoppi kerrallaan jotain, joka muokkaa minusta vähemmän anteeksipyytelevämmän, vahvemman naisen. Kymmenennet tuoppimme haemme kello 22.38.

Eikä elämänkoulu lopu kymmenenteen tuoppiin. Meriläisen sanoin, joimme ne kymmenen tuoppia, ja sitten alettiin dokaamaan.

 

Ensimmäinen tuoppi (klo 17.09)

”Kylläpä tuo olut maistuu hyvältä.”

Kippistämme. Anni Sinnemäen EU-vaalikampanja on alkamassa pian ja tämä on aikalailla Meriläisen viimeisiä mahdollisuuksia vetäistä kunnon turvat ja toipuakin niistä.

”Vaalikiertue vaatii ihan oman moodinsa. Mutta on se kivaa, varsinkin kun mainostaa toista ihmistä eikä itseään. Saa tavata tuhansia ihmisiä, kun normaalisti mä olen yksin tietokoneeni kanssa. Politiikan maailma ei tosin tee kirjoittavalle ihmiselle hyvää, kun on oltava tarkka, varovainen, sanoissaan. Varsinkin kun puhuu toisen ihmisen puolesta. Omissa vaalikampanjoissanihan mulla oli tiettyjä klassikoita, kuten: No just sulle mä lupaan enemmän veroja ja paskempaa palkkaa!”

Totean että näin rehdillä pään aukomisella ainakin minun ääneni olisi ollut saatavilla.

Esitän Rosalle sen ainoan kysymyksen, joka minulle on etukäteen annettu kysyttäväksi. Onko demokratia kuollut?

”Ehkä se on pikemminkin syntymässä. Edustuksellisen demokratian politiikan ajattelua on häirinnyt semmoinen Aristoteleen ajatus siitä, että johtajaksi tulisi valita jotenkin erityisiä, meistä tulisi valita parhaimmat. Eihän se ole mahdollista. Kun katsotaan ketä pääsee vaaleissa läpi, niin kaikenlaisia ihmisiä. Ja niin sen kuuluukin olla.”

”Kuvitellaan, että me voidaan vapauttaa kansalaisina itsemme vastuusta sillä tavoin, että valitaan meitä paremmat, fiksummat ja hyveellisemmät ihmiset hoitamaan meidän asiat meidän puolestamme. Ei se ole koskaan toteutunut, eikä tule koskaan toteutumaan. Vireä kansalaisyhteiskunta tarkoittaa sitä, että hyväksytään se, että kaikkien ihmisten pitää tehdä kokoajan oma osansa. Vaaleilla valittavat tyypit ovat yksi osa, mutta se ei vielä toteuta demokratiaa. Turhautuminen ja paheksuminen vaaleilla valittuja kohtaan on luonnollista ja tervettä.”

Vaalien kautta Meriläinen ei aio enää lähteä mukaan politiikkaan, mutta sanoo sen olevan terveellinen harrastus. Hyvän tekemiselle on muitakin väyliä kuin olla ammattipoliitikko. Totean, että minulle politiikan maailma on aina näyttäytynyt ahdistavana. Liikaa sääntöjä ja liikaa pelejä.

”Pelaaminen ja kompromissien tekeminen ei ole koskaan häirinnyt minua, päinvastoin. Se on ollut mielenkiintoista ja hauskaa, kun kokoushuoneessa on paljon mielipiteitä ja etsitään yhtä ratkaisua. Mutta sääntöjen noudattaminen ei ole koskaan ollut vahvuuteni. Mun on aina ollut vaikea tunnistaa kirjoittamattomia sääntöjä. Sitten jos tunnistan, mun on vaikea hyväksyä niitä. Ja kirjoitettujenkin sääntöjen kanssa on aina ollut vähän vaikeuksia.”

Sääntöjä riittää, niin politiikassa kuin arjessakin.

”Sehän on loputon vankila. Kirjoittamattomia sääntöjä on niin paljon. Miltä pitäisi näyttää, miltä kodin pitäisi näyttää, lapset – kaikki.”

Tuossa loputtomassa vankilassa suurin osa viettää aikaansa. Sääntöjen rikkomista seuraava häpeä ja pelko pitävät kiinni näissä ”mystisten muiden ihmisten” kirjoittamissa säännöissä. Meriläinen on pyrkinyt elämään elämänsä ilman häpeää ja pelkoa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö toisinaan olisi hävettänyt, ja paljon.

Sosiaalisen normiston rikkomisesta seuraava häpeä rajoittaa naisia, mutta se ei jää ainoaksi rajoitteeksi. Meriläinen kertoo lukeneensa, että Suomessa alle 24-vuotiaista naisista joka kolmas rajoittaa liikkumistaan kaupunkipelon takia. Vanhemmista naisista taas monet eivät liiku pimeän aikaan lainkaan.

”Pelottelustahan se tulee. Ei Suomen kaupungit ole pelottavia. Ei Suomen kaupungit ole vaarallisia. Suomi on turvallisempi kuin koskaan.”

Kaupunkipelko nousee puskaraiskauksen pelosta, vaikka suurin osa raiskauksista tapahtuu lähipiirissä. Uhrien syyllistämistä vastaan käydään jatkuvasti keskustelua. Asenteet ovat kuitenkin tiukassa sen suhteen, että naisen tulisi ennakoiden välttää oma raiskauksensa. Rosa nostaa esimerkiksi Tallink Siljan henkilöstöjohtajan kommentin siitä, että naisten tulisi miettiä alkoholinkäyttöään välttääkseen raiskaukset.

”Että naisten ei pitäisi olla laivalla humalassa. Mitä vittua? Laivalla? Ihan vilpittömästikö se ajatteli, että miehet tulee juhlimaan ja naiset siinä vieressä sitten seisoskelee selvin päin.”

rosa_meriläinen4_orupold

On kieroa, että nainen joutuisi kantamaan sosiaalista häpeää itseensä kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta. Ja pelko tästä häpeästä rajoittaa naista.

Pelottaako Rosaa koskaan?

”Ulkomailla olen rajoittanut liikkumistani. Vaikka humalatila ei ole liittynyt siihen, menenkö yksin yöllä Marseillen juna-asemalle vai en. Suomen kaupungeissa olen monenlaisilla promilleasteilla liikkunut kokematta pelkoa. Mutta kyllä mä olen pääkaupunkiseudulla pelännyt öiseen aikaan. Esimerkiksi M-junan Vantaan puoleisilla kusenhajuisilla juna-asemilla, joilla ei koskaan ole ketään. Ne yhdistettynä siihen, että rakennettu ympäristö huokuu välinpitämättömyyttä ja epäinhimillisyyttä. Siellä kiristän askeleitani.”

Mitä opin ensimmäisen tuopin aikana?

– Tottelemattomuus on hyvä elämänasenne. Punaisia päin käveleminen ei ole älykkäin kansalaistottelemattomuuden muoto, mutta kun on pienissä asioissa harjoitellut tottelemattomuutta, osaa tarpeen tullen vastustaa diktaattoria.

– Laivalla saa olla kännissä.

 

Toinen tuoppi (17.37)

”Sen kyllä näkee tuolla, että aika moni on läpällä ja kännissä äänestänyt.”

Olen kertonut siitä, kun yritin saada krapulapäivänä viittä ystävääni äänestämään ja he ilmoittivat, että jos lähden äänestämään, he tulevat mukaani ja äänestävät vastaehdokasta. Meriläinen kertoo ystävästään, joka ensimmäisellä kerralla kun pääsi äänestämään, äänesti vasemmistolaisena nuorsuomalaista. Kännissä ja läpällä.

”Yksi oma lempiääneni oli kun olin jakamassa vaalimainoksia Tampereen keskustorilla ja eräs rouva talutti luokseni erittäin vanhan, noin 80–90-vuotiaan rouvan. Taluttaja sanoi, että katsopas nyt, tässä on se tyttö jota sinä äänestit. Mummo katsoi mua ja sanoi, että oli yrittänyt äänestää kristillisten ehdokasta, mutta oli muistanut numeron väärin, mutta palvelutalolla oli minusta sanottu, että ’sekin on hyvä tyttö!’. Yritin siinä sitten hymyillä kunnollisen näköisenä. Taisi mennä mummon ääni pikkasen metsään!”

”Demokratian sattumanvaraisuus tulee hyvin esille näissä.”

Ääniä annetaan kännissä ja läpällä. Sen lisäksi ääniä jää antamatta, sillä moni luulee, että jos on hukannut äänestyslappunsa, ei saa mennä äänestämään. Useat sanovat äänestävänsä henkilöä, vaikka vaalijärjestelmän takia ääni on ensisijaisesti puolueääni. Harkitun äänestyspäätöksen tehnyt henkilökään on harvemmin tutustunut kaikkiin ehdokkaisiin ja puolueisiin.

Punnittujen äänestyspäätöstenkin takana saattavat vaikuttaa hyvin pinnalliset syyt, kuten ehdokkaan habitus, puhetapa ja ulkonäkö. Miespoliitikkojen on usein helpompi saavuttaa uskottavuus kuin naispoliitikkojen. Yleinen ilmiö on, että naispoliitikot madaltavat ääntään. Mutta kukapa äänestäisi ehdokasta, joka puhuisi asiaa, mutta kuin Mikki Hiiri?

Eivätkä äänestyspäätökset ole ainoita syitä, minkä takia edustukselliselle demokratialle ei tulisi antaa liian isoa painoarvoa.

”Ensimmäistä kertaa ehdolla olevat eivät vielä tiedä, mitä oma poliitikon ura tarkoittaa käytännössä. Mielipiteitä joutuu muodostamaan vauhdissa. Ei äänestäjillä ole mitään kuluttajasuojatakuuta.”

Valokuvaaja tulee paikalle. Toinen olut jo kihelmöi mukavasti. Meriläinen asettuu kuvattavaksi. Keskustelemme huomionkipeydestä. Ennen ihmiset pilkkasivat linssiludeksi, jos halusi päästä jokaiseen kuvaan. Selfie-kulttuuri on kääntänyt linssiludepilkan päälleen.

Meriläinen ei itse omista älypuhelinta. Mutta hänen äidillään, näyttelijä Anneli Rannalla, on Instagram-tili ja tuhansia seuraajia siellä.

”Pakkohan se on näkyä kun on näkyvä ammatti, niin kuin näyttelijöillä ja poliitikoilla. Pitää antaa haastatteluita. Mä en ymmärrä sitä, että poliitikot ylpeilevät sillä, etteivät anna haastatteluita tietyille medioille. Poliitikolla on velvollisuus vastata kysymyksiin.”

Mitä opin toisen tuopin aikana?

– Termi  ”kokenut etenijä”. Amatöörit etenee konttaamalla. Kokenut etenijä, usein vanhan liiton pultsari, etenee rapukävelyllä. Sattuu naamaan vähemmän, kun kaatuu.

– ”Normihävikki”: osa palkoista jää maksamatta ja matkalaskuja ja muita laskuttamatta, koska kuitit eivät pysy tallessa.

Tequila Björn Borg: Suolasta tehdään kokaiiniviivaa muistuttava viiva, joka vedetään nenään oikeaoppisesti mahdollisimman suuren setelin läpi. Tequila juodaan perinteisesti. Sitruuna heitetään ilmaan ja lyödään tennistähden elkein toiselle puolelle baaria. Rosa Meriläinen on saanut suostuteltua kaksi ihmistä suorittamaan tequila Björn Borgin. Illan aikana potti kasvoi kolmeen.

Tequila Revoluzionare: Toimii parhaiten ryhmässä. Etsitään mahdollisimman ärsyttävä pöytäseurue, asetutaan selkämysten heihin päin, heitetään suolat olan yli, tequila nautitaan perinteisesti ja sitruuna isketään otsaan, josta se saa painovoiman avuin valua suorittajan silmille.

– Demokratia on sattumanvaraista, muttei kuollutta.

– Päivätyö on porvariston katala juoni.

 

 

Kolmas tuoppi (klo 18.22)

Valokuvat on otettu. Kikatuttaa jo.

rosa_meriläinen5_orupold

Kippistämme kolmansia tuoppejamme.

Tupakkapaikalla olemme puhuneet rakkaudesta, avioliitosta ja sinkkuudesta. Meriläinen on avioitunut kertaalleen 21-vuotiaana. Simo Frangénin kanssa hän on ollut nyt kymmenen vuotta. Sinkkuna Meriläinen ei ole ollut oikeastaan koskaan. Meriläinen sanoo, ettei koskaan ole ollut varsinaisesti miesten mieleen, mutta aina on hihaan tarttunut se yksi joka tykkää. Avioliitto ei tunnu enää mielekkäältä, varsinkaan niin pitkään kun valtio virallisena tahona ei näe homoliittoja tasa-arvoisena heteroliittojen kanssa.

Meriläinen on tunnettu tasa-arvon kannattaja, oli sitten kyse homoista ja heteroista tai sukupuolten välillä toteutuvasta tasa-arvosta.

”Sama asia kuin horoskoopit. Mä en tykkää niistä, ne ovat ihan naurettavia. Ihan kuin ihmiset voisi sanoa jotain sen perusteella, milloin joku on syntynyt. Olen nähnyt monia ihmisiä, jotka ovat syntyneet saman kuukauden aikana kuin minä, ja jotka ovat ihan erilaisia kuin minä. Ihan yhtä epäreilua on määrittää ihmisiä sukupuolella.”

Sisarkunnat tai ”me naiset tässä yhdessä” -toiminta ei ole koskaan puhutellut Meriläistä. Feminismi on syntynyt ja saanut muotonsa ensimmäisen aviomiehen, Matti Säterin, kautta. Säteri oli aktiivijäsen tamperelaisessa naisjärjestössä. Feminismi ei ole koskaan ollut Meriläiselle vain naisten juttu, feminismi on kaikkien ihmisten juttu.

”Nyt olen pojan kasvattaja ja tulee usein ajateltua sitä, miten antaisi pojille vapauden olla omanlaisiaan. Poikatyttö on sellainen kiva juttu, aika cool. Mutta on arkoja, hiljaisia, naismaisia miehiä, joilla olisi paljon annettavaa. Mikä heidän asemansa on yhteiskunnassa? Eivät miehet ole keskenään tasa-arvoisia.”

Vaikka sisarkunnat eivät puhuttele, aikoo Meriläinen äänestää naisia niin pitkään kun suurin osa ihmisistä valitsee antavansa äänensä miehille. Naisten välistä tukemista ja auttamista Meriläinen on nähnyt paljon, niin politiikassa kuin arjessa. Mutta ei naisten välinen solidaarisuus aukotonta ole.

”Ei Suomi mikään suuri sisterhood ole.”

Usein kuulee kuiskuttelua siitä, että naisvaltaisilla aloilla naiset kampittelisivat toisiaan ja seisoisivat oman onnistumisensa tiellä. Mitä mieltä Meriläinen on tästä?

”Paskapuhetta. Luin lehtiartikkelin aiheesta. Naisvaltaisilla aloilla on enemmän masennusta ja työuupumusta. Mutta kun samoille aloille laitettiin miehiä, niin yhtä paljon heillä oli uupumusta ja masennusta. Sairaanhoitajantyön raskaus ei johdu siitä, että naiset olisivat niin vitun ärsyttäviä ja heikkoja, vaan siitä, että työ on raskasta ja huonosti organisoitua.”

Mikä ajaa sitten valitsemaan perinteisen ammatin, joka on tunnetusti raskas?

”Ei se niin ole, että ihmiselle olisi yksi oikea ala, moni voisi viihtyä missä vain työssä. Jos ei tiedä mitä haluaa, niin on turvallisempaa ja helppoa valita perinteinen ala. Ja hienoja ammattejahan ne on. Ammatinvalinnasta ei kenellekään voi mennä sanomaan, että sun olisi pitänyt tehdä toisin. Mutta jostain se kertoo, että eri kulttuureissa jokin ammatti onkin täysin sukupuolettunut. Kysymys ei ole yksilönvalinnoista, vaan kulttuuri ohjaa meitä kuvittelemaan, mitä haluavamme.”

Meriläinen on vahva ja piinallisen älykäs nainen. Hänellä on kova ääni, paljon karismaa ja uskallusta rikkoa rajoja. Onko vaikea asettua sellaisen naisen puolelle, joka on heikko ja sovinnainen?

”Ei. Yksittäisten ihmisten kohdalla mulla on suuri ymmärrys siitä, miten ajautuu tekemään ratkaisuja. Valintojen tekeminen itsekseen ja itsensä puolustaminen ei ole helppoa, varsinkaan jos on yksin. Suomessa se vahvuuden kuvitelma on, että sisulla pitää painaa, ilman että kukaan tukee tai kannustaa. Kaikki ihmiset ansaitsevat tukea ja kannustusta, että pääsisivät niihin asioihin, joihin pyrkivät. Jos he eivät sitä ole saaneet, niin ei se ole heidän vikansa.”

Meriläinen iskee tyhjän tuopin pöytään. Kiirehdin kumoamaan omaani, joka on vielä puoliksi täynnä.

”Eiks muijalle putoo?”

Nielen irvistellen.

Mitä opin kolmannen tuopin aikana:

– Feminismi vapauttaa kaikki.

– Kenenkään ei tarvitse jaksaa yksin.

 

Neljäs tuoppi (klo 18.53)

Tyhjennän neljättä tuoppiani jo kikkaillessani Llamasin keinujen, tuolien ja sohvien lomasta pöytään. Nyt en aio jäädä Meriläisestä puolta tuoppia jälkeen. Kieleni painaa ja olen huppelissa.

”Onneksi nuorisokulttuuri on kuollut. Mun kaveripiirissäni on vaihtoehtoteinejä. Lohdullista, etteivät kaikki ole jumahtaneet duckfaceen. Sillä ei pitäisi olla merkitystä mihin kouluun menee, mutta mulle se oli pelastus, että menin sellaiseen lukioon, jossa ei tarvinnut koettaa sopeutua toisenlaiseksi kuin mitä on.”

Meriläinen muistelee yläkouluaikoja kun yritti käyttäytyä kuin muut, naurahdella kivasti ja jäsennellä mieleen tulevat jutut fiksuiksi ennen niiden kertomista. Tsemppaus kantoi ensimmäisen välitunnin yli. Sitten lähti taas lapasesta.

”Sehän on hauskaa, kun tekee jotain mitä ei ole etukäteen päättänyt. Hienoa, jos heittää sen läpän, joka tulee mieleen, oli se hyvä tai huono. Mä olen tehnyt eläessäni loputtoman huonoja välihuutoja. En ajattele että moka on lahja, mutta virheiden vältteleminen on se suurin virhe.”

rosa_meriläinen6_orupold

Keskustelemme kodeista ja elämänpiireistä. Meriläinen tulee suvaitsevaisesta kodista. Kaikki ihmiset ovat saaneet olla sellaisia kuin ovat. Kotoa imetty tapa jäsentää maailmaa on perustunut tasa-arvoon, solidaarisuuteen ja toisten ihmisten kohtelemiseen hyvin ja arvokkaasti.

”Nuorena lukiolaisena olin baarissa nousuhumalaisena ja siinä oli kaikenikäisiä ihmisiä. Silloin käytiin keskustelua siitä, pitäisikö raiskaus avioliitossa kriminalisoida. Se oli mulle kauhea shokki, kun pöytäseurueessa oli sellaisia miesihmisiä, jotka kokivat tämän lainsäädännön naurettavaksi. Pöyristykseni ei johtunut siitä, että ne oli eri mieltä, vaan siitä kuinka uusi ja ällistyttävä ilmiö se mulle oli. Tavallisen näköisiä, aiemmin kivoja juttuja jutelleita ihmisiä, joilla olikin tällainen pöyristyttävä kanta. Pari vuotta sain laskeutua tästä ennen kuin lähdin politiikkaan. Siksi politiikka onkin niin terveellinen harrastus. Joutuu olemaan tekemisissä ihmisten kanssa, joilla on hirvittäviä mielipiteitä. Tai ainakin myöntämään, että heitä on olemassa.”

Toisaalta, jos äänestystuloksia katsoo, niin enemmistö suomalaisista näyttäisi olevan monessa asiassa eri mieltä kuin Meriläinen. Useimmissa asioissa ollaan vähemmistössä. Silti, kun on vakaasti sitä mieltä että on oikeassa, on hämmästyttävää kuinka moni on pöyristyttävää mieltä.

Mitä opin neljännen tuopin aikana:

– Itsehillintä pois.

– Hameniksi: Kesäkuumalla kannattaa talkata reidet, niin ne eivät hinkkaa hameen alla.

– Suvaitsevaisuuden kupla on joskus puhkaistava, pöyristyttävät ihmiset on joskus kohdattava.

 

Viides tuoppi (klo 19.31)

Olemme päässeet puoleenväliin. Muistuttelemme toisillemme, ettei tarvitse juoda kaikkia kymmentä tuoppia, jos kunto ei kestä.

Eipä.

Sohville pöytämme ympärillä on alkanut kerääntyä lisää ihmisiä. Yritän istua ryhdikkäästi ja näyttää ammattimaiselta.

Meriläinen on kirjoittanut paljon seksistä. Joten puhutaan nyt seksistä. Pohdiskelen onko aihe helppo vai vaikea. Henkilökohtaisesti en ole kokenut tarpeelliseksi puhua seksistä juurikaan.

Kielenkäyttö jo säätelee Meriläisen mukaan naisen seksuaalisuutta. Antaminen, neitsyyden menettäminen.

”Neitsyyden menettäminen, ihan kuin nainen olisi hävinnyt jotain. Mä ainakin olin ihan riemuissani. Olin ihan pähkinöinä, että nyt olen saanut ja päässyt kokemaan tämän penetraatioasian. Tein valtavan kierroksen pitkin Turun Nummenmäkeä. Takuulla sai jokainen kuulla, että Meriläistä on lykästänyt!”

Omaa sukupuolimoraaliaan Meriläinen kuvailee hölläksi. Hänen ystävänsä kyselevät välillä häneltä, pitääkö hän heitä tylsinä, kun he haluavat miestensä pysyvän uskollisina ja eivät ole kokeilunhaluisia. Onko seksuaalisuuden ilo ja vapautuminen hurjastelun takana?

”Ei se kerro sairaasta omistamisenhalusta, että haluaa turvallisen parisuhteen, jossa ei ole muita. Ympäröivän maailman luoma ajatus haluttavimmasta naisesta, tämän ulkonäöstä ja iästä, saa totta kai haluamaan parisuhteen suojaa. Että vaikka muutun, vanhenen, saan lapsen, niin silti oma mies haluaa vain minua. Kyllä minä sen ajatuksen kaikille sallin.”

Hurjastelijat saavat hurjastella, mutta kaikkien ei tarvitse ehdoin tahdoin hurjastella. Yksityisyys ja intiimiys kuuluvat seksin harrastamiseen ihan yhtälailla.

”Yhdellä ystävälläni on teini-ikäisiä lapsia. Hän pitää eteisessä kulhollista kondomeja. Laari on aina niin täynnä, että siitä ei näe onko lapsi ottanut siitä mukaan vai ei. Hirvittävän viisas idea. Annetaan lapselle yksityisyys. Kondomithan ovat hirvittävän kalliita. Ei se ole helppoa pyytää kortsurahaa porukoilta. Itse tulen hyvin vapaamielisestä perheestä, enkä silti olisi koskaan pystynyt pyytämään rahaa kortsuihin. Pitää olla oikeus siihen, että tämä on oma juttu, joka ei kuulu esimerkiksi omille vanhemmille tai lapsille.”

Silloin tällöin yksityisyys kuitenkin unohtuu seksin harjoittajilta. Puhumme siitä hetkestä, kun bileiden päätteeksi herää sängystä, jossa muut ihmiset harrastavat seksiä. Meriläinen on kahdesti havahtunut sängystä, jossa nuori mies on ollut menettämässä poikuuttaan.

”Ensimmäisellä kerralla diskreetisti näyttelin sammuvani uudestaan. Toisella kerralla olin korskeammassa humalassa. Aloin siinä sitten ohjata nuorta miestä, joka oli ensimmäistä kertaa asialla. Terveisiä vaan molemmille!”

Naiselle seksin maailma jää joskus Cosmopolitan-maailmaksi. ”Miehesi huokailee kiihkosta, kun nuolet hänen pallejaan syötyäsi jääpalan.” Naisilla on miehiä enemmän alttiutta vieraantua omasta seksuaalisuudestaan jo nuorena. Oma nautinto ja himo pistetään sivuun. Meriläinen kannattaa asiassa reipasta ja varhain aloitettua harjoittelua.

”Masturbaatio on seksin jaloin muoto. Kaikkien pitäisi harrastaa sitä paljon, kokoajan ja kaiken ikäisenä. Mun ainakin oli vaikea opetella masturboimaan. Mitenkä sitä nyt, mihin ja miten pitäisi koskea. Ensin sitä vain tunki sinne esineitä. Seksuaalisuuden ilon löytäminen vaatii aikaa ja kykyä nauraa itselle. En usko, että pitkä pidättyväisyys auttaa pääsemään suurempaan nautintoon. Harjoittelu auttaa löytämään oman nautintonsa. Ei kaikkea voi oppia yksin, mutta ei kaikkea tarvitse kokeilla ensimmäisenä miehen kanssa.”

Kerron kuulemani tarinan vanhemmasta naishenkilöstä. Tarinan mukaan nainen oli saapunut Naistenklinikalle ja kertonut masturboineensa hehkulampulla, joka sitten jäi jumiin naisen vaginaan.

”Urhea nainen! Tämähän on suorastaan runollinen – hehkulamppu pilluun!”

Mitä opin viidennen tuopin aikana:

– Haluta saa, nauttia saa ja harjoitella pitää.

– Jokaiseen teinitalouteen kortsulaari eteiseen.

 

Bar Llamas alkaa täyttyä ihmisistä. Olemme Meriläisen kanssa hyvässä vauhdissa.

Kymmentä tuoppia ei kumottu kevyesti, mutta ne kumottiin. Jutun toisessa osassa paljastuu, mitä illan aikana opittiin karaokesta ja tyrkyttämisestä, ja miltä lattialta seuraavana aamuna herättiin.

 

LUE LISÄÄ

, , , , , , , , ,

Kommentoi