Naiset jotka kulkevat susien kanssa

"Naiset jotka kulkevat susien kanssa on laulu, joka etenee säkeistöstä toiseen virraten välillä hiljaa, välillä kuohuen raivoisan kosken lailla."

Clarissa Pinkola Estés: Naiset jotka kulkevat susien kanssa. Villinaisen arkkityyppi myyteissä ja kertomuksissa.
Suom. Nina Valtavirta
Basam Books 2013
576 s.

 ★★★★★ 

Villinaisen arkkityypin matkassa

On teoksia, jotka lupailevat muutosta ja apua muutoksen tekemisen tielle, ja on teoksia, jotka ovat muutosvoima itsessään.

Muutosvoima, jonka Naiset jotka kulkevat susien kanssa paiskaa lukijan silmille, nousee Clarissa Pinkola Éstesin omakohtaisista kokemuksista. Lukijan tuntemus siitä, että Pinkola Estés on kirjoitusprosessinsa aikana tyhjentänyt oman sielunsa teoksen ytimeen, ylläpitää muutosvoiman läsnäoloa ja kantaa läpi teoksen. Sivut on kyllästetty Pinkola Estésin vahvalla läsnäololla, kysymyksillä, perustelluilla näkemyksillä, viisaudella, surulla, ilolla – elämän koko kirjolla.

Naiset jotka kulkevat susien kanssa on laulu, joka etenee säkeistöstä toiseen virraten välillä hiljaa, välillä kuohuen raivoisan kosken lailla. Lempeä käynnistys tutustuttaa lukijan La Lobaan, villinaiseen, joka kulkee susien kanssa. Metaforinen ilmaisu viittaa matkaan kohti naisen psyykeä, joka on usein puristettu hyvin jäykkään muottiin, syystä tai toisesta. Villinainen ulvoo psyyken syövereissä vapauttaan, kaipuutaan, murskattuja haaveitaan ja unelmiaan.

Villinaisen olemassaolon kohtaamisesta käynnistyy vapautumisen matka, jossa Clarissa Pinkola Estés, etnopsykologiaan perehtynyt filosofian tohtori, psykoanalyytikko, runoilija ja tarinankertoja, kulkee oppaana lukijalleen kulttuurihistorian ja naiseuden tarinoiden mailla. Matkan aikana Pinkola Estés nivoo yhteen yli 40 vuoden kokemuksensa psykoterapeuttina työskentelemisestä eri elämäntilanteissa olevien naisten kanssa, jotka ovat etsineet vastauksia elämänenergiansa ehtymiseen, raivonsa ja vihansa purkamiseen, haavojensa parantamiseen ja uuden elämänpolun löytämiseen.

Psykologiset kysymykset, etenkin naisen vaistojen repaloituminen ja tähän rikkoutumiseen johtavat syyt, ovat teoksen keskiössä. Pinkola Éstes tutkailee tarkalla otteella hyvinvoinnin rikkoutumisen tai sen puuttumisen syitä tarinoiden ja sitä kautta myös arkkityyppien avulla, hyödyntäen maapallon eri kulttuurien ikivanhassa tarinaperinteessä elävää viisautta. Tarina saattaa parhaimmillaan olla lääkettä, joka voi auttaa etsimään, löytämään ja ennen kaikkea jäsentämään naisena olemista sekä omaa paikkaa ja roolia yhteisössä, jossa arjen elämää eletään. Kaunis loppuluku, jonka Pincola Éstes on omistanut tarinan lääkinnällisille ominaisuuksille, tuo monivivahteisesti esille hänen omat kykynsä tarinoilla lääkitsijänä.

Tarinaperinteen esittely ja sen mukanaan tuomat näkökulmat nostavat esille erään itsestään selvän mutta kummallisella tavalla näkymättömiin painuneen seikan. Se, että jokaisella tarinalla on ainakin yksi kuulija ja kokija – minä itse – on ihme kyllä jotakin, mikä näyttää helposti jäävän merkityksettömäksi etenkin kun tarkastellaan naisiin liittyviä tarinoita. Ikään kuin naisen tarinalla ei olisi merkitystä laajemmassa yhteiskunnallisessa viitekehyksessä, maskuliinisen suorituskulttuurin paineessa. Pinkola Estés ei revittele asialla tai hiero suolaa haavoihin, vaan antaa tarinoiden puhua puolestaan. Naisiin ja naiseuteen kohdistuva vähättely, väkivalta, kontrolli, uhkailu, kiristys sekä suorituskulttuurin synnyttämä paine, joita mitä moninaisimmin tavoin nyky-yhteiskunnassa esiintyy, nostetaan lukijan eteen arvioitavaksi ja tutkittavaksi kerta toisensa jälkeen.

Koska Pinkola Estes kirjoittaa elämästä kokonaisuudessaan, myös maskuliininen olemisen tapa sekä miehiin liittyvät näkökulmat tulevat tarinassa esille monessa muodossa. Teoksessa on kuitenkin kyse naisen matkasta, alueista ja naiseuden puolista, joissa miehellä ei ole sijaa, aivan samoin kuin mieheydessä on alueita, joissa naiseudella ei ole sijaa. Naiseuden alueet nousevat esille kuin repaleiset unet, sillä repaleita ne monien naisten elämissä ovatkin: vaurioitunut vaisto, kyky kuunnella ja luottaa omiin sisäisiin tuntoihin ja toimia niiden mukaan, uskoa ja luottaa sydämen toiveiden toteuttamiseen elämässä ilman, että pitäisi jatkuvasti hakea oikeutusta omaan naisena olemiseen ympäröivän yhteisön taholta. Nämä ja monet muut asiat, valtava naiseuden verkko, avautuvat lukijan eteen vähä kerrassaan.

Teoksessa on paljon upeita asioita, lähtien selkeästä kokonaisuudesta, joka nivoutuu pala palalta temaattisesti erittäin kiinnostavista yksittäisistä luvuista. Luku luvulta nousee esiin tarinoita menneisyyden hämäristä, tarinoita, kertomuksia, raapaleita, joiden lomaan nivoutuu villinaisen mystinen ja myyttinen historia. Voi olla, että tehokkaiksi, järkeviksi ja muiden tahtoa ja haluja huomioimaan kasvatetut naiset nieleksivät kerran jos toisenkin villinaisen sielua tutkiessaan.

Kaiken keskiössä on tarinoiden tarjoamat mahdollisuudet ja niiden voimallisuus parantumisen, itsetuntemuksen etsimisen ja löytämisen sekä sen kautta rakentuvan uuden elämän ylläpitämisessä. Teos on yhtä suurta tarinaa, ja vaikka paikoittain kohkaavalta tuntuva tyyli voikin hieman ärsyttää, juuri tarinallisuus on lopulta reitti teoksen tarjoamiin oivaltamisen mahdollisuuksiin, kunhan lukija vain malttaa laskea omista ennakkokäsityksistään irti ja aidosti kuunnella mitä sivuilta nousee.

Tekstin asiapitoisuus on niin tiheä, että ainoa ehkä jollakin lailla riittävältä tuntuva lähestymistapa on lukea tekstiä pienissä annoksissa, vähän kerrallaan, jotta kokonaisuudella on aikaa ja tilaa upota lukijan tietoisuuteen – etenkin, kun kappaleet on kyllästetty symbolisella kielellä ja sen esiin nostamalla viisaudella, joita ei välttämättä ensilukemalla oivalla. Edessä aukeava maisema on massiivinen, ja lukeminen vaatii aikaa.

Päällimmäiseksi teoksesta jää mieleen alkukantaiselta tuntuva shamanistinen voima, joka paikoin jyrää tietä auki valtavalla voimalla, ja paikoin taas kuiskuttelee oudoiltakin tuntuvia salaisuuksiaan. Nykyajan tehostetun suorittamiskulttuurin edessä teos ei nöyristele shamanistisuudellaan, päinvastoin se kulkee omaa tietään avoimesti ja ylväästi, runsaasti omastaan jakaen kaikille niille lukijoille, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan.

Se, että teos oli ilmestymisensä aikoihin 145 viikkoa New York Timesin bestseller-listalla kertonee omaa tarinaansa villinaisen eli La Loban arkkityypin tarjoaman viisauden tarpeellisuudesta modernissa maailmassa.

 

LUE LISÄÄ

, , , , , , , ,

Kommentoi