Kuolleena palannut

"Kirjan vampyyrit eivät ole kiiltokuvamaisia teinejä, vaan rumia ja groteskeja. Joe Pittiä puraistiin, kun hän antoi maksusta suihin jonkun räkäisen klubin vessassa."

Charlie Huston: Kuolleena palannut (Already Dead, 2006)
Like 2014
Suom. Einari Aaltonen
288 s.

 ★★★★☆ 

Amerikkalaisen Charlie Hustonin Kuolleena palannut on hyvä kirja. Tässä muutama syy.

1. Hustonin päähenkilö, vampyyriksi 1970-luvun New Yorkin punkklubeissa muuttunut Joe Pitt on ihanan vastenmielinen ja väkivaltainen öykkäri, jonka puolesta lukijan ei tulisi jännätä, mutta niin vain käy. Dekadentissa alamaailmassa Joe Pitt on edelleen Raymond Chandlerin kauan sitten mallintama kunnian mies.

2. Kirjan vampyyrit eivät ole kiiltokuvamaisia ja kauniita ikuisia teinejä, vaan rumia, groteskeja ja pelottavia sekä samalla uskottavia. Joe Pittiä puraistiin, kun hän antoi maksusta suihin jonkun räkäisen klubin vessassa.

3. Kuolleena palanneen juoni on monipolvinen mutta samalla kiinteä, ja siinä on useita yllätyskäänteitä, joilla Huston petaa jatko-osien jännitteitä. Joe Pitt nousee kirjan vastahakoiseksi sankariksi, mutta samalla häntäkin huijataan ja vedätetään tavalla, joka saa lukijan pitämään hänestä vielä enemmän.

4. Charlie Huston kirjoittaa rujosti eteenpäin rynnivällä tyylillä, johon toistuvat väkivaltakohtaukset istuvat kuin nyrkki naamaan. Hustonin tyyli yhdistää kauniisti – jos sellaista sanaa sopii tässä käyttää – kovaksikeitetyn dekkariperinteen ja nykyaikaisen supersankariviihteen. Huston onkin Marvelin ahkerasti käyttämä käsikirjoittaja. Hän on siihen hommaan taatusti pätevä, sen verran tymäkkää menoa Kuolleena palannut on.

LUE LISÄÄ

, , ,

Kommentoi