Violette

"Elokuvan keskiössä on Violetten ja Simone de Beauvoirin mutkikas ystävyys."

(Ranska 2013)
O: Martin Provost
N: Emmanuelle Devos, Sandrine Kiberlain, Olivier Gourmet, Catherine Hiegel
K-12
Ensi-ilta 25.7.

 ★★★★☆ 

Kärsimyksen kautta taiteilijaksi.

Ranskalainen ohjaaja Martin Provost (s. 1957) oli käsikirjoittamassa elokuvaansa Séraphine (2008), kun hän tutustui kirjailija Violette Leducin (1907–1972) teksteihin. Provost luki Violetten elämäkerran ja kertoo tajunneensa silloin, että Violette Leduc ja  itseoppinut kuvataiteilija Séraphine Louis olivat kuin sisaret. Molemmat olivat vaatimattomia naisia, jotka elivät köyhyydessä ennen kuin heidän poikkeukselliset lahjansa huomattiin.

Provost on elokuvassaan mennyt Violetten skandaalimaisen ja pramean julkisen kuvan taakse. Hän on keskittynyt kuvaamaan aikaa ennen kuin Violette saavutti kuuluisuuden kuudennella kirjallaan Äpärä (La Bâtarde, 1964). Hänen Violettensa on vähävarainen, haavoittuvainen, ahdistunut ja yksinäinen.

Violette-elokuva on vielä Séraphinea feministisempi. Filmi kuvaa kirjailijaa, joka ensimmäisenä naisena Ranskassa kirjoitti avoimesti naisen seksuaalisesta nautinnosta ja vieläpä naisten välisestä rakkaudesta. Suurimman kohun Violette sai aikaan kirjoittamalla abortistaan. Aikalaiset sanoivat Violetten kirjoittavan kuin mies, koska hän uskalsi kirjoittaa asioista suoraan. Elokuvassa toinen tärkeä rooli on Violetten tukijalla, kirjailija Simone de Beauvoirilla.

Violettea näyttelee Emmanuelle Devos (s. 1964), joka on roolia varten värjännyt hiuksensa vaaleiksi ja esiintyy kasvoillaan iso tekonenä – kuin Nicole Kidman esittäessään kirjailija Virginia Woolfia elokuvassa Tunnit.

Tarina alkaa toisesta maailmansodasta, ankeasta talvesta maaseudulla. Violette on hieman yli 30-vuotias, työtön ja eronnut. Hänen yksipuolisen rakkautensa kohde, kirjailija Maurice Sachs (Olivier Py) kannustaa häntä purkamaan ahdistuksensa paperille. Sodan loputtua Violette matkustaa Pariisiin, jossa hän saa käsiinsä Simone de Beauvoirin romaanin. Violette haluaa ehdottomasti tavata kirjailijan.

Elokuvan keskiössä on Violetten ja Simone de Beauvoirin mutkikas ystävyys. Simone de Beauvoir (Sandrine Kiberlain) jaksaa kannustaa suojattiaan kirjoittamisessa, vaikka menestys antaakin odottaa itseään. Molemmille kirjoittamisen ja sen aihepiirien lähtökohta on oma elämä. Provost tuo elokuvassaan esiin vahvana tunnetun de Beauvoirin hauraan ja yksinäisen puolen.

Toinen keskeinen ihmissuhde elokuvassa on Violetten viha-rakkaus-suhde äitiinsä Bertheen, jota näyttelee Catherine Hiegel. Violette syntyi avioliiton ulkopuolella, mikä oli 1900-luvun alun Ranskassa suuri häpeä. Berthe kohteli Violettea yhtä aikaa välinpitämättömän kylmästi ja ylisuojelevasti. Elokuva ei kuitenkaan maalaa Berthesta mustavalkoista kuvaa huonona äitinä. Berthe haluaa myös aidosti auttaa tytärtään, joka ei aikuisenakaan voisi elää ilman äitiään.

Elokuva on jaettu lukuihin kuin kirja, mikä sopii hyvin kirjailijan elämäkertaan. Lukujen nimet kuvaavat Violetten elämän tärkeitä ihmisiä ja paikkoja.

Elokuvan teemoja ovat kirjallisuuden pelastava voima, itsensä ilmaisemisen tärkeys, kannustuksen merkitys, yksinäisyys ja biseksuaalisuus. Erityisen kiinnostavaa on 1940–1960-lukujen Ranskan sekä sen ajan taiteilija- ja älykköpiirien kuvaus. Elokuva pyrkii kaunistelemattomaan realismiin ja näyttää tuon ajan pienituloisten ihmisten puutteen ja asumisen ahtauden.

Välillä elokuva etenee turhankin hidastempoisesti, erityisesti kuvatessaan Violetten patikointiretkiä luonnossa.

Tarina ei kaunistele taiteilijan tien vaikeuksia. Violette on klassinen kärsivä taitelija: useimmiten itkuinen, tuskainen ja katkera, mikä on aika raskasta seurattavaa yli kahden tunnin ajan. Tarinassa kuljetaan kuitenkin pimeydestä kohti valoa.

LUE LISÄÄ

, , , , , , , , ,

Kommentoi