Guardians of the Galaxy

" Hyvin harvoin saa nauraa ääneen useasti yhden elokuvan aikana sille, että on väärässä."

(Yhdysvallat 2014)
O: James Gunn
N: Chris Pratt, Zoe Saldana, Lee Pace, Bradley Cooper, Vin Diesel, Dave Bautista
K12
Ensi-ilta 1.8.2014

 ★★★★☆ 

Guardians of the Galaxyn ase on sen sisäänpäinkääntynyt huumori, jolle ulkopuolinenkin nauraa ääneen.

Käytin Guardians of the Galaxyn lehdistönäytöstä häpeilemättä ihmiskokeen tekemiseen. Niin paljon kuin tieteis-, fantasia- ja sarjakuvaelokuvista nautinkin, en tehnyt Guardiansia varten minkäänlaista taustatutkimusta. Kyseisiä sarjakuvia en ole koskaan lukenut, hahmot tuntuivat ensimmäisten synopsisten perusteella lähinnä vitseiltä, enkä tajunnut ainoasta näkemästäni trailerista oikeastaan mitään.

Tai no: trailerin nähtyäni ajattelin, että näiden sarjisleffojen rima on vihdoin laskettu niin alas, että jutun juurta ei edes jakseta selittää muille kuin hc-faneille.

Joskus on kiva olla väärässä. Hyvin harvoin saa myös nauraa ääneen useasti yhden elokuvan aikana sille, että on väärässä. Guardians of the Galaxy on parasta avaruustoimintaviihdettä vähään aikaan.

Aivot voi aivan rauhassa jättää narikkaan ja kyseenalaisella tavalla nauttia esimerkiksi tämäntyyppisestä laatudialogista:
”Se oli metafora. Joskus ne saattavat mennä yli hilseen.”
”Mikään ei mene pääni yli. Refleksini ovat liian nopeat.”

Kun elokuvan universumin ainoa Maalainen on lapsena avaruusalukseen kidnapattu Peter Quill (Chris Pratt), on varmasti hankalaa selittää muille alieneille sellaista asiaa kuin kielikuva tai kulttuurisidonnaiset eleet. Vitsit pidetään juuri niin yksinkertaisina mitä kuvitella voi, mutta ratkaisu on tietoinen – jos jokin tilanne muuttuu liian ennalta-arvattavaksi (pahis hyökkää pidettyään paatoksellisen nyyhkypuheen), se katkaistaan parhaimmillaan älyttömällä deus ex machina -ratkaisulla. Ja arvatkaapa mitä: se toimii.

Guardians of the Galaxy kertoo viidestä avaruusseikkailijasta, joiden on yhtäkkiä pakko tehdä yhteistyötä paetakseen vankilasta. Kukaan kolmesta yksinäisestä ratsastajasta ja yhdestä pesukarhu–puumies-kaksikosta (ääninä Bradley Cooper ja Vin Diesel) ei ole ideasta erityisen innoissaan, mutta ainakin aluksi raha toimii loistavana motivaattorina.

Muutahan ei tämäntyyppisessä leffassa tarvitakaan, sillä se varsinainen motiivi toiminnalle on lopulta koko galaksin (tai ainakin yhden planeetan) pelastaminen kuolettavalta pimeydeltä. Ja ystävien tukeminen. Ja ihmisenä tai pesukarhuna kasvu. Ja niin edelleen.

Ohjaaja James Gunn saa pidettyä levahtaneen näyttelijäjoukkonsa kurissa. Hahmojen runsaus ja kattavat taustatarinat hieman hämäävät alussa, mutta jokaista kerrottua faktaa ei todellakaan kannata yrittää pitää mielessä. Hauskempaa on, jos vain nautiskelee kyydistä ja leffateatterinpenkinnojan rummuttelumahdollisuuksista.

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, on Guardians of the Galaxy ympätty täyteen hauskoja, kökköjä ja vähän kuluneitakin pop-biisejä Peter Quillin taustasta tulevan aasinsillan kautta. Eikä se haittaa yhtään. Viimeksi steppailin ulos teatterista hyräillen Blue Sweden Hooked on a Feelingiä 1990-luvun puolivälissä. Voisin tehdä sitä huomattavasti useammin.

 

LUE LISÄÄ

, , , , , , ,

Kommentoi