Koirista ja ihmisistä:
Espoo Ciné 2014

"Elokuvassa on mukana satoja kulkukoiria, jotka lopputekstin mukaan saivat kaikki kodin kuvausten jälkeen."

Sylvi katsoi jälleen ennakkoon muutaman perjantaina alkavan Espoo Ciné -elokuvafestivaalin leffoista. Eniten ihastuttivat koirat. Ihmiset tulivat hyvänä – ja pahana – kakkosena. 

White God
(Fehér Isten, Unkari/Saksa/Ruotsi 2014)
O: Kornél Mundruczó
N: Zsófia Spotta, Luke, Body, Sándor Zsótér, Lili Monori
K-16

 ★★★★☆ 

Festivaalin avaava unkarilaiselokuva näyttää koiran näkökulmasta, millaiseen julmuuteen ihminen kurin ja kontrollin nimissä pystyy. Teurastaja tarttuu veitseen kulkukoiran nähdessään, naapuri ilmoittaa viranomaisille. Yksi kouluttaa tappelukoiria, toinen kahlitsee vapaan koiran myydäkseen tämän. Hyväksikäytön ja vallan asetelmat näkyvät kirkkaampina, kun kahden ihmisen sijaan valkokankaalla on ihminen ja koira.

Kun 13-vuotias Lili (Zsófia Psotta) jää isänsä nurkkiin kolmeksi kuukaudeksi, hän ottaa mukaan trumpettinsa ja sekarotuisen koiransa Hagenin (Luke/Body). Isä ei voi sietää koiraa, ja konfliktin äityessä jättää tämän kadulle. Siitä lähtien elokuva seuraa Liliä ja Hagenia erikseen. Tyttö etsii koiraansa ja kipuilee auktoriteettihahmoille, niin isälle kuin nuoriso-orkesterin johtajalle. Hagen kipuilee konkreettisesti auktoriteettihahmojen lyöntien kohteena.

Kornél Mundruczón elokuvan alkumetreillä odotettavissa voisi olla sentimentaalinen Lassie-tarina. Budapestiin sijoittuva draama muistuttaa kuitenkin enemmän Stefan Jarlin ohjaamaa Apinoiden planeetan syntyä koirilla toteutettuna. Kaupungissa juokseva, hampaansa paljastava satapäinen koiralauma muistuttaa myös Hitchcockin Linnuista. Luonto iskee takaisin.

Cannesin Un Certain Regard –palkinnon pokanneessa elokuvassa on mukana satoja kulkukoiria, jotka lopputekstin mukaan saivat kaikki kodin kuvausten jälkeen. Tässä kohtaa huokaisisin ihastellen, ellen olisi juuri nähnyt noita koiria hampaat irvessä.

Pe 22.8. klo 19.00 Tapiolasali

 

jack-02

Jack
(Saksa 2014)
O: Edward Berger
N: Ivo Pietzcker, Georg Arms, Luise Heyer, Vincent Redetzki
K-12

 ★★★☆☆ 

Saksalaiselokuva etenee Ken Loachin ja Dardennen veljesten hengessä seuraten 10-vuotiasta Jackia (Ivo Pietzcker). Kireäilmeinen lapsi huolehtii pikkuveljestään Manuelista, herättää tämän aamulla, syöttää tälle murot ja laskee tälle kylvyn.

Satunnaistöissä käyvä äiti rakastaa lapsiaan silloin, kun muistaa. Kun hänellä on mies kierroksessa tai pirskeet tiedossa, vanhemmuuteen liittyvä vastuu unohtuu. Yhden lapsuksen seurauksena Jack joutuu koulukotiin. Kiusaaminen sekä huoli pikkuveljestä ajaa pojan kuitenkin takaisin kotiin. Manuel löytyy, äitiä ei.

Berlinalen kilpasarjassa debytoinut draama on sydäntäsärkevä lapsuuskuvaus. Jack juoksee paikasta toiseen, mutta ei pallon perässä tai leikin varjolla, vaan vastuuntunnosta. Rakkaus äitiä kohtaan tuntuu olevan pojan ainoa heikkous. Elokuvassa ei surkutella uhria vaan näytetään ihmistaimen sinnikäs halu selviytyä ja rakastaa.

Jackin kasvutarina on kipeä, koska se sijoittuu niin varhaiseen vaiheeseen pojan elämässä. Pojan on kasvettava äitinsä ohi.

La 23.8. klo 18.00 Kino Tapiola
Ti 26.8. klo 19.00 Sello

Metalhead

Metalhead
(Málmhaus, Islanti 2013)
O: Ragnar Bragason
N: Þorbjörg Helga Þorgilsdóttir, Ingvar E. Sigurðsson, Halldóra Geirharðsdóttir
K-12

 ★★★☆☆ 

Judas Priest, Iron Maiden ja bläkkis ovat Heran sielunmaisemaa, ja luminen maaseutu hänen reaalista arkimaailmaansa. 1980-luvulle sijoittuva islantilaiselokuva kertoo aikuisesta naisesta, joka kanavoi suuren surunsa hevimetalliin.

Hera (Þorbjörg Helga Þorgilsdóttir) on todistanut isoveljensä kuoleman vuosikausia aiemmin. Tragedian jälkeen koko perhe on ottanut etäisyyttä toisiinsa. Maitotilaa pitävät isä ja äiti eivät saa kontaktia toisiinsa, eivätkä ainakaan Heraan, joka säännöllisesti vetää perseet olalle ja ajaa naapurin traktorin minne sattuu. Herkimpinä hetkinään nainen soittaa kitaralla kappaleitaan veljen haudalla tai nauhoittaa niitä navetassa.

Ragnar Bragasonin käsikirjoittama ja ohjaama draama on paikoin hiukan yksioikoinen murheen ja metallin yhdistelmässään. Sen jurottava hiljaisuus – ja toisaalta jumalaton kitaravingutus – ovat kuitenkin tunnistettavia Pohjolan soundeja. Kliseekaivosta ei pohjoista angstisuutta kuitenkaan ammenneta. Hevin ei edes uskota olevan saatanasta; uusi pastori kertoo pitkätukkien olevan Jeesuksen erityiskavereita kaikkien muiden ulkopuolisten lailla.

Kasvutarina hakee sovitteluratkaisua nuoruuden ja aikuisuuden, muistamisen ja luopumisen, yksilöllisyyden ja yhteisön välillä. Loppukuvassa on hevimetallin lietsomaa riemua, joka tuntuu uskottavalta pohjoisen ulottuvuuden takia. Missä muualla perhe voisi löytää yhteisen sävelen hevimetallista?

Ke 27.08. klo 15:00 
Sello 4
To 28.8. klo 21.15 Tapiolasali

 

jpg

Shed No Tears
O: Måns Mårlind & Björn Stein
N: Adam Lundgren, Disa Östrand, Josefin Neldén, Jonathan Andersson
K-12

 ★★☆☆☆ 

Ehkä pitäisi tuntea paremmin ruotsalaisen Håkan Hellströmin musiikkia, johon elokuvan käsikirjoitus pohjaa. Se saattaisi avata ruotsalaisen draamakomedian laskoksia, jotka nyt tuntuvat trendivaatteen oikukkailta ja epäkäytännöllisiltä röyhelöiltä.

Hollywoodissakin piipahtaneiden ja Silta-sarjan käsikirjoittajiin kuuluvien Måns Mårlindin ja Björn Steinin ohjaama elokuva kertoo rillipäisestä Pålista (Adam Lundgren), nuoruuttaan venyttävästä kaverista, joka asuu isoisänsä kanssa. Musiikki on hänen intohimonsa, mutta vaikka kappaleita syntyy, niiden julkinen esittäminen ei onnistu. Yritykset päättyvät oksennusrefleksiin, paniikkiin tai takapuolen esittelyyn.

Pålin parhaita kavereita ovat vapaaottelua treenaava Lena ja Johnny, josta tulee myös Pålin kämppis. Tuttua Lenaa enemmän romanttisessa mielessä kiinnostaa Eva, oman bändinsä johtohahmo ja viileä skenenaama.

Lopussa kaveripiiri jakautuu hiukan naiivisti dekadentteihin ja viattomiin, huumeisiin hurahtaneisiin ja sunnuntaikokeilijoihin. Rakkaus on sekä tuhoava että pelastava voima, mutta romantiikka on joka tapauksessa nuorten elinehto.

Musiikkikaan ei nouse sydänten asioiden tasalle vaan jää ihan kivaksi taustatapetiksi ihan kivalle elokuvalle.

P.S. Håkan Hellström tekee cameon katusoittajana. Tämän vieressä liian pienessä Union Carbide -t-paidassa hengaa Ebbot Lundberg, jonka homssuinen cameo on leffan rokkiuskottavin hetki.

To 28.8. klo 20.45 Sello 5
Pe 29.8. klo 19.00 Kino Tapiola

Kuvat: Espoo Ciné

LUE LISÄÄ

, , , , , , , ,

Kommentoi