Monipuoliseen puutarhakeittiöön: Hernepasta

"Aglio e oliosta sukeutuikin sittemmin elämämme tärkeimpiä kirjoja."

Sarjassa kerätään satoa puutarhasta ja kerrotaan uusista ruokaideoista sitä mukaa kun niitä syntyy.

Kirjoittamistani resepteistä saattaa päätellä, että olen hieman innostunut italialaisesta ruuasta. Kävimme vaimoni kanssa ensimmäisen kerran Roomassa häämatkallamme, ja olemme palanneet sinne sittemmin useasti – juuri missään muualla ulkomailla emme käykään. Ensimmäiset matkat sytyttivät innostuksen pastaan, mutta etenkään minä en osannut pitkään tehdä kunnollisia pasta-aterioita.

Rakas pikkuveljeni ja hänen vaimonsa ostivat meille kuitenkin lahjaksi tuoreeltaan ilmestyneen Saku Tuomisen, Tuukka Kosken ja Kimmo Kivilahden kirjan Aglio e olio (Tammi, 2007). Siitä sukeutuikin sittemmin elämämme tärkeimpiä kirjoja. Se opetti meille kaikki tärkeimmät asiat pastan hankkimisesta ja sen keittämisestä, pastaruokien tekemisestä ja niiden tilaamisesta ravintolassa. Sen jälkeen Rooman matkojenkin nautinnot avartuivat.

Kääntöpuolena oli, että suomalaisissa ravintoloissa pystyy nauttimaan pastasta hyvin harvoin. Opus antoi myös hyvän lyömäaseen kaikkia niitä vastaan, joiden mielestä vain tuorepasta on hyvää.

Tämä resepti on saanut innostuksensa kirjasta löytyneestä hernepastareseptistä, jonka veljeni ja hänen vaimonsa olivat huomanneet. Teimme sitä ensimmäisen kerran pari vuotta sitten oman sadon herneistä ja ihastuimme. Kunnia siis heille, joille kunnia kuuluu – tässä on vallan kelpo ruokablogaajien hyve.

Aglio e olio ei ollut kuitenkaan käsillä, kun halusimme tänä kesänä tehdä hernepastaa, joten jouduimme muistelemaan ja muokkaamaan. Pasta-annosten tekemisessä reseptin noudattaminen ei olekaan olennaista, mallioppiminen on erittäin sallittua. Poikkeuksena ehkä aglio e olion kaltaiset yksinkertainen on kaunista -annokset.

Ylimääräisiä kesäkurpitsan kukkia alkoi vihdoin saada, joten päätimme kokeilla niiden lisäämistä. Ne ovat mitä oivallisin pasta-annoksen aines. Toivottavasti niitä alkaa saada joskus suomalaisistakin kaupoista. Saksanpähkinän maku sopii myös niin hyvin herneiden kanssa, että lisäsimme ne reseptiin.

Tällä kertaa pastaksi osui Eiringistä ostettua lumaconi– eli etanapastaa. Ne ovat isokokoisia pastakuppeja, jotka keräävät kastiketta hyvin, etenkin tällaista kiinteämpää 

Ainekset:

tuoreita herneitä
valkosipulia (toimii myös ilman, joka tapauksessa ei paljon)
timjaminoksa
vettä
oliiviöljyä paistamiseen
(hyvää oliiviöljyä maustamiseen)
suolaa
(sitruuna)
hyvää pastaa
kesäkurpitsan kukkia
saksanpähkinää rouhittuna

Laita pasta keittymään ensimmäiseksi, sillä kastike valmistuu nopeasti. Muista, että keitinvedessä pitää olla kunnolla suolaa! Aglio e olio neuvoo tässäkin.

Riivi herneet. Kahden hengen annokseen riittää pari desiä.

Laita puolet herneistä paistinpannulle ja lisää vettä sen verran, että ne juuri ja juuri peittyvät. Laita veteen vähän suolaa ja lisää pannulle myös valkosipulin kynsi (joko kuorineen murskattuna niin, että otat sen pois ennen herneiden soseutusta tai viipaleina). Lisää joukkoon timjaminoksa.

Keitä herneitä sen verran, että vesi haihtuu melkein kokonaan. Älä päästä herneitä liian kypsiksi, eli tuoreen maun pitää säilyä. Maistele siis ja lusikoi vettä pois tarvittaessa.

Siirrä pannu pois lämmöltä ja ota pois timjaminoksa. Soseuta herneet muusinuijalla tai muulla sopivalla välineellä karkeaksi massaksi.

Lisää vähän oliiviöljyä (tämä ei ole öljyinen kastike) ja pyörittele massaa keskilämmöllä hetken. Lisää sitten loput raa’at herneet sekä revityt kesäkurpitsan kukat (muista poistaa pohjalla oleva hede tai emi!). Lämmitä sekoitellen hetken. Lisää sitten loraus pastan keitinvettä kastikkeen notkistamiseksi, mutta varo, ettei siitä tule liian suolaista.

Maista kastikkeen suolaisuus ja lisää suolaa tarvittaessa – tuskin tarvitsee. Jos haluat, voit maustaa kastiketta varovasti sitruunamehulla.

Sekoita pasta kastikkeeseen ja lisää hyvää oliiviöljyä, jos annos tuntuu kaipaavan sitä.

Ripottele annoksesi päälle rouhittua saksanpähkinää.

LUE LISÄÄ

, , , ,

Kommentoi