Teenage Mutant Ninja Turtles

"Tavallaan elokuva kommentoi myös journalismin maailmaa."

(USA 2014)
O: Jonathan Liebesman
N: Megan Fox, Will Arnett, Whoopi Goldberg, William Fichtner
K12
Ensi-ilta 22.8.2014

 ★★★☆☆ 

Ninjakilpikonnat kertovat piilotarinaa nykyjournalismin tekemisestä.

Silloin kun minä olin lapsi, olin tosi innoissani Teini-ikäisistä mutanttininjakilpilkonnista. Keräsin silloin aikoinaan suomeksi ilmestynyttä sarjakuvalehteä ja pelasin tosi reippaana Commodore 64:n hittipeliä Teenage Mutant Hero Turtles. Nyt kun katsoo tuota videota, niin voi hemmetti, että onkin muuten käppäisen näköinen peli. Mutta lapsena se oli yksi parhaista jutuista, mitä tiesin.

Minulla oli saman ikäinen kaveri, jätetään nyt nimi mainitsematta, mutta hän oli myös todella kova Turtles-fani. Ehkä jopa hippusen kovempi kuin minä. Hän oli ylipäätään varsinainen tietopankki mitä tuli ninjoihin. Hän muun muassa tiesi jonkun kaavan, jolla pystyttiin laskemaan kenen tahansa ninjaprosentti. Hänen oma ninjaprosenttinsa oli 94, ja muistaakseni minunkin prosentikseni hän sai päälle 90, toki vähän vähemmän kuin itsellään. Miten kaava toimi, sitä en valitettavasti muista, jos hän nyt siis koskaan edes tätä tietoutta minulle paljasti.

Siinä pienessä Kiskon kunnassa, missä minä ja ala-astekaverini lapsina asuimme, oli siihen aikoihin vielä viisi ruokakauppaa. Ainoastaan yhden kaupan lehtihyllyyn tuli ninjaturtlesien sarjakuvalehti. Pyöräilin hakemaan lehteä uskollisesti kuukaudesta toiseen. Ruokakauppa ja sen lehtihylly oli toisessa kylässä, ja lapsena pyörämatka tuntui aika pitkältä, mutta sen arvoiselta, kun uusi TMNT oli kädessä. Lehteä ei tilattu minulle kotiin, sillä tilattuina tulivat jo Hämähäkkimies ja Ryhmä-X.

Noin viimeiset 20 vuotta olen kuitenkin ollut melkoisen eristyksissä mutanttininjakilpikonnista. Jälleennäkeminen uuden elokuvan muodossa oli kohtuullisen onnistunut. Elokuvana uusi TMNT on vähän keskinkertainen, mutta nimenomaan TMNT-elokuvana se on viihdyttävä ja ilahduttava. Turtlesit ja muut fantasiahahmot ovat hienon näköisiä, ja toimintaa piisaa alusta loppuun. Juonessa on tummia sävyjä, ja tavallaan elokuva kommentoi myös journalismin maailmaa.

Turtlesien kaveriksi löytyy nimittäin sarjakuvista ja peleistä jo ennestään tuttu toimittaja April O’Neil. Siinä missä O’Neil aiemmassa Turtles-tuotannossa on hyvin usein ollut pelastettavan hieman avuttomassa roolissa, on toimittaja O’Neil nyt aloitteellinen ja toimintakykyinen riippumaton hahmo, joka itse asiassa pelastaa Turtlesit.

April O’Neilin innokas, suorastaan epätoivoinen jymyjutun metsästys ja turhautuminen arkipäiväisten uutisjuttujen tekoon kertoo ohimennen ehkä jotakin journalismin tekemisestä. Tavallisena toimittajana tavallisia juttuja tehden oleminen ei kelpaa, ei riitä. Pitäisi tehdä jymyjuttuja ja olla tähtitoimittaja. Nykyisessä mediamaailmassa, kun joka toinen jantteri on jonkin sortin toimittaja, pitää pystyä erottumaan sieltä massasta tai ei ole oikein kukaan. Jos se on Turtlesien ja April O’Neilin piiloviesti, niin voi hemmetti tätä maailmaa.

LUE LISÄÄ

, , , , ,

Kommentoi