Värittömän miehen vaellusvuodet

"Kirjan päähenkilö Tsukuru Tazaki matkustaa myös Suomeen ja tarkkailee ihmisiä muun muassa Helsingin Rautatieasemalla."

Haruki Murakami : Värittömän miehen vaellusvuodet
Tammi 2014
Suom. Raisa Porrasmaa
330 s.

 ★★★★★ 

Murakamin romaanit ovat kuin akvarellimaalauksia. Ja hänen uusimmassaan maalataan kuvaa myös Suomesta.

Muistan aloittaneeni kirjoittamani Haruki Murakamin 1Q84-arvostelun toteamalla, että rakastan Murakamia. Toistan sen jälleen, rakastan Murakamia.

Jotain niin elävää ja maagista Murakamin Värittömän miehen vaellusvuodet -romaanissa on, että saatoin hetkittäin tuntea sen sivujen lähes värisevän sitä pidellessäni. Murakamin kieli on jälleen hyvin elinvoimaista, samalla arkista ja runollista.

Muistelen Murakamin joskus maininneen, ettei hän koskaan suunnittele tarinan juonta valmiiksi vaan antaa sen syntyä kirjoittaessaan. Usein häntä lukiessani mieleeni nouseekin kuva syntymäisillään olevasta akvarellimaalauksesta, jossa värit ja sävyt sekoittuvat soljuen toisiinsa yhä uusia vivahteita luoden. Uskon, että juuri tässä on osasyy Murakamin romaanien lumoukseen. Tuntuu kuin sanat ja romaanien maailma olisivat vain syntyneet, niin vaivatonta, soljuvaa ja samalla väkevää kerronta on.

Värittömän miehen vaellusvuodet on Murakamin romaaneista ensimmäinen, joka on käännetty suoraan japanin kielestä. Raisa Porrasmaa on tehnyt käännöksen suhteen taidokasta ja tarkkaa työtä. Romaanin kansi on myös hyvin kaunis ja vangitsee hienosti tarinan haikean ja toiveikkaan tunnelman.

Romaanin päähenkilönä kohtaamme Tsukuru Tazakin, joka kokee olevansa väritön, tavallinen, ehkä jossain määrin merkityksetönkin ihminen. Tsukurun menneisyyttä varjostaa hänet hämilleen ja vaille vastauksia jättänyt tragedia: hänen läheisimmät ystävänsä ovat hylänneet hänet ilman syytä. Menetyksensä myötä Tsukuru on sulkeutunut itseensä kunnes tapaa naisen, Saran, joka näkee hänen sydämeensä. Saran vilpittömyys ja välittömyys rohkaisevat myös Tsukurua selvittämään, mitä hänen menneisyydessään oikeastaan tapahtui.

En paljasta enempää Tsukurun entisten ystävien kohtaloista tai Tsukurun löytämistä vastauksista, mutta kerron sen, että eräs ystävistä on muuttanut asumaan Hämeenlinnaan! Tsukuru matkustaa siis myös Suomeen ja tarkkailee ihmisiä muun muassa Helsingin Rautatieasemalla. Murakami kuvaileekin kauniisti maamme luontoa Tsukurun vieraillessa suomalaisen miehen kanssa avioituneen Erin kesämökillä.

Murakami käsittelee suuria teemoja: ihmisen yksinäisyyttä, erillisyyttä, rakkauden ja hyväksynnän kaipuuta, elämän mielivaltaisuutta ja sattumanvaraisuutta. Hänen tapansa tarkastella ihmistä on kuitenkin hyvin inhimillinen ja lempeän kunnioittava, hän kulkee romaanihenkilöidensä rinnalla, huumoriakaan unohtamatta. Tsukurun tarinassa on lämpöä ja viisautta joka jää mieleen pitkäksi aikaa.

Värittömän miehen vaellusvuodet kertoo viisaasti ja tarkkanäköisesti siitä, kuinka tarvitsemme toisen ihmisen todellista kohtaamista kasvaaksemme itseksemme – vaikka se olisi haastavaa ja kivuliastakin. On tärkeää uskaltaa, tuntea syvästi ja avata sisintään.

Murakami kuvailee vivahteikkaasti, herkästi ja hetkittäin myös hyvin raadollisesti, kuinka Tsukuru kohtaa menneisyytensä uusilla tasoilla entisten ystäviensä kautta. Ennen kaikkea hän kuitenkin tarinan edetessä kohtaa itsensä ja oman rohkeutensa, omat värinsä.

LUE LISÄÄ

, , , ,

Kommentoi