Hengen ja Tiedon messut, Helsinki 12.10.2014

"Huomaan pian, että kaikki seminaarit ja erikoishoidot maksavat, yleensä useita kymmeniä euroja. Täällä voi sielun lisäksi pistää rahansa palamaan. "

Rajatiedon messuilla ensikävijä tutustui poliittiseen puolueeseen, pohti omaa maahis-kokemustaan, otti vastaan henkisen energian kanavointia ja kuvautti viimein auransa.

Siouxsie and the Banshees korvanapeissani pauhaten etsin Helsingin Suomalaista Yhteiskoulua, jossa pidetään Hengen ja Tiedon messut. Messujen järjestävä taho on Rajatiedon Yhteistyö ry, ja tämä vuosi on järjestyksessään 32., jolloin messut näkevät päivänvalon.

Jännittyneenä odotan mitä tuleman pitää, sillä messuohjelman mukaan tarjolla olisi niin äänimaljahierontaa kuin Esoteeristen Alkemistien välittämää energiatukosten selvänäkötutkimusta, hoitavia terapiakiviä sekä oman enkelinimen kanavointia – tämän lisäksi Telos Finland ry julistaa edustavansa viidennettä ulottuvuutta ja Uuden Lemurian esiintuloa.

Mietin karvaisia kärsäkkäitä, kun lähestyn koulua. Myöhemmin googlaan, että Lemurialla viitataan teoriaan muinoin Intian valtamerellä sijainneesta mantereesta. Teosofisen liikkeen perustajan Helena Petrovna Blavatskyn mukaan Lemurian asukkaat olivat kyvyiltään telepaattisia, ulkomuodoltaan kookkaita ja mustia, sekä kolmas seitsemästä alkurodusta, joka lisääntyi munimalla.  Lemuria vajosi Blavatskyn mukaan mereen kuin Atlantis.

Astuessani ovista sisään aprikoin, saisinkohan paikalla hoitoa, joka parantaisi minut flunssasta?

 

Muutaman kokemuksen pohjalta

Syy, miksi olen messuilla, liittyy amuletteihin, onnenesineisiin. Tarkoituksena on jakaa flaijereita messuilla. Olemme ystäväni kanssa panemassa alulle projektia, jossa tutkimme nykyajan talismaaneja sekä ihmisten arkipäivän rituaaleja. Esimerkiksi sellaisia, että joku kertoo nukkuvansa ametisti tyynyn alla saadakseen paremmin unta tai pitävänsä malakiittia rintsikoissaan.

Kristillisestä kirkosta eroaa vuosittain yhä enemmän ihmisiä, mutta samaan aikaan talouselämänkin piirissä puhutaan ”intuitioon luottamisesta” ja intuitiivisesta tiedosta, ali- tai piilotajunnan viestien kuuntelemisesta. Sekularisoituneessa yhteiskunnassa tulee aina olemaan saareke, jossa järkiperäinen rationalisointi ei hallitse; ihmisillä on tarve uskoa johonkin.

Paranormaalit tai rajatiedon kokemukseni rajoittuvat noin kahteen. Lukioaikainen tyyppi, jota tapailin, halusi tarkistaa kristallikilluttimella chakrani. Hänen omat chakransa eivät tainneet olla kovin avoinna, sillä hän kertoi minun olevan ”liian maskuliininen” ja käytti paitaa, jossa luki ”Say No To Pussy Power”. Hän myös väitti pystyvänsä näkemään aurani. Se oli kuulemma violetti. Suhde loppui ennen kuin oli alkanutkaan.

John_Dee's_crystal,_used_for_clairvoyance_&_healing,_17th_C_Wellcome_M0019989

Kuva: John Deen kristalliamuletti 1500-luvulta, commons.wikimedia.org

Islannissa asuessani kämppikseni kertoi näkevänsä aurassani pinkkiä, valkoista ja liilaa. Maassa, jossa uskotaan yleisesti luonnonhenkien ja ”piilokansan” (isl. huldufólk) olemassaoloon, tapasin myös kenties maahisen, sillä en osannut selittää järjellä kohtaamistani pienen olennon kanssa, joka hyppeli edelläni talvihangella jättämättä jälkiä ja katoamalla kuin tuhka tuuleen ladon taa.

En kuulu kirkkoon, mutta meditointi kiinnostaa. En joogaa, mutta luen astrologisia tulkintoja. Olen mitä syön. Haluaisin uskoa, että henkistä energiaa voi kanavoida, ja kaikkea todellista ei voi silmillä nähdä. Kuljen Hengen ja Tiedon messuilla silmilläni skeptikon lasit, mutta mieli valppaana.

 

Kristallipolitiikkaa eläinten hyväksi?

Aulassa huomio kiinnittyy keskellä olevaan majantapaiseen, jonka seinät koostuvat ilmeisesti jumaluuksia esittävistä kuvista: kaikki hahmot ovat valkoihoisia ja blondeja, barbinkaltaisine piirteineen. Kuvien takana on IsisSofia, taiteilija, parantaja ja Äitijumala Sofian Valolähettiläs. Sielunkuva tilauksesta 75 euroa. Aktivoi jumalgeenistösi -CD 50 euroa.

Jotenkin tämä ei nyt puhuttele minua. Lisäksi huomaan pian, että kaikki seminaarit ja erikoishoidot maksavat, yleensä useita kymmeniä euroja. Täällä voi sielun lisäksi pistää rahansa palamaan.

Portaikon ylätasanteella pöytäänsä pitää Kristallipuolue-niminen yhdistys, joka kerää nimiä kannattajakortteihin puolueen rekisteröintiä varten. Minulle esitellään ”muutokseen uskovan” puolueen teesit ja arvot, joita ovat väkivallattomuus, rahan vallan vastustaminen, rakkaudellisuus ja vaihtoehtohoitojen suosittelu länsimaisen lääketieteen rinnalle. Kristalli symboloi kirkkautta ja läpinäkyvyyttä. Saan käteeni paperin, jossa kysytään: ”Mitä jos jonain päivänä olisi puolue, joka oikeasti välittäisi?” Hieman ympäripyöreää tekstiä, etteikö jopa poliittisen jargonin sukulaiskieltä, new age -maustein. Allekirjoitan kuitenkin puoluekortin, sillä se ei sido minua kannattajaksi.

Jään miettimään puolueen edustajan sanoja väkivallattomuudesta. Mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Armeijan lakkauttamista? Eläinten hyväksikäytön lopettamista? Eläimistä puolueohjelmassa mainitaan seuraavaa: ”Toivomme ihmisten pitävän hyvää huolta eläimistään/lemmikeistään ja opettavan lapsille rakkautta myös eläinten avulla. Päiväkodeissa ja kouluissa on oltava opetussuunnitelmaan sisällytettynä myös eläinten rakkaudellinen kohtelu.” Aivan, hienoa.

Voisiko tähän liittyä myös tehotuotannon kritiikki ja se, miten eri tavoin ihmiset hyväksikäyttävät eläimiä? ”Uskomme kaikkien tuottajien olevan samoilla linjoilla siitä, kuinka he haluavat kohdella eläimiä, jos he vain pysähtyvät oikeasti kuuntelemaan itseään” Riittääkö usko? Minä uskon, että ei riitä. Tarvitaan tekoja.

 

Kohtaaminen kotimaisen Ghostbustersin kanssa

Seuraavaksi poikkean huoneeseen, jossa on erinäisiä varpuja ja keppejä pöydillä. Sähkö- ja Maasäteilyn Tutkijat ry. päivystää täällä. He tutkivat erilaisia säteilykenttiä, joita maastossa esiintyy.   Minulle kerrotaan, että esimerkiksi jotkut vanhat kirkot on rakennettu tietynlaisen säteilykentän päälle. Puhumme yhdistyksen edustajan kanssa sähköyliherkkyydestä, joka ei ole lääketieteellisesti diagnosoitu oireyhtymä.

Vieressäni nainen pitää varpua kädessään, ja häntä ohjeistava mies kysyy: ”Tunnetko virran?” Nainen pudistelee päätään. Luen myöhemmin yhdistyksen nettisivuilta, kuinka ”maasäteilyn mittausta erityyppisillä välineillä voisi verrata vaikka polkupyörällä ajamisen opetteluun. Aluksi se ei tunnu onnistuvan millään, mutta kun oikeat reaktiot löytyvät, niin kaikki on yksinkertaista ja helppoa.” Mieli pitäisi kuulemma myös tyhjentää muista ärsykkeistä, ja tulisi keskittyä käsillä olevaan mittaukseen. Meditaatiota varpu kädessä?

Toisen pöydän mies tarjoutuu tarkastamaan kristallilla chakrani, ja kieltäydyn vaistomaisesti. Saan heti takaumat Say No To Pussy Power -jäbään.

File-Hamlet,_Prince_of_Demark_Act_I_Scene_IV

Kuva: Henry Fuselli: Hamlet, Prince of Denmark (1796), commons.wikimedia.org

Livahdan Ghost Investigations Finland -luennolle, jossa naispuolinen Ghostbusters-tiimi esitelmöi paranormaalien ilmiöiden tutkimuksesta. Pettymyksekseni luennolla ei esitellä tallenteita kummituksista. Kuulemma noin 80 % epäillyistä anomalioista osoittautuu perättömiksi. Luennoitsija mainitsee Iltalehdenkin lööppeihin päätyneen tapauksen eteläsuomalaisesta mökkikummituksesta, jolta saatiin nauhoitettua kaksisanainen äännähdys. Lähes puolet yleisöstä viittaa, kun kysytään kuinka monella on yliluonnollisia kokemuksia.

Myöhemmin mainitsen Ghostbusters-jengiläiselle Islannin haltioista, ja hän katsoo minua hivenen säälien, kuin puolijauhoista. He suhtautuvat työhönsä pedanttien tiedemiesten tavoin: jos sitä ei voi todistaa kvantitatiivisesti mitaten, sitä ei ole olemassa. Jätän mainitsematta, että kamerastani loppui akku juuri silloin, kun yritin kuvata oletettua maahista lumella.

 

Pyykinripustusliikkeistä lisää energiaa

Vierailen kiinalaisen Falun Gongin harjoittajien pisteellä, ja allekirjoitan Lääkärit elinryöstöjä vastaan (DAFOH) -järjestön YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle kohdistetun vetoomuksen, jossa vaaditaan mielipidevankeihin kohdistuvien sisäelinryöstöjen lopettamista. Myös Euroopan parlamentin päätöslauselmassa joulukuulta 2013 vaaditaan ehdotonta ja nopeaa elinryöstöjen lopettamista sekä välitöntä mielipidevankien vapauttamista. Saan pisteeltä mukaani päätöslauselman sekä infolapun siitä, missä Falun Gongia voi Suomessa harjoittaa opastajan johdolla.

Käytävällä joukko iloisia nuoria halailee ringissä toisiaan. Seinällä on juliste, jossa toivotetaan tervetulleeksi verianalyysiin, joka ”auttaa ymmärtämään elämäntapojen vaikutuksen terveyteen elävän ja kuivan veren avulla”. Alla on havaintokuvat huonosta ja hyvästä ”eläväverestä” sekä ”kuivaverestä”. En ehkä halua tietää enempää. Vieressä oleva juliste mainostaa pH-tasapainon saavuttamiseen ja ylläpitoon soveltuvia ”huipputuotteita”, joita ovat ilmeisesti tehosekoittimet ja tuoremehupuristimet.

Tuttavani käy mittauttamassa pH-arvonsa: ”Siellä laitettiin sellanen lappu suuhun ja sitten katsottiin sen väristä mun tila. Mulle sanottiin, että mun pitää juoda paljon enemmän vettä.”

Luonnon antimia on paljon tarjolla: koivuntuhkaa, tuhkavesitippoja, kaarnauutetta, poronjäkälän ja punikkitatin puristenestettä, Lapin voima-ainetta (mitä lie). Harhailen huoneiden ja näytteilleasettajien ohi jo vähän koomassa, nenäkin vuotaa. Kvanttikosketusta, menninkäisiä. Huoneessa mies lyö äänirautoja ja asettaa niitä eri puolille hoidettavansa kehoa keskittynein ilmein.

Vastaanotan itsekin (ilmaista) henkisen energian kanavointia: ajattelen Ponille kyytiä -sketsiä kun valkoisiin pukeutunut nainen kävelee ympärilläni ja tekee käsillään eleitä, joista ei tiedä viittaavatko ne pyykin ripustukseen vai mihin, mutta jonkin aineen puhdistuksesta tässä ilmiselvästi on kyse, sen verran hän ravistelee ranteitaan ja tekee käsillään laajoja kaaria ääreisnäköni reunamilla. Lopuksi hän pyytää minua ajattelemaan kultaista aurinkoa, ja kuvittelemaan toiveitteni täyttymyksen. Oloni ei ole kovin erilainen kuin tullessani; huomaan jännittäneeni hartioitani ja olevani pikemminkin riuskoin ottein tehdyn hieronnan kuin metatason kosketuksen tarpeessa.

Lopulta päätän hetken mielijohteesta käyttää 20 euroa auravalokuvaukseen: tänne asti tultu eikä mitään matkamuistoa vielä! Minut istutetaan mustan kankaan eteen ja kämmen käsketään asettaa metallilaatikon päälle: kamera räpsähtää, aurani on vangittu polaroidille. Kysyn, voisiko kissani auran valokuvata? Minulle vastataan, että kaikilla elollisilla olennoilla on energiakenttä, eli vastaus on kyllä. Oman auransa voi kuulemma myös opetella näkemään. Kun kysyn miten se onnistuu, minua kehotetaan osallistumaan kurssille, jossa asiaan perehdytään.

Auran valokuvaukseen sisältyy tulkinta aurasta. Kuulen, että aurani on hyvin maadoitettu, voimakas, joten henkisten ja fyysisten puolieni välillä ei ole ristiriitaa; maskuliiniset ja feminiiniset ominaisuuteni ovat tasapainossa, olen toimija, täynnä elinvoimaa ja hyvää tahtoa. Flunssani ei ilmeisesti näy aurassani. Aurassani on kuin onkin liilaa, pinkkiä ja valkoista, punaisen eri sävyjä sekä aavistus oranssia. Sattumaako?

aura1

 

Pääkuva: 
Puolalainen telekineetikko Stanisława Tomczyk 1909, commons.wikimedia.org

LUE LISÄÄ

, , , , , ,

Kommentoi