Hyvä kurkku Roomassa, osa 2: Italialainen jäätelö

"Kuten vaimoni totesi, tällainen jäätelö tyydyttää kaikki inhimilliset tarpeet."

Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.

Rakastuimme italialaiseen jäätelöön ensimmäisellä Rooman-reissullamme vuonna 2003. Jäätelöä on tarjolla kaikkialla, ja kaikki syövät sitä – monet paikallisetkin pari kertaa päivässä. Suosittelen Rooman-matkaajalle kahden päiväannoksen minimiä, koska jokainen hukattu päivä on pieni rikos.

Mikä parasta, liki kaikissa paikoissa on tarjolla vegaanista jäätelöä! Nyt en puhu mistään soija- tai riisijäätelöstä vaan täydellisistä sorbeteista, jotka on tehty pelkästä sokeriliemestä ja tuoreista hedelmistä. Tarkkaan ottaen en siis italialaisesta jäätelöistä eli gelatosta, mutta paikalliset eivät tunnu olevan nimitysten kanssa tarkkoja. Joissain paikoissa gelati ja sorbetti on nimetty erikseen, joissain ei. Gelatossa on ilmeisesti säädösten mukaan aina tietty prosentti voirasvaa. Tarkistin tilatessani asian myyjiltä, ja heidän mukaansa näissä sorbeteissa oli vain sokereita ja hedelmää. Pienintäkään rasvan makua en havainnut, joten tämä piti varmasti paikkansa.

Kaikki hedelmäjäätelöt eivät ole kuitenkaan vegaanisia, eli osa on sorbetteja ja osa varsinaisia gelatoja. Valikoima vaihtelee paikasta toiseen ja yllättäviäkin vegaanimakuja löytyy, joten kannattaa aina pyytää jäätelöä senza prodotti di latte e senza uova eli ilman maitotuotteita ja munaa. Ja kyllähän niitä soijajäätelöitäkin kaupungista löytyy, mutta niihin en ole toistaiseksi ehtinyt hukata aikaani. (Ehkä pitäisi, sillä italialainen soijamaito oli todella hyvää ja siitä sai loistavia capuccinoja.)

Asioimisen tapa jäätelöpaikoissa vaihtelee hieman, mutta jos paikalla on erillinen kassa, pitää käydä ensin tilaamassa jäätelöannos koon ja astian mukaan, joko tötterössä (cono) tai kupissa (coppetta). Annos maksetaan, ja vasta kuitin kanssa mennään tiskille valitsemaan maut. Jos paikka on ihan pieni, sama ihminen hoitaa koko homman, mutta järjestys on aina tuo.

Joissain vohveleissa on käytetty munaa tai maitoa, joten kuppijäätelö on vegaanille varma valinta. Tykästyin tällä matkalla siihen muutenkin, joskin siitä syntyy enemmän roskaa.

Ehdoton suosikkimme tällä matkalla oli Gelateria dell’Angeletto (via dell’Angeletto 15) rakkaassa Montin kaupunginosassa aivan Montin aukion lähellä. Sinne pääsee todella nopeasti metrolla Cavourin asemalta. Edellinen suosikkimme Beepop oli samassa paikassa, joten järkytyimme hieman, kun huomasimme sen lopettaneen. Onneksi taso oli vain parantunut. Vegaaniset jäätelöt oli merkitty myös selvästi jäätelölusikoiden sinisillä kahvoilla. Taisimme käydä täällä viisi tai kuusi kertaa.

Persikkajäätelö oli käsittämättömän hyvää, samoin turvallinen klassikko eli sitruuna (limone). Lisäksi kokeilin viikunaa ja kaktusviikunaa (fichi d’india), jotka olivat omaan makuuni liian makeita, mutta jälkimmäinen oli hieno uusi tuttavuus. Täältä saa myös erittäin hyvää vegaanista suklaasorbettia! Perussuklaa oli loistavaa, mutta tykästyin myös rommisuklaaseen, jossa oli seassa pieniä suklaapalojakin. Kuten vaimoni totesi, tällainen jäätelö tyydyttää kaikki inhimilliset tarpeet.

Vierailimme myös rakkaassa klassikkopaikassa Tiber-joen saarella (Isola Tiberina) kuuluisan Sora Lella -ravintolan kupeessa. Täältä saa mielestämme parasta sitruunasorbettia, ja toinen erikoisuus on täydellinen kiiwi. Tiberin sillat ovat melko mukava paikka maistella herkkuja. Kokeilimme täällä myös persikkaa, mutta se ei ollut lähellekään Angeletton tasoa.

Asuinpaikkamme lähellä oli kaksi Lemongrass-jäätelöpaikkaa. Täältä saa hyvää sitruunaa ja suklaafondanttia, joka oli hieman eri tyylistä kuin Angelettossa.

Kävellessämme Piazza del Popololta etelään osuin luomujäätelöön erikoistuneen Fatamorgana-ketjun myymälään. Täällä oli tarjolla erikoisempia makuja kuten suklaakahvi sekä ”omenapiirakka” eli kanelilla ja vaniljalla maustettu omenasorbetti.

Pantheonin liepeillä osuimme sattumalta Venchi-ketjun myymälään (via degli Orfani 87). Täällä kokeilin pistaasia ja mantelia. Kummatkin olivat hyviä. En ole koskaan piitannut karvasmantelin mausta, mutta se oli tarpeeksi hienovarainen tällä kertaa.

Meillä on monia muitakin suosikkipaikkoja, mutta eivätköhän nämä riitä kertomaan siitä, että jo jäätelönsä vuoksi Rooma on melkoinen vegaanin taivas. Tai kenen tahansa. Hyvä on hyvää.

LUE LISÄÄ

, , , , , , , , , , ,

Kommentoi