Mummovuuduu

"Mummovuuduu on vähän niin kuin elämä. Se on pullollaan erilaisia käsittämättömiä, irrallisia yksityiskohtia. Sitten se loppuu"

Hyäryllistä: Mummovuuduu
Kluuvin Galleria
24.10.–9.11.2014

 ★★★★★ 

Irrallisten yksityiskohtien täyttämät installaatiot kyseenalaistavat hyödyllisyyden ja muistuttavat kuolemasta. Ja naurattavat.  

Työryhmän Hyäryllistä (Heli Kurunsaari, Jouko Korkeasaari ja Sari Koski-Vähälä) Limingan taidekoulussa alkanut yhteistyö on jatkunut jo vuosia, ja synnyttänyt paljon kiinnostavia teoksia ja näyttelyitä. 9. marraskuuta asti Kluuvin Galleriassa esillä oleva Mummovuuduu kannatta ehdottomasti mennä katsomaan, kun vielä ehtii. Näyttelyn nimi herättää sekä odotuksia että pelkoja: Mummovuuduu voi yhtä hyvin viitata epäilyttävästi huumoriin kuin vanhenevien (nais)ihmisten mahtiin ja taikavoimiin.

Näyttely pitää sisällään vähän näitä molempia, eikä oikeastaan kumpaakaan.  Se koostuu ryhmän yhdessä toteuttamista ja jokaisen taiteilijan omista teoksista, jotka muodostavat galleriaan tilan kokonaisvaltaisesti haltuun ottavan installaation. Mikään ei oikein ole sitä miltä näyttää. Vanhat vaahtomuovipatjat ovat vaihtaneet muotoaan ja väriään ja ryömivät korallieläinten lailla pitkin gallerian lattiaa. Taulut on ripustettu selkäpuoli yleisöön päin. Kalutut luut, täytetyt eläimet, kuivuneet hedelmän kuoret ja pureskellut purukumit muodostavat kauniin koristeellisia asetelmia, joissa niiden alkuperä häviää.

Halvat ja arkiset materiaalit muuttuvat yleviksi ja ylelliseksi, tarpeellinen tarpeettomaksi, kuten hylättyjen lankapuhelinten tarkkaavainen rivistö osoittaa. Ajan kanssa ja pieteetillä rakennetut työläät kokonaisuudet ovat kapitalistisesta hyötynäkökulmasta ajatellen hyödyttömiä. Kollektiivi kyseenalaistaa teoksissaan hyödyllisenä pidetyn, yhdistäen historiaa ja nykyaikaa käsitteellisten käsitöiden kautta.

Pienessä huoneessa katosta roikkuvat jättimäiset peruukit ovat tästä hyvä esimerkki. Huolellisesti ja siististi punotut letit kasautuvat täysin mielipuolisiksi kokonaisuuksiksi, sinällään hyödyllisen ja käyttökelpoisen näköisiksi esineiksi, joille ei ole mitään todellista käyttöä mutta joita ehkä ihan vähän salaa haluaisi edes sovittaa.

Tangolaisia-1
Näyttely tuo tyylillisesti ja erilaisten kuolemasta muistuttavien symbolien, pääkallojen, luiden ja kuihtuneiden kukkien, myötä mieleen vanitas-asetelmat maalaustaiteessa. Näiden asetelmien tarkoituksena oli muistuttaa ihmisiä kuolevaisuudesta, memento mori, ja maanpäällisen elämän sekä siihen kuuluvan materian turhuudesta ja tilapäisyydestä.

Mummovuuduu on vähän niin kuin elämä. Se on pullollaan erilaisia käsittämättömiä, irrallisia yksityiskohtia. Sitten se loppuu. Tämän kaaoksen ja lopullisuuden edessä saattaa hetkittäin alkaa sopimattomalla tavalla naurattaa, samalla tavalla kuin joskus hautajaisissa. Mutta saako kuoleman edessä nauraa? Vaikka täytetty kettu olisi kuinka hullun näköinen? Ehkä juuri lopullisuuden ja rajallisuuden läsnäolo sulauttaa ylenmääräisen runsaat yksityiskohdat kokonaisuudeksi, joka järjettömyydessäänkin tuntuu merkitykselliseltä ja tärkeältä. Ja ennen kaikkea kauniilta, hirveätkin asiat.

Kolmen taiteilijan teokset muodostavat ehjän kokonaisuuden, jossa erilaiset visuaaliset ainekset, esineinstallaatiot, kuvanveisto ja puupiirros kulkevat luontevasti rinnakkain. Myös teosluetteloon kannattaa kiinnittää huomiota, sillä sanatkaan eivät ole näyttelyssä yhdentekeviä. Nimet, materiaaliluettelot ja lyhyt esitys kivikoralleista, tuntuvat olennaiselta osalta näyttelyä.

LUE LISÄÄ

, , , , , ,

Kommentoi