Yhteiskunnallista seksiä

"Meidän pitäis antaa sitä ‘henkistä säpsää’ päivittäin ihan kaikille."

Sylvi tapasi käsikirjoittaja-ohjaaja Hannaleena Haurun, jonka lyhytelokuva Säälistäjät saa ensi-iltansa tänään lauantaina Lens Politica -festareilla.

Idea elokuvaan tuli vuonna 2011, kun toimittaja Markus Määttänen kirjoitti Aamulehden kolumnissaan kolmesta surmaajasta, Breivikistä, Auvisesta ja Saaresta, näin: ”Ratkaisevin puute, joka kullakin kolmella joukkomurhaajalla lyhyessään elämässään on ollut, on naisen puute”. Hannaleena Hauru ja näyttelijä Tanja Heinänen provosoituivat aiheesta niin, että päättivät kirjoittaa yhdessä siitä elokuvan.

 

Saako tästä edes tehdä elokuvaa?

Säälistäjät kertoo TE-toimiston naisista, jotka järjestelmällisesti jakavat säälipillua syrjäytymisvaarassa oleville miehille. Tyylilaji on poliittinen satiiri. Määttäsen kolumnin luettuaan Hauru kertoo ensin ärsyyntyneensä, mutta löytäneensä aiheesta humoristisiakin puolia.

”Ehkä se johtuu mun tavasta käsitellä maailmaa, että se satiiri löytyi aika helposti. Itselleni on ominaista, että mitä tahansa vaikeaa elämässä on, sitä käsittelee huumorin kautta.”

Määttäsen näkemysten kaltaisia mielipiteitä ovat muutkin esittäneet viime aikoina mediassa. Keskustelufoorumeita lukemattakin on helppo uskoa monen tuomitsevan elokuvan jo pelkän aiheen perusteella. Hauru kertoo miettineensä, voiko tällaista elokuvaa edes tehdä ilman että loukkaa jotakuta, ja vertaa elokuvaa Katariina Lillqvistin Uralin Perhonen -animaatioon, joka sai paljon lokaa niskaansa. Elokuva on kaunis animaatio, mutta koska siinä käsiteltiin Mannerheimin seksuaalisuutta, se paisui isoksi tapaukseksi.

”En tiedä, onko yleinen keskusteluilmapiiri tai ne muutamat huutelijat vaikuttaneet siihen, että sitä on tosi varovainen. Että kun tehdään tällainenen leffa, niin Hommaforum on meidän niskassa.”

 

Henkistä säälipillua

Syrjäytyminen, niin miesten kuin naistenkin, on joka tapauksessa vakava ongelma. Vaikka toisinaan tuntuu, että sana on menettänyt merkitystään kovassa käytössä, siitä puhuminen ei ole poistanut ongelmia. Onko kuitenkin olemassa keinoja, joilla voisimme syrjäytymistä ehkäistä? Muuten kuin jakamalla säälipillua?

”Meidän pitäis antaa sitä ‘henkistä säpsää’ päivittäin ihan kaikille. Sitähän se on, että ei jätä omia läheisiään pulaan. Eletäänkö me sellaisessa maailmassa, että tämä helposti unohtuu? Tunnen välillä syyllistyväni siihen, että jos kaverilla menee huonosti, niin ajattelen että vain ammattiauttaja voi auttaa.”

”Tässä leffassakin työvoimatoimistojen naiset tekevät ennaltaehkäisevää työtä. Nuoria miehiä pitää hoidella ennen kuin niistä tulee koulusurmaajia. Sen mä ehkä allekirjoitan, että kyllä meidän kaikkien, ei pelkästään työkkärin naisten salaseuran, vaan meidän kaikkien pitäis olla ennaltaehkäisevän hempeitä meidän läheisillemme. Menee niillä hyvin tai huonosti.”

saalistajat-presspicture-03

Rakkaudesta indie-elokuviin

Säälistäjät kuvattiin kesällä 2014 yhteisörahoituksen turvin ja talkootyöllä. Elokuvaan oli haettu virallisempaa rahoitusta, mutta jostain syystä hakemus oli jäänyt makaamaan Elokuvasäätiön ja Ylen rahoittajien pöydälle. Myönteinen rahoituspäätös tuli vasta syksyllä. Ennen Säälistäjiä Hauru on tehnyt edellisen rahoitetun elokuvansa vuonna 2010. Sen jälkeen hänen kaikki lyhytelokuvansa ovat olleet indie-elokuvia, joissa hänen sydämensä sanojensa mukaan on.

Indie-elokuvissa moni tekijöistä on usen ammattilaisia. Miten Hauru suhtautuu siihen, että ammattilaiset harjoittavat ammattiaan ilmaiseksi? Onko se välttämätöntä Suomessa elokuva-alalla?

”Ajattelin ensin tämän leffan kohdalla, että ammattietiikan ja koko alan vuoksi en tee sitä. Mutta toisaalta mun omalla kohdalla se ois tarkottanut sitä, että jos mä en ois tehnyt Säälistäjiä kesällä, niin olisin ollut työttömänä kotona, tekemättä mitään. Syrjäytymässä, heh.”

Hän kertoo kuitenkin vetävänsä rajan siihen, että kaupallisia av-tuotantoja ei pitäisi kenenkään tehdä ilmaiseksi, ja suhtautuu harjoitteluunkin kriittisesti.

Suomessa lyhytelokuvalla on Haurun mukaan kuitenkin hyvät oltavat. Keski-Euroopassa todella iso osa lyhytelokuvista tehdään talkoolla alusta loppuun. Ylen Uusi Kino ja Sari Volanen tiedetään Euroopan lyhytelokuvapiireissä hyvin, sillä Yle on ainoita kanavia, joka ostaa rahalla lyhäreitä.

Merkittävin elokuvien rahoittaja, Suomen Elokuvasäätiö, kaipaisi ohjaajan mielestä päivitystä. Säälistäjät on esimerkki siitä, että Haurun nopeisiin tuotantomalleihin SES on liian hidas. Uudistus edellyttää vuoropuhelua tekijöiden ja säätiön välillä – ilman pelkoa siitä, että ei saa rahaa elokuvaa varten koska antaa kritiikkiä.

On myös paljon lahjakkaita tekijöitä, jotka ovat joko käyneet kouluja ulkomailla, valmistuneet Lahden tai Tampereen Ammattikorkeakoulusta, sellaisia jotka eivät ole käyneet TaiK:ua. Näille tekijöille rahoituksen saaminen on varsin vaikeaa.

 

Naisena elokuva-alalla

Elokuva-ala on aina ollut miesvaltaista. Konkariohjaaja Pirjo Honkasalo on puhunut avoimesti siitä, kuinka naisohjaajilla ei aina ole ollut järin helppoa sukupuolensa vuoksi. Tilanne tuntuu onneksi olevan muuttumassa, ja samoin kokee Hauru. Vaikutusta lienee sillä, että hän saa ohjaajana valita kuvausryhmänsä ja tekee töitä oman sukupolvensa tekijöiden kanssa, joten tytöttelyä ja kyykytystä hän ei ole juuri joutunut kohtaamaan joitain yksittäistapauksia lukuunottamatta.

Hauru kertoo kohdanneensa Pariisissa noin 70-vuotiaan elokuvateatterin omistajan, joka esitteli ryhmälle teatterin toimintaa. Koko kahden tunnin keskustelun ajan omistaja kohdisti puheensa ryhmän miehiin.

”En tiedä, onko tuo laajempi ilmiö, koska teen elokuvia vain oman ikäisteni kanssa, mutta se tuli mulle yllätyksenä, että ai niin, on olemassa tällainenkin maailma, jossa mua ei puhutella, koska mä olen nainen.”

Miesohjaajakollegoiden kanssa Hauru haluaisi avata keskustelua palkasta. Hän ei edes tiedä, ovatko heidän palkkansa samansuuruisia.

 

Kino Euphoria, Helsingin Elokuva-akatemia ja Cannes

Hauru on yksi Euphoria Borealiksen, nuoren elokuvan yhdistyksen perustajajäsenistä. Kino Euphorian motto on ”do well with little, better with nothing, but do it now”. Eli tee elokuvia tässä ja nyt. He järjestävät joka kesä Helsingissä Kino Kabaree -nimistä tapahtumaa, jossa toteutetaan työpajahenkisesti leffoja a:sta ö:hön kolmessa päivässä, niillä resursseilla mitä on.

”Säälistäjätkin on tehty niin sanotusti kino-tyylillä, vaikka siinä on rahoitusta mukana.”

Lisäksi Hauru on ollut mukana perustamassa Helsingin elokuva-akatemiaa, joka tekee tiivistä yhteistyötä Kino Euphorian kanssa. Akatemia on tarkoitettu ”ihmisille, jotka pyrkivät saamaan elokuva-alalta elantonsa”. Jokainen akatemian yli 400 jäsentä ovat koulun opettajia, eli tietoa jaetaan vertaisoppimisen avulla. Kyseessä on ammatillinen jatkokoulutus, jollaista ei Suomessa juurikaan tarjota. Akatemian idea on myös, että se on avoin niillekin, jotka ovat itseoppineita tai ovat käyneet koulunsa ulkomailla.

Parhaillaan Hauru tekee ensimmäistä pitkää elokuvaansa Cannesin elokuvajuhlien opiskelijasarjan residenssissä. Se on tarkoituettu ohjaajille, jotka käsikirjoittavat ensimmäistä tai toista pitkää elokuvaansa. Haurun elokuva on tarkoitettu nuorille.

”Toivon, että siitä tulee se elokuva, minkä itse olisin halunnut nähdä 17-vuotiaana. Koin, että kun olin itse 17-vuotias, tietyntyyppiset elokuvat puuttuivat Suomesta. Tai sitten piti katsoa Pulp Fiction.”

La 22.11. klo 21.00 Andorra
Su 23.11. klo 18.00 Dubrovnik

LUE LISÄÄ

, ,

Kommentoi