Joulukalenteri:
18. herkistyminen

"Baarin väki oli periturkulaiseen tapaan niin varautunutta ja kuppikuntaista, ettei tällainen introvertti voinut kuin viihtyä."

Vuoden 2014 joulukalenterissa toimituksen jäsenet kertovat, mikä saa raavaan sylviläisen herkistymään.

Torstai 18.12.
Cosmic Comic Café

Cosmari, Kosmikki, Kosminen tai sitten ihan vain CCC. Suomen ainoa sarjakuvakapakka tuntee monta nimeä. Mieleeni on piirtynyt tarkoin se, kun nuorna astuin sydän hermostuneesti läpättäen ensimmäisen kerran Kosmisen ovesta sisään. Olin juuri Turkuun muuttanut opiskelijaneito elämäni keväässä ja kukoistuksessa. Baarin väki oli periturkulaiseen tapaan niin varautunutta ja kuppikuntaista, ettei tällainen introvertti voinut kuin viihtyä. Sain aivan rauhassa käpertyä hiirenkorville käpristyneen sarjakuvalehden taakse vailla pelkoa siitä, että joku yrittäisi tökerösti jututtaa. Olin omieni joukossa.

Siitä päivästä lähtien kannoin epäsäännöllisen säännöllisin väliajoin auliisti vähäiset opintotukiroposeni tuohon kodikkaaseen luolaan. Limusiidereitä lipittänyt maalaistyttö näki valon ja kuuli enkelkuoron, kiitos Kosmisen kattavan kuivien englantilaissiidereiden valikoiman. Kerrottakoon myös, ettei pulju sorsi oluenlipittelijöitäkään. Kitusiinsa saa kitata muutakin kuin kuralageria. Olutta löytyy sen seitsemän sorttia ja enemmänkin. Vuonna 2013 paikalle heltisi kolmas sija parhaimman olutravintolan äänestyksessä. Cosmic Comic Cafélla on myös ollut kunnia esiintyä Aku Ankassa nimiväännöksellä Kahvila Kosminen. Sen suurempaa meriittiä ei kai tässä ankkahullussa maassa voi saadakaan.

Ja ne ihmiset, ne ihmiset! Kaikenkarvaiset geekit ja nörtit saman katon alla. Paikan sisäänpäinkääntyneisyydestä huolimatta ihmisiin tutustuu vaivihkaisen hienovaraisesti. Kaveri tuntee jonkun, joka taas tuntee jonkun. Turussa ei astella rehvakkaasti suuta pieksäen vieraaseen pöytään, vaan nöyrästi lakki kourassa kysyen: ”Ei täs mittä tila olis?”

Väittävät, ettei Kosmikki ole iskubaari eikä se kai olekaan. Siellä juodaan hyvää olutta ja luetaan sarjakuvia. Saan edelleen osakseni epäuskoisia silmäyksiä ja hämmästyneitä huudahduksia, kun erehdyn kertomaan, että löysin suuren rakkauteni Kosmisen nurkkapöydästä. ”Mut eihän kukaan koskaan löydä baarista ketään!” Mutta katso! Nurkkapöydässä istui eräänä keskiviikkoiltana tuttu ja tutun vieressä vieras. Aloin jutella vieraan kanssa. Vieraasta tuli pääskyni pulmuni mun ja juttelu jatkuu yhä.

Vuosien varrella muodostuu pinttyneitä tapoja kuin varkain. Esimerkiksi vakkaripöytä Kosmisessa on ehdottoman tärkeä asia. Jos pöytä on – kauhistus sentään – varattu, sitä on kytättävä herkeämättä. Kun pöytä vapautuu, ei aikailla. Oma vakkaripöytäni on se nurkkapöytä, josta rakkauskin löytyi. Siinä pöydässä on koettu suuria tunteita. Muutakin kuin rakkautta. Lukuisat lautapelimittelöt paljastavat armotta ihmisluonnon pimeämmän puolen. Se vilpitön ja konstailematon raivo, minkä Scrabblen peluussa koettu vääryys voikaan aiheuttaa!

Näin päättyy tämä herkistymisepistola. Kiitollisna kohotan maljan Kosmiselle. Menestystä, pitkää ikää ja janoisia ihmisiä!

Kuva: Saara Kallio

Edellinen luukku: ke 17.12. 
Seuraava luukku: pe 19.12.

LUE LISÄÄ

, , , ,

Kommentoi