Sylvin joulukalenteri:
10. herkistyminen

"Tavaroihini oli imeytynyt vuosien varrella niin isoja merkityksiä, että oma suhtautumiseni niihin on hyvin kaukana käytännöllisestä ja järkevästä."

Vuoden 2014 joulukalenterissa toimituksen jäsenet kertovat, mikä saa raavaan sylviläisen herkistymään.

Keskiviikko 10.12.
Materia ja varkaus

En ole koskaan pitänyt itseäni erityisen materialistisena henkilönä, minusta suhteeni tavaroihin on käytännöllinen. Toki joskus sorrun piristysshoppailuun ja myönnän fiksaationi muovisiin onnenkissoihin, mutta pääosin olen aina ajatellut suhtautuvani tavaraan järjellä, en vain tunteella. Kunnes pari viikkoa sitten kotiimme murtauduttiin.

Murto ja minun tavaroideni varastaminen aiheuttikin aikamoisen tunnemyrskyn – puhumattakaan siitä ällötyksen tunteesta, joka seuraa tietoa, että joku on kopeloinut henkilökohtaisen tilani jokaista nurkkaa – ja käytännöllinen suhtautumiseni lensi romukoppaan. Pahimman järkytyksen mentyä ohi toistelin rutiininomaisesti, että tavaraahan se vain on, onneksi kellekään ei sattunut mitään, onhan meillä kotivakuutus, valokuviakin olen laittanut Facebookiin.

Tavaroideni äkillinen katoaminen elämästäni kuitenkin vituttaa. Miksi? Luulisi, että loppujen lopuksi sitä voisi olla jopa himpun kiitollinen siitä, että kaikki vanhat kameranromut ja mp3-soittimet, joita kukaan ei ole käyttänyt vuosiin, katoavat kuin tilauksesta (ja tästä itse asiassa olenkin!). Joistakin esineistä kuitenkin tulee kovin henkilökohtaisia, ehkä siksi, että ne ovat osa sitä palapeliä, jolla yritän esittää minkälainen ihminen minä olen.

Varastettu Pikku Myy -koruni kertoi tietysti, että olen leikkisä ja huumorintajuinen enkä kuivakka aikuinen, vaikka olenkin sisäsiistissä konttoriduunissa yhdeksästä viiteen. Reissuilta kannetut matkamuistohelyt edustivat sitä, että olen toki maailmanmatkaaja ja suuren maailman seikkailija, samalla tapaa kuin toisen sukupolven iPod kertoi, että olin uusimman teknologian aallonharjalla vuonna 2003.

Tavaroihini olikin imeytynyt vuosien varrella niin isoja merkityksiä, että oma suhtautumiseni niihin on hyvin kaukana käytännöllisestä ja järkevästä. Ne ovat täynnä tunteita, sillä omalta osaltaan tavarat edustavat sitä, minkälainen haluaisin olla. Miten haluaisin muiden näkevän minut. Minkälainen tyyppi toivoisin olevani.

Osa toiveminusta taisi hävitä varastettujen tavaroideni mukana. Ehkä ihan hyvä. Tämä voisi olla mahdollisuus pyrkiä olemaan toiveminä sen sijaan, että ostaisin tavaroita, joita toiveminä ostaisi.

Kuva: Nesster / CC

Edellinen luukku: ti 9.12.
Seuraava luukku: to 11.12.

LUE LISÄÄ

, , , ,

Kommentoi