Sylvin joulukalenteri:
2. herkistyminen

"Kun lauantai-iltana joku vielä järjesti taivaalle sateenkaareen, oli minun pakko istua alas ja ihmetellä hetki sitä, miten hyvin asiat maailmassa ovat."

Vuoden 2014 joulukalenterissa toimituksen jäsenet kertovat, mikä saa raavaan sylviläisen herkistymään.

Tiistai 2.12. 
H2Ö-festivaali

”No haluatko sä eturiviin?”

Tuijotan toisen päivän nousu- ja laskuhumalan sekoituksessa seuralaistani, ihmeellisen mielenkiintoista ja rakastettavaa ihmistä, jonka olen tavannut ensimmäistä kertaa noin kuusi tuntia sitten.

Sydämeni hakkaa muustakin kuin siitä syystä, että olen viimeisen 31 tunnin aikana käynyt läpi sosiaalisen pyörremyrskyn, tutustunut uuteen festivaaliin, juonut uusien ja vanhojen ystävien kanssa aamukuuteen Jaloviinaa Forum Marinumin pihalla sekä ratsastanut Stefan Lindforsin valaspatsaalla.

Turun Ruissalossa järjestettiin heinäkuussa musiikkifestivaali H2Ö, joka oli ikään kuin jatkoa Turussa aiemmin järjestetyille Ilmiölle, UMF:ille tai Turku Modernille ja ainakin henkisesti sukua Helsingistä tylysti lopetetulle Kuudennelle Aistille. Itseni kaltaiselle vaihtoehto- ja populaarin musiikin välissä viihtyvälle ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin matkustaa Turkuun.

Kesän aikana ehdin festaroimaan myös Barcelonaan ja Pariisiin, mutta siitä huolimatta vieläkin äimistelen sitä, minkä periturkulainen H2Ö ihmiselle teki. Se yllätti minut täysin.

Lähdin Turkuun vakaana aikomuksenani kirjoittaa viikonlopusta musiikillinen asiantuntijaraportti Sylviin, ja siinä järjestäjätkin tulivat lipun muodossa vastaan (kiitti hei!). 50 tunnin matkaa Helsingin jälkipurkuineen oli kuitenkin mahdotonta tiivistää pariin sivuun. Tai edes pariinsataan.

H2Ö onnistui mahdottomassa ja loi festarin eka kerran ongelmistaan huolimatta kävijöille viikonlopun, jossa oli hyvä olla, kuunnella, juoda ja vähän syödäkin (tosin ruokailu tapahtui pääasiassa ja pitkän kaavan mukaan Turun keskustassa). Kun lauantai-iltana joku vielä järjesti taivaalle sateenkaaren, oli minun pakko istua alas keikalla, jota en ollut muistaakseni edes jäämässä katsomaan, ja ihmetellä hetki sitä, miten hyvin asiat maailmassa ovat.

”Joo haluan”,

mokellan myöntävästi puolentoista metrin korkeudestani. Seuralaiseni tarttuu epäröimättä käteeni ja luotsaa meidät Kuja-lavan eturiviin katsomaan DXXXA D & HZZZT:n keikkaa. Hetken pääni on täysin selvä ja täyttyy väreistä, valoista, avantgarde-hiphopista ja kokonaisvaltaisesta läsnäolon tunteesta.

Kuva: Vera Saarivuori/H2Ö

Edellinen luukku: ma 1.12. 
Seuraava luukku: ke 3.12. 

LUE LISÄÄ

, , , , , ,

Kommentoi