Sylvin joulukalenteri:
4. herkistyminen

"Esipuberteetin suurin idolini oli mokaileva, sammakoita suustaan päästelevä jojolaihduttaja, joka esiintyi pikkuhousuissa ja saarnasi siitä, että tytöt pystyvät mihin tahansa."

Sylvin vuoden 2014 joulukalenterissa toimituksen jäsenet kertovat, mikä saa raavaan sylviläisen herkistymään.

Torstai 4.12.
GIRL POWER 4-EVER!

Jyväskylän Puistokoulun ala-aste talvella 1997. Pojilla keskipääjakaus ja kimeä ääni, tytöillä kreppirauta ja hiipumaan päin oleva XL5-obsessio. Maailmassa oli fanitustyhjiö, johon Wannabe iski kuin tuhat volttia. MTV pyöritti luupilla musiikkivideota, jossa viisi nuorta brittinaista lähinnä huusi ”if you wanna be my lover, you gotta get with my friends”. Yhtäkkiä Suosikki ja Mix olivat täynnä Spice Girlsiä. Keräilimme Spice Girls -kuvia ja imeskelimme Spice Girls -tikkareita. Pyjamabileissä pukeuduimme spaissareiksi ja huulisynkkasimme peilin edessä.

Kokeilepa: kysy noin 25–29-vuotiaalta naiselta, kuka spaissareista hän oli. Yleensä vastaus tulee apteekin hyllyltä: Baby, Posh, Scary, Sporty tai Ginger. Minä halusin aina olla Geri, se porukan pikku punapääanarkisti, joka nipisti Walesin prinssiä pyllystä ja vilautteli vahingossa nännejään. Olin epävarmempi, enkä yhtään cool, mutta kuparinvärisen hiusmascaran ja äidin vanhan kajal-kynän avulla minäkin tunsin itseni rajuksi. Löysin taannoin valokuvan itsestäni Geriksi stailattuna. Näytin liikuttavan huonosti meikatulta ylipainoiselta 10-vuotiaalta, joka yrittää katsoa äkäisesti kulmiensa alta purkkaa jauhaessaan.

Vaikka syytökset bändin kaupallisuudesta ja keskinkertaisesta musiikista voivat pitää paikkansa, ei spaissareiden viesti vaikuta edelleenkään kovin vaaralliselta. Jos levy-yhtiön tuotteistama yhtye matkusti ympäri maailmaa ja lauloi tyttöjen välisestä ystävyydestä, jonka väliin miehet eivät mene (Wannabe), kunnianhimosta ja kilpailusta (Who Do You Think You Are?), tai siitä, miten äidit ovat useimmiten oikeassa (Mama), en näkisi tätä kovin harmillisena nuoren naisen kehitykselle.

Me emme seisseet kirkuen mellakka-aidan takana ja itkeneet itseämme uneen pop-idolipoikien vuoksi. Me emme halunneet idoleitamme, me halusimme olla kuin he. Voi sitä voiman tunnetta, kun sai kävellä kaupungilla paksupohjaisissa kengissä (äiti suostui 4 sentin platformeihin)! Tussilla piirrettyjä kiinalaisia tatuointeja ja hyppypotkuja Tallinnasta tuodut Addut jalassa! Kuolettavan noloja, neljäsluokkalaisen englannilla kirjoitettuja biisejä, joita laulettiin syntikan valmiiden biittien päälle (terveisiä vaan Fiwe Girlsille). Girl poweria.

Kyllähän me välitimme siitä, mitä pojat ajattelivat, kuka oli kenenkin top kolmosessa ja kuka tanssi hitaita kenenkin kanssa. Mutta se, että nuorten naisten hauska ja itsevarma feminismi nousi yhtäkkiä maailmanlaajuiseksi trendiksi, oli ainutlaatuista. Että tyttönä oleminen oli coolia.

Girl power -termiä ensimmäisenä käyttäneet riot grrlit jäivät loppujen lopuksi omiin epäkaupallisiin poteroihinsa – kaikella kunnialla heitä ja muita tienraivaajia kohtaan – kun taas Spice Girls tuotteisti kolmannen aallon feminismin, sai aatteensa läpi Reykjavikista Seouliin ja kääri mojovat tuotot mennessään. Loppujen lopuksi Spice Girlsissä ei ollut kyse musiikista. Se oli aate. Vuonna 2001 Oxford English Dictionaryyn lisättiin girl powerin määritelmä: ”Tyttöjen käyttämää valtaa: itseluottavainen tyttöjen ja nuorten naisten asenne, joka ilmenee kunnianhimona, itsevarmuutena ja yksilöllisyytenä.” Spice Girls itse painotti sitä, kuinka tärkeä osa girl poweria on ”havin’ a laugh”.

Vaikka 90-luku onkin neonväreineen ja poikabändeineen onnellisesti ohi (teille 17-vuotiaille hipstereille, jotka käytätte nykyään ironisesti tatuointikaulakoruja: TE ETTE TIEDÄ MILLAISTA SE OIKEASTI OLI), oli se aivan kelpo aika kasvaa nuoreksi naiseksi. Esipuberteetin suurin idolini oli mokaileva, sammakoita suustaan päästelevä jojolaihduttaja, joka esiintyi pikkuhousuissa ja saarnasi siitä, että tytöt pystyvät mihin tahansa, naureskellen hyväntahtoisesti ja heitellen pusuja faneilleen. ”I’m not perfect”, hän sanoi usein. Aikana ennen photoshoppia ja autotunea sen myös huomasi – ja se oli ihanaa.

En tiedä, millainen se 10-vuotias ylipainoinen tyttö olisi nykyään ilman girl poweria. Ehkä vakavampi, ehkä kunnianhimottomampi, ehkä sovinnaisempi. Tekisi mieli käydä vuodessa 1997 ja lohduttaa, että kaikki muuttuu vielä paremmaksi, mutta onneksi Geri teki sen jo.

Edellinen luukku: ke 3.12.
Seuraava luukku: pe 5.12.

LUE LISÄÄ

, , , ,

Kommentoi