Sylvin joulukalenteri:
8. herkistyminen

"Tulen aina muistamaan hetken jolloin Haze käpertyi lavalle tummasävyisen Black Dahlia -laulun aikana ja hänen äänensä lähes särkyi laulun emotionaalisesta voimasta."

Vuoden 2014 joulukalenterissa toimituksen jäsenet kertovat, mikä saa raavaan sylviläisen herkistymään.

Maanantai 8.12.
Angel Haze

Kun kuuntelin ensi kertaa Angel Hazen levyä Dirty Gold, ajattelin jostain syystä, ettei levy kestäisi aikaa. Kuuntelin levyn aivan puhki kesällä, ja vähän siihen jo kyllästyinkin, mutta syksyllä huomasin, että pienen tauon jälkeen Hazen laulut olivat vain kasvattaneet intensiteettiään.

Dirty Gold on taidokkaasti tuotettu ja ehyt levy, menettämättä kuitenkaan asennettaan ja rosoisuuttaan, mikä juuri tekee siitä niin magneettisen ja kiehtovan. Levyn lajityyppi on lähimpänä rappia ja hiphoppia, mutta siinä on herkkyyttä ja haavoittuvaisuutta, jota muissa genrensä levyissä olen harvemmin kohdannut. Se on kokonaisuutena todella vahva, täytebiisejä ei ole. Ellet ole Hazeen tutustunut, suosittelen kuuntelemaan levyn Deluxe-versiota jossa on normaaliversion neljäntoista sijaan kuusitoista laulua. Viimeistään herkän kauniita klassisia elementtejä sisältävän Vinyl-kappaleen aikana sydämeni nyrjähtää sijoiltaan ja kyynel vierähtää poskelle.

You are the songs that I write to my wrongs
The calm inside of the rioting storm
Stand here, in the center of divinity
While I rehearse the role of forever, infinity

Your skin sounds like my favorite vinyl
You got broken records trapped inside you —

– Angel Haze: Vinyl

Haze on ensimmäinen rap-artisti jonka lyriikoita lukiessa minulta on tullut monesti itku. Hämmennyksestä, liikutuksesta, kiitollisuudesta.

Rakastan Hazen musiikissa eniten sen voimakasta henkilökohtaisuutta. Tämä välittyi ainutlaatuisella tavalla myös hänen Tavastian-keikallaan viime kesänä 16. heinäkuuta. Voin yhä palata illan tunnelmaan kuin eiliseen. Hazen lavakarisma ja persoonallisuus yhdistettynä hänen lahjakkuuteensa luovat vaikuttavan kokonaisuuden. Hänessä on primitiivistä voimaa kuin jossain harvinaislaatuisessa, lumoavassa kissaeläimessä. Hän on samalla mystisen etäinen ja väkevän läsnä.

Tulen aina muistamaan hetken jolloin Haze käpertyi lavalle tummasävyisen Black Dahlia -laulun aikana ja hänen äänensä lähes särkyi laulun emotionaalisesta voimasta. Jotenkin tuossa hetkessä kristallisoitui erityislaatuisella tavalla se, miksi arvostan Hazea niin paljon taiteilijana. Ja taas itketti. Ympärilleni katsellessani huomasin, etten ollut ainoa, jonka Hazen laulu oli saanut herkistymään.

Olen lukenut paljon Hazen taustasta, joka on ollut haastava, raadollinenkin. Hän ei ole kuitenkaan menettänyt vilpittömyyttään, lempeyttään tai tarkkanäköisyyttään, ja se heijastuu häneen taiteilijana ja sanoittajana, erityislaatuista syvyyttä luoden. Hän on hieno esimerkki siitä, että ollessaan rehellinen ja avoin ihminen voi luoda aivan ainutlaatuisen tilan ympärilleen ja avata suljettuja ovia myös kuuntelijoissaan.

You the only person alive who holds the key to your healin’
So you take it and you run with it
And keep going even when your sun’s hidden
Because the time we spent in darkness when the rain come
Is where we often find the light soon as the pain’s done
There ain’t no material things in the world
That can change the fact that you feel alone
Despite the fact that it gets hard,
You take it all and you still go
Take the sun and you still grow,
Lose the light and you still glow
I been there, I’m still here and I know how you feel, so

– Angel Haze: Battle Cry

Kuva: Johanna Siik

Edellinen luukku: su 7.12.
Seuraava luukku: ti 9.12.

LUE LISÄÄ

, , ,

Kommentoi