Camping 3 –
Hyvä ja paha kieli

"Sirkuksen lisäksi esityksessä on valtavasti kaikenlaista muuta kerrostumaa, jonka läpi keskeinen aihe yrittää pintaan."

Camping 3 – Hyvä ja paha kieli
Circo Aereo
Cirko – Uuden sirkuksen keskus 8.–25.1.2015

 ★★★½☆ 

Circo Aereon Camping 3 tarjoilee aikamatkan 80-luvulle Timo Taikurin kera ja satirisoi purevasti myös tätä päivää.

Saliin astuessa koen voimakkaan tunnistamisen hetken, yleisöä vastaanottavan risteilyisännän ääni kuulostaa kovin tutulta. Sehän on Timo Kulmakko, jonka minä ja muut 80-luvulla kasvaneet tuntevat Timo Taikurina. Kulmakon lupsakka ja vähän kömpelön humoristinen tapa jutustella vie aatokset samantien jonnekin lapsuuteen. ”Ananasakäämä” vain puuttuu.

Varsin viistolta tuntuukin siksi esityksen loppupuolella saatava pastissi (vai voiko omasta hahmostaan sellaista tehdä?), jossa Timo Taikuri punaisissa haalareissaan ja lätsässään tekee ihan niitä samoja tuttuja temppuja, mutta jossa Tuomas Norvion painostava äänimaailma ja taikurin puhumattomuus tekevät kohtauksesta yllättävällä tavalla varsin karmivan. Minulle tämä on koko esityksen kiinnostavin hetki. En tosin tiedä, miten se liittyy Maksim Komaron ohjaamaan kokonaisuuteen, mutta toisaalta sama tunne tulee monta kertaa esityksen aikana, joten ei anneta sen haitata.

Circo Aereon esitys Camping 3 – Hyvä ja paha kieli on nykysirkusta, joka lähestyy esitystaidetta runsaudessaan ja täydellisessä välinpitämättömyydessään lajien rajoista. Vaikka siinä toki nähdään myös muutama selkeästi taitoon perustuva sirkusnumero, sirkusesitykseksi sen määrittelee lähinnä esityspaikka Cirko – Uuden Sirkuksen Keskus. Tanssifestivaalille tämän voisi yhtä lailla lykätä, miksei nykyteatteripäivillekin.

Sirkuksen lisäksi esityksessä on valtavasti kaikenlaista muuta kerrostumaa, jonka läpi keskeinen aihe yrittää pintaan. Monitaiteinen ja -tieteinen esitys on osa maahanmuuttoa ja siihen liittyviä moraalisia ja sosiaalipoliittisia kysymyksiä käsittelevää teossarjaa.

Ensimmäistä ja toista osaa en ole nähnyt, joten en pysty ottamaan kantaa, miten aihe on sarjan edetessä kehittynyt. Tässä esityksessä se tuntuu kuitenkin olevan enemmänkin sivulauseena kuin pääväittämänä. Ilmiselvimmin aihetta käsittelee maahanmuuttajiin liittyvillä stereotypioilla leikittelevä räppäri Prinssi Jusuf, jonka kappaleessa kamelikaveri jää etiopialaiselle lentokentälle, kun Prinssi lähtee etsimään Suomesta itselleen prinsessaa. Sossuun mennessä suomenkielen taitokin heikkenee olennaisesti.

Camping3_Promo_01_Juho_Rahijarvi

Keskellä merta keinuvassa laivassa on käynnissä hyvinvointiyhteiskuntaristeily, jonne kaikki eivät ole tervetulleita. Laidan yli heitetään surutta niin yksinhuoltajat, työttömät humanistit, maahanmuuttajat kuin muukin ylimääräinen paino. Minulle eivät täysin avaudu sosiaalipsykologi Kristiina Janhusen ja evoluutiotutkija Osmo Tammisalon (sirkustaiteilijoita toki molemmat) kieltä ja ihmisyyttä käsittelevät luento-osuudet, vaikka tieteen ja taiteen yhdistämisen ajatus onkin herkullinen.

Huomaan kaipaavani enemmän sirkusta, mutta sen sijaan saan runsaasti kökköhuumoria. Prinssi Jusuf laulaa laivan karaokessa Kake Singersin hirvitystä Me halutaan olla neekereitä, joka vaihtuu vielä astetta hirveämmäksi Hausmyllyn versioksi. Ihanaa poliittista epäkorrektiutta.

Jo edellisissä osissa seikkaillut ahvenanmaalainen Stigu, tanssija Kaisa Niemen viiksekäs ja takatukkainen drag king -hahmo välihuutelee itsensä mukaan esitykseen sen ensimetreiltä. Mitään ihmeempää syytä en tälle hahmolle löydä, mutta onpahan ainakin alkuun ihan hupaisa tapaus. Ehkä aiemmat osat nähneille hahmo avautuisi paremmin. Minulle hahmon hauskuus kuluu loppuun kuitenkin jo ensimmäisen episodin jälkeen.

Mutta saako sitä sirkusta lopulta? No saa sitäkin. Jori Reunasen tolppa-akrobatia sekä Janhusen ja Tammisalon juopunut pariakrobatia keinuvalla alustalla tuovat mukanaan ihan oikeaa vaaran tunnetta. Bellina Sörenssonin irrallisessa, mutta kauniissa ilma-akrobatiakohtauksessa on jotakin riipaisevan surullista.

Melkoinen sillisalaatti tämä esitys on ja siinä onkin sekä sen vahvuus että heikkous. Kokonaisuudesta on vaikea saada otetta, mutta yksittäisissä kohtauksissa on pirullisen purevaa satiiria tästä päivästä.

Konsepti, ohjaus: Maksim Komaro
Esiintyjät: Prinssi Jusuf, Timo Kulmakko, Bellina Sörensson, Kristiina Janhunen, Osmo Tammisalo, Kaisa Niemi, Jori Reunanen
Valosuunnittelu: Kauri Klemelä
Äänisuunnittelu: Tuomas Norvio
Pukusuunnittelu: Suvi Hänninen
Lavastus: Maksim Komaro, Juho Rahijärvi

 

LUE LISÄÄ

, , ,

Kommentoi