Soi Soi, Helsinki,
8.1. ja 10.1.2015

"Jos haluaa saada onnellisen ruokakooman, suosittelen lämpimästi Sataman seitania."

Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.

Ensimmäinen Soi Soi perustettiin aikanaan Tampereelle, ja se oli parhaimmillaan erittäin hyvä paikka kasvisruokaa kaipaavalle. Mikäli muistan oikein, sitä ennen seitania ei tahtonut saada Tampereella juuri mistään Pikkukiinalaisen annoksia lukuun ottamatta. Sieltä saa mock duck -tyylistä purkkikamaa (joka on itse asiassa erittäin laadukasta), mutta nyt tarjolla oli talon omaa koostumukseltaan tiiviimpää ja sitkeämpää seitania. Soul Mama’s Seitan -annos oli minulle erityisen rakas.

Valitettavasti Tampereen Soi Soi kärsi samanlaisista ongelmista kuin kaupungissa vain hetken elänyt Vegemesta. Aukioloajat olivat sekavat, kaikkea listalla lukevaa ei ollut aina tarjolla, ja ennen kaikkea ruoan taso ja valmistusaika vaihtelivat luvattoman paljon sen mukaan, kuka sattui olemaan töissä. Ruoka oli silti reippaasti silloista Vegemestaa parempaa ja palvelu luotettavampaa – nykyinen Vegemestahan on vallan mukava pikaruokapaikka ja ilmeeltään aivan erilainen.

Soi Soi joutui lopettamaan liiketilan remontin vuoksi eikä sitten alkanutkaan uusissa tiloissa. Ongelmista huolimatta jäin kaipaamaan sitä. Seitanmättöä ei enää saanut Tampereelta, eikä samantyylistä saa vieläkään paitsi joskus Rongankadun Gopalin iltalistalta (en vain ole koskaan osunut paikalle niinä päivinä, nyyh).

Soi Soi syntyi sittemmin uudelleen Helsinkiin Vaasankadun seudun kasvisruokakeskittymään. Ehdin käydä Soi Soissa vihdoin vasta tammikuussa järjestelyillä Tieteen päivillä, joilla olin viisi päivää lehti- ja kirjamyyntihommissa. Hyvä tekosyy siis käydä Soi Soissa – niinkin hyvä, että kävin siellä lopulta kaksi kertaa.

Ravintola on pieni hieman (joskus enemmänkin) rasvankäryinen paikka, jossa ei soinut odotusten mukaisesti enää pelkkä reggae vaan sekalainen valikoima musiikkia. Ensimmäisen annokseni söin Nirvanan tahdissa, toista taustoittivat Simon & Garfunkel. Palvelu oli iloista, ja ruoka tuli kummallakin kerralla suht nopeasti.

Vegaanista ruokalistalla on tarjolla vaikka mitä ja erilaisin proteiinivaihtoehdoin: seitania, tofua, hamppupihviä, soijapaloja ja soijapihviä. Vegaanivaihtoehdot oli merkitty selvästi.

Ensimmäisellä kerralla en halunnut syödä liian raskasta lounasta, joten valitsin vegaanisen soijapurilaisen. Vaihtoehtoina oli ruis- tai kauraleipä, joista valitsin jälkimmäisen. Leipä on valitettavasti Reissumiestä tai jotain vastaavaa litteää ja sitkaista leipää, joka ei oikein sovi purilaisiin. (Sama ongelma oli edesmenneessä Helsingin Vegemestassa.) Varsinkin soijarouhepohjainen pihvi tahtoo litistyä ja tursuta ulos. Loppu on pakko syödä paperista sormin tai haarukalla. Minun mielestäni purilainen kaipaa pehmeämpää ja mehevämpää leipää. Terveys schmerveys.

Tästä huolimatta soijapihvissä oli keskitasoa parempi tuollaisten pihvien maku. Kaikki eivät soijarouhepihveistä pidä, mutta minä kaipaan sellaista aina välillä seitanin tai tofun sijaan. Purilainen oli kasvisten ja kastikkeiden ansiosta myös tarpeeksi mehevä, joskin ehkä jokin hieman vahvempi ja savuisempi maku olisi sopinut raikkaan majoneesin ja kirpeän ajvar-kastikkeen rinnalle. Soijajuustoa vegaanipurilaisiin ei ole valitettavasti tarjolla. Purilainen ei noussut tällä kokemuksella suosikkien joukkoon, mutta ihan hyvää perusruokaa se on, Tampereen Vegemestan kanssa samaa kastia.

Manu kuitenkin totesi, että pelkän purilaisen perusteella paikkaa ei saisi arvioida, koska hän on ihastunut Sataman seitan -annokseen. Olihan se pakko mennä testaamaan parin päivän päästä, kun oli isomman lounaan kaipuu.

Annos oli iso, jopa järkyttävän suuri, giganttinenkin. Lautasella oli valtava keko bataattiranskalaisia ja niiden päällä läjä paistettuja seitanviipaleita. Kyytipojaksi oli soijamajoneesia, ajvar-kastiketta, suolakurkkuja, coleslaw-salaattia sekä jäävuorisalaattia jonkinlaisella pestokastikkeella.

Ahmin ruokaa onnesta hymisten. Eri maut täydensivät toisiaan ja antoivat mukavaa vaihtelua. Häpeäkseni tunnustan kuitenkin, että en jaksanut loppuun. Bataattiranskalaisia oli niin paljon. Anteeksi, Manu. Kaiken muun kyllä söin, viimeiseen kastikepisaraan asti, onnellisena.

Jos haluaa saada onnellisen ruokakooman, suosittelen lämpimästi Sataman seitania.

Soi Soi
Vaasankatu 9
Helsinki

ma–to 11–23
pe–la 11–02
su 13–19

Kotisivut

Facebookissa

LUE LISÄÄ

, , ,

Kommentoi