Don Quijote

"Kansallisoopperan Don Quijote on klassikoiden aatelia."

Kansallisoopperan Don Quijote on klassikoiden aatelia. Esitys on visuaalisesti häkellyttävä ja kokonaisvaltainen elämys täynnä kauniita ja lumoavia yksityiskohtia.

 ★★★★★ 

Maailmankuulun ranskalaiskoreografin Patrice Bartin Don Quijote -koreografiaa on esitetty Kansallisbaletissa vuodesta 1995 lähtien. Balettina Don Quijotea on tanssittu jo vuodesta 1869 lähtien, jolloin sen ensimmäisen koreografian loi Marius Petipa ja esityspaikkana toimi legendaarinen Bolshoi-teatteri Moskovassa, Venäjällä. On kyse todellisesta klassikosta, jonka itse näen vasta nyt ensimmäistä kertaa. Baletti perustuu Miguel de Cervantesin romaaniin Don Quijote,
joka on julkaistu alunperin vuonna 1605.

Baletin tapahtumat saavat alkunsa kastilialaisesta kylästä jossa ihastuttavaa Kitri-neitoa ( 24.1. näytöksessä Eun-Ji Ha) ollaan naittamassa Camacholle (24.1. näytöksessä Wilfried Jacobs) vaikka tyttö onkin oikeasti rakastunut köyhään Basilioon. (24.1. näytöksessä Frans Valkama) Paikalle saapuvat kuitenkin Don Quijote ( 24.1.näytöksessä Ville Mäki) ja hänen apurinsa Sancho Panza ( 24.1. näytöksessä Ilja Bolotov).

Henkisesti epävakaa Don Quijote elää enemmän ihailemiensa ritariromaanien maailmassa kuin oikeassa todellisuudessa ja luuleekin Kitriä palvomakseen myyttiseksi Dulcineaksi. Cervantesin romaanissa Dulcinean todellinen olemassaolo jää osittain hämärän peittoon, joten ei liene hämmästyttävää, että Don Quijote tahtoo pelastaa tämän vihdoin ruumillisen muodon saavan rakkautensa kohteen. Alkaa siis huima seikkailu, jossa riittää vauhtia, taikaa ja traagisiakin sävyjä.

Don Quijotessa on kaksi väliaikaa ja kolme näytöstä. Jokainen näytös on hieman erilainen tunnelmaltaan ja musiikiltaan. Ensimmäinen on hyvin värikylläinen ja täynnä espanjalaistunnelmaista tanssia kun taas toinen ja kolmes osa sisältävät ensimmäistä enemmän taidokkaita yksilösuoristuksia ja muutenkin klassisempaa balettia. Itse nautin etenkin toisen ja kolmannen näytöksen tummasävyisemmästä ja unenomaisemmasta tunnelmasta.

Myös Don Quijoten todellisuudentajun häilyntää on hienosti kuvattu toisessa näytöksessä, jossa Don Quijote joutuu sekasortoisten tapahtumien johdosta niin sekavaan mielentilaan, että alkaa taistella tuulimyllyjä vastaan. Onkin kiehtovaa vihdoin nähdä visualisoituna tämä sananlasku, jota olen kuullut niin usein käytettävän.

Kansallisbaletin esitys on visuaalisesti häkellyttävä ja kokonaisvaltainen elämys täynnä kauniita ja lumoavia
yksityiskohtia. Myös tanssijoiden lahjakkuus mykistyttää kerta toisensa jälkeen. Vaikka tanssijat ovatkin äärimmäisen taidokkaita ja heidän tanssinsa pienintäkin yksityiskohtaa myöten täydelliseksi hiottua, ei baletti missään vaiheessa latistu heidän lahjojensa esittelyksi vaan säilyttää maagisen henkensä läpi kahden tunnin neljänkymmenen minuutin kestonsa.

Don Quijotesta voi nauttia monella eri tasolla: taidokkaana balettina, loisteliaana koreografiana, visuaalisesti ikimuistoisena kokonaisuutena ja jo vuosisatoja ihmisiä koskettaneena tarinana. Erityistä on myös se, ettei mikään näistä elementeistä dominoi toista, vaan ne muodostavat yhdessä harmonisen ja valloittavan kokonaisuuden. Baletin tarina koskettaa monin eri tavoin.

Koreografia Patrice Bart
Musiikki Ludvig Minkus
Musiikinjohto Aivo Välja
Lavastus Ramón B. Ivars
Puvut Ramón B. Ivars
Valaistus John B. Read
Koreografi, espanjalaiset tanssit José de Udaeta
Naamiointi Helena Lindgren

Seuraavat esitykset: 26.3, 27.3, 28.3, 8.4, 10.4

LUE LISÄÄ

, , , ,

Kommentoi