Hesburger, Helsingin Messukeskus,
24.1.2015

"Mitäs tästä sanoisi? Purilainen oli se sama tuttu, ei hyvä, ei huono, meni kiireessä ja nälkäisenä."

Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.

Hesburger lanseerasi joitain vuosia sitten falafel-purilaisen. Ihan tavallinen hespurilainen siis, mutta välissä kikherneestä, herneestä ja perunasta leivottu kasvispihvi. Falafelia se muistutti vain etäisesti, mutta se oli vegaaninen. En tiedä, kuinka moni purilaisesta oikeasti tykkäsi, mutta se oli helppo ja halvahko valinta, kuten roskaruokaan kuuluu. Kun purilaiseen kuuluvan majoneesin vaihtoi valkosipulikastikkeeseen, koko annos oli vegaaninen.

Söin purilaisen aika harvoin, lähinnä pitkällä reissulla, kun oli saatava pikaisesti jotain syötävää eikä kunnon vaihtoehtoja ollut – enkä jaksanut välittää ketjupurilaisiin kuuluvasta sokerihumalan jälkeisestä lievästä masennuksesta. Tällaiseen tarkoitukseen annos menetteli.

Jostain kumman syystä Hesburger kuitenkin lopetti falafelpurilaisten myynnin keväällä 2014, ja sen sijaan tuli jonkinlainen soijatortilla. En koskaan kokeillut sitä, ja kuulin vain huonoa palautetta. Yllättävän moni ystävä oli suorastaan kimmastunut Hesburgerin vedosta, ja paljastui, että falafelpurilaisella oli paljon ystäviä. Palautevyöryn ansiosta annos palasikin listoille joulukuussa.

Minulla ei ollut mitään erityistä hinkua päästä kokeilemaan uudelleen lanseerattua ”falafelia”. Mutta todella kiireisenä päivänä Helsingin Messukeskuksessa se oli ainoa toimiva ratkaisu. Valitettavasti valkosipulikastike oli loppu, ja tilalle oli vain sweet & sour -dippiä. Se ei tietenkään ollut onnistunut yhdistelmä, mutta väsyneenä nyökkäilin vain kaikkeen. Dipin vaihtaminen muuten maksaa euron verran – nämä jutut ärsyttävät aina. Normaalissakin annoksessa on ihan sama määrä majoneesia, joka on dippien listassa.

Yllätyksekseni Messukeskuksen Hesestä saa myös kaljaa. Olihan sitä pakko kokeilla, sen verran this is a first -tyylinen tilanne se oli.

Mitäs tästä sanoisi? Purilainen oli se sama tuttu, ei hyvä, ei huono, meni kiireessä ja nälkäisenä. Mutta toisaalta: burger ja kaljaa. What’s not to like?

Kotisivut

LUE LISÄÄ

, , , , ,

Kommentoi