Imitation Game

"Imitation Game on elokuva altavastaajista, oudoista linnuista ja 'normaalin' määrittämisen mahdottomuudesta."

(Britannia–USA 2014)
O: Morten Tyldum
N: Benedict Cumberbatch, Keira Knightley, Matthew Goode, Mark Strong, Rory Kinnear
K12
Ensi-ilta 20.2.2015

 ★★★★☆ 

Haastavassa draamaelokuvan lajityypissä Imitation Game on alansa aatelia.

Modernin tietokoneen keksijän Alan Turingin elämästä kertova Imitation Game on varsin hyvä draamaelokuva. Sen pääosaa esittää persoonallisen näköinen, roolinsa metodinäyttelijän pieteetillä suorittava Benedict Cumberbatch. Tarina on upotettu toiseen maailmansotaan ja sitä ympäröivään politiiseen vakoilupeliin. Protagonisti on lievästi autistinen, asosiaalinen älykkö, jonka henkilökohtaista elämää rajoittaa aikakauden laki homoseksuaalisuuden kriminalisoinnista.

Imitation Gamen laskelmoitua draamaa ei pidä väheksyä, sillä kaikista elokuvagenreistä draama on se kaikkein vaikein. Draama ei pysty nojaamaan muiden genre-elokuvien perinteeseen tai camp-arvoihin, vaan sen on seistävä omilla jaloillaan.

Historiallisten henkilöiden kohdalla pelkkä aihe tarjoaa mahdollisuuden elokuvan menestykseen, jos henkilö on oikein valittu ja ajoitus kohdillaan. Jos henkilö vielä sattuu olemaan poikkeusyksilö tavalla tai toisella, on vaikea mennä pieleen ainakaan Oscar-mittakaavassa. Tämän vuoden pystikisan parhaan elokuvan ehdokkaan kahdeksasta elokuvasta kolme kuvaa länsimaisen lähihistorian suurmiesten elämää ja tekoja.

Imitation Gamessa tehdään selkeä valinta siinä, millä yhdellä pääehdolla tarinaa kuljetetaan. Valinta ei kohdistu ihmissuhteisiin, sotatilanteen luomaan ilmiselvään jännitteisiin tai Turingin homoseksuaalisuuteen, vaan siinä keskitytään Turingin ajattelun ymmärtämiseen, mikä olisi ilman Cumberbatchin näyttelijänkykyjä mahdoton tehtävä. Suuri osa Imitation Gamen otoksista on lähikuvia Cumberbatchin epäsymmetrisistä kasvoista ja silmistä, joiden takana työskentelevät yhdet ihmishistorian tehokkaimmista aivoista. Sellaisen ilmentäminen ei olisi aina yhtä tuskaisen näköiseltä Leonardo DiCapriolta – joka roolin alun perin haluttiin – mitenkään onnistunut.

Itse rajusti koulukiusattu Turing näkee sielunkumppanin itseään muutamia vuosia nuoremmassa naisessa, Joan Clarkessa (Keira Knightley), jonka kyky ratkoa Turingin asettamia ongelmia ylittää hetkittäin Turingin omat kyvyt. Sukupuolensa takia Joan ei kuitenkaan voi suoranaisesti työskennellä miesmatemaatikoiden kanssa 1940-luvun Britanniassa, koska hän on kategorisesti siihen kykenemätön. Turing kuitenkin katsoo ensin ihmistä ja vasta sitten, jos koskaan, sukupuolta, ja palkkaa Joanin salaiseen kryptologiryhmäänsä.

Imitation Game on elokuva altavastaajista, oudoista linnuista ja ”normaalin” määrittämisen mahdottomuudesta. Elokuvan nimen mukaisesti yhteiskunnan tiukkoihin normeihin kuulumattomat yksilöt joutuvat esittämään jotain muuta kuin ovat selvitäkseen tai hyödyntääkseen täysin omaa kapasiteettiaan.

Sukupuolen arvaamisen mahdottomuus koehenkilöä näkemättä olikin se alkuperäinen Turingin kehittämä peli, imitointileikki: arvaajan piti päätellä kirjallisesti saamistaan vastauksista, kumpi piilossa olevista ihmisistä oli mies ja kumpi nainen. Sittemmin testin ytimeksi muodostui ylipäätään tietoisen ajattelun, koneen ja ihmisen eron määrittäminen, ja kehittyi se Turingin testi, joka tunnetaan paitsi Blade Runnerista, myös šhakkitietokoneiden testaamisesta.

Minkä Imitation Game voittaa näyttelijöissään – sivuroolitkin on miehitetty osaavilla ihmisillä – se häviää kokonaisuudessa. Elokuva kuljettaa rinnakkain kolmea eri aikatasoa kehystäen Turingin kouluiän ja toisen maailmansodan tapahtumat Turingin itse poliisille kertomalla voiceoverilla, eikä jokainen kohtaus tai niiden järjestys aivan puolla paikkaansa muuten loogisessa kokonaisuudessa. Musiikin mahtipontisuuskin mietityttää välillä.

Silti Imitation Game jättää vahvan tunnejäljen. Turingin henkilöhistorian tunteville hahmon loppu ei tule yllätyksenä. Eikä sekään yllätä, miten sodassa käy. Vahvuus on Turingin persoonan kuljetuksessa näihin vääjämättömiin kiintopisteisiin. Ja siinä norjalainen ohjaaja Morten Tyldum onnistuu.

LUE LISÄÄ

, , , , , ,

Kommentoi