Kaiken teoria

"Ohjaaja James Marsh ei avaa Hawkingin ajattelua edes pinnallisesti."

(The Theory of Everything, Britannia 2014)
O: James Marsh
N: Eddie Redmayne, Felicity Jones, Harry Lloyd, David Thewlis
K7
Ensi-ilta 6.2.2015

 ★★★☆☆ 

Kaiken teoria on malliesimerkki draamaelokuvasta, jolla voitetaan Oscareita.

1960-luvun Cambridgessa nuori Stephen Hawking vielä arpoo väitöskirjansa aihetta. Eräissä opiskelijabileissä hän juttelee koko illan kirjallisuudenopiskelija Janen kanssa. Ujostelu johtaa lopulta romanssiin ja avioliittoon siitäkin huolimatta, että Stephenillä todetaan seurustelun alkuaikoina tahdonalaiset lihakset rappeuttava motoneuronitauti.

Me kaikki tiedämme, että kahden vuoden elinaikaodote ei suinkaan pitänyt astrofyysikko Stephen Hawkingin kohdalla paikkansa. Hän täytti tämän vuoden tammikuussa 73 vuotta. Hawking on uhmannut kaikkia sairautensa seurausten todennäköisyyksiä ja jatkaa edelleen vaikuttamista yliopistomaailmassa.

Kaiken teoria -elokuvalla on harhaanjohtava nimi. Sen olettaisi kertovan Hawkingin urasta yliopistomaailmassa ja ilmiömäisestä kyvystä popularisoida vaikeita asioita kansankielelle. Sen sijaan Kaiken teoria kertoo Janen ja Stephenin liiton ja perheen tarinan. Mukana ovat tietysti uran käännekohdat, mutta ne palvelevat vain taustatarinana pariskunnan tunteiden ilmaisun ollessa etusijalla. Painotus on ymmärrettävä, jos tietää elokuvan perustuvan Jane Wilde Hawkingin omaelämäkertaan.

Muuta sisältöä kaipaavalle on pettymys huomata jo alussa, että ohjaaja James Marshilla ei ole aikomustakaan avata Hawkingin ajattelua edes pinnallisesti. Hawkingin poikkeuksellista älykkyyttä alleviivataan nopealla matemaattisten ongelmien ratkaisulla, mutta ongelmia ei näytetä. Kerrotaan vain, että ne ovat muille liian vaikeita. Kun Hawking saa kaksi käänteentekevää oivallustaan, havainnollistetaan niitä päälleliimatusti piirtelemällä liidulla ympyröitä ja piste (kahdesti), sekä viettämällä aikaa takan lämpösäteilyn äärellä.

Elokuvan yltiösentimentaalisuus ja uhrautuva romanttisuus saa tukea perinteiseltä elokuvamusiikilta ja kohtauksista, joissa ei ole mitään uutta tai omaperäistä. Janen ja Stephenin romanssilla on toki erityispiirteenään julma motoneuronitauti, mutta muuten hyvin monet tapahtumat ovat aivan tavanomaisia avioliittodraamalle.

Tylsä ja konventionaalinen elokuva ei suinkaan ole näyttelijöidensä vika. Eddie Redmayne tekee huikean luonneroolin, eikä Felicity Jones jää kauas ihan aidon oloisesta ihmisestä. Game of Thronesin blondina Viserys Targaryenina nähty tummakutrinen Harry Lloyd ilahduttaa sivuroolissa Stephenin bestiksenä.

LUE LISÄÄ

, , , ,

Kommentoi