Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien

"Andersson näyttää sen, mikä on silmiemme edessä, mutta jota emme näe. "

(En duva satt på en gren och funderade på tillvaron, Ruotsi–Saksa–Norja–Ranska)
O: Roy Andersson
N: Holger Andersson, Nils Westblom, Viktor Gyllenberg, Lotti Törnros
Ensi-ilta 6.3.2015

 ★★★★★ 

Roy Andersson on Ruotsin Aki Kaurismäki.

Vaikka nimi Roy Anderson ei sanoisikaan mitään, kaikki 90-luvulla televisiota katsoneet muistanevat hänen ohjaamansa Arlan maitomainokset. Niiden surrealistinen tunnelma ja hokemaksi muuttunut slogan ”Kaikissa meissä asuu pieni lehmä” erottivat ne ajalle ominaisista halvalla tehdyistä ja kömpelöistä, kotimaisista kilpasisaristaan.

Anderssonin (s. 1943) elokuvaura on ollut hyvin katkonainen. Hän julkaisi muutaman lyhärin jälkeen ensimmäisen pitkän elokuvansa Eräs rakkaustarina vuonna 1970. Seuraava elokuva Giliap ilmestyi viisi vuotta myöhemmin. Siinä missä esikoinen keräsi kehuja ja palkintoja, Giliap oli totaalinen floppi. Andersson keskittyi kaupallisiin hommiin ja suolsi mainoksia liukuhihnalta. Hän ohjasi jokusen lyhärin, mutta uutta kokopitkää saatiin odottaa 25 vuotta. Vuonna 2000 ilmestynyt Toisen kerroksen lauluja ja vuonna 2007 ensi-iltansa saanut Sinä elävä kuuluvat trilogiaan, jonka uutuusdraama Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien täydentää.

Anderssonin nimi on samanlainen tae kuin Kaurismäen: sitä saa, mitä tilaa. Kumpikin heistä on ankara yhteiskuntakriitikko, mutta he sanovat sanottavansa täysin päinvastaisin keinoin. Siinä missä Kaurismäki nostalgisoi ja fetisoi jotakin, mitä ei ole koskaan ollutkaan, Andersson näyttää sen, mikä on silmiemme edessä, mutta jota emme näe. Ohjaajien estetiikassakin on paljon samaa. Kaikki on ankeaa ja harmaata, onnen hetketkin. Andersson on kuitenkin paljon visuaalisempi ohjaaja. Hänen elokuviensa jokainen kuva on viimeistelty kokonaisuus, aivan kuin koko elokuva olisi vain toinen toistaan vaikuttavampien taidevalokuvien sarja. Ohjaajan estetiikka on niin viimeisen päälle hiottua, että elokuvan tunnistaa Anderssonin ohjaamaksi jo ensimmäisestä kuvasta.

Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien on sekin täyttä anderssonia. Absurdeja tilanteita, joista ei tiedä, pitäisikö niille itkeä vai nauraa. Tuhkanvärisiä keski-ikäisiä miehiä. Ja kohtauksia, jotka paljastavat ruotsalaisen lintukodon todellisen tilan. Juoni on Anderssonille toissijainen. 39 pitkää kohtausta ei yhdistä toisiinsa kuin pilailuvälineitä myyvä parivaljakko ja toistuva repliikki ”Mukava kuulla, että teillä on kaikki hyvin”. Ja kun Kaarle XII ratsastaa armeijoineen tämän päivän ruotsalaiseen kulmakuppilaan, kenenkään ilme ei värähdä.

Anderssonin maailmankuvan tiivistää osio, jonka otsikko on Homo Sapiens. Siinä siirtomaaherrat tappavat orjia äärimmäisen julmalla tavalla. Orjat ahdetaan suureen metalliseen sylinteriin, jossa on ruotsalaisen kaivosyhtiö Bolidenin logo. Boliden myi 1980-luvulla tuhansia tonneja metallisulattamon prosessijäännöksiä Chileen. Sadat sairastuivat, osa heistä lapsia, jotka leikkivät kaatopaikoilla.

LUE LISÄÄ

,

Kommentoi