Levant, Helsinki
6.3.2015

"Minulle hyvä falafel on pinnalta rapea, sisältä rouhea mutta koossa pysyvä, eikä se saa olla imenyt liikaa öljyä, mausteena mieluiten runsaasti tuoretta korianteria ja valkosipulia. Muita mausteita saa olla, mutta ne eivät ole välttämättömiä."

Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.

Muistatteko sen ajan, kun meze-annoksia ei saanut juuri mistään muualta kuin Helsingin rautatieaseman tunnelissa olevasta kebabravintolasta? Laatu ei ollut kummoinen, mutta tuli niitä ostettua junaevääksi monta kertaa, koska juuri mitään muuta sopivaa ei ollut tarjolla. Paikan falafelit olivat niitä samoja jauhoisia ja murentuvia tukun palluroita kuin kaikkialla muualla. Samaa tavaraa kai tarjotaan siellä ja Meze Pointissa edelleen, joskaan en ole käynyt jälkimmäistä kokeilemassa.

Klassinen Farouge-ravintola oli pitkään ainoa paikka, joka tarjosi taiten tehtyä tabboulehia, hummusta ja muita itäisen Välimeren rannikoiden herkkuja. (Siellä en ole vielä koskaan käynyt, koska se on minulle liian kallis.) Sittemmin tästä keittiöstä on tullut suosittua, ja hyviä mezejä saa monesta paikasta. Moni ystävä oli kehunut uutta Levant-ravintolaa Bulevardilla, joten kävimme testaamassa sen lounaalla kaverin kanssa. Kävelimme ensin ohi tämän piskuisen ja huomaamattoman paikan. Ilahduimme mukavasta tunnelmasta ja ystävällisestä vastaanotosta ja palvelusta suomen ja englannin sekoituksella.

Kaveri tilasi rullafalafelin, koska ne tehtiin selvästi kunnollisen paahdetun ohutleivän sisään, mikä on edelleen harvinaista. Minä halusin kokeilla meze-lajitelmaa saadakseni laajan kuvan paikan ruoista. Vegaaninen versio järjestyi, ja innokas kokki laittoikin samana päivänä siitä kuvan ravintolan facebook-sivuille – ei minun annoksestani vaan parin vegaaniaterioijan annoksista, joista he intoilivatkin verkossa.

Annos tarjoiltiin pitkänomaiselta lautaselta, joten siitä pystyi nauttimaan helposti sekoittamatta makuja keskenään. Se oli monipuolinen: herkkusieniä, punajuurta, munakoisoa, paprikaa, kesäkurpitsaa, papuja ja kikherneitä, falafelia, salaattia, hummusta ja leipää. Hinta oli vain yhdeksän euroa.

Etenkin punaviinietikassa marinoitu paistettu munakoiso jäi mieleen, koska en ollut törmännyt yhdistelmään aiemmin. Se toimi hyvin, joskin kaiken kaikkiaan annoksessa oli ehkä hieman liikaa happamuutta. Kikherheet ja ruskeat pavut oli marinoitu loistavasti. Emme päässeet ystävän kanssa perille, mitä maustetta niissä oli käytetty. Todennäköisesti sumakkia, jota en ole itse käyttänyt, joten en erota sen makua hyvin. Tabbouleh oli erinomaista. Kuten ystävä totesi, siinä oli noudatettu oikeaa periaatetta: tabbouleh on persiljasalaatti, jossa on muita aineksia mukana.

Kaksi falafelia tarjoiltiin salaattipedillä, joka oli maustettu mukavan marjaisella siirapilla. Emme tunnistaneet sitä, mutta ehkä se oli granaattiomenaa. Falafelit olivat hyviä mutta eivät mielestäni ihmeellisiä. Paremmasta päästä kyllä. Pinnan rakenne oli onnistunut, mutta taikinassa ei ollut minun makuuni kunnolla yrttejä, ja kikherneet oli jauhettu liian hienoiksi. Falafel kaipaa myös rouheutta.

Falafelien laadusta kiisteleminen on etenkin monille vegaaneille liki uskonnollinen intohimo, joten sanotaan nyt, että en edes yritä arvottaa syömiäni falafeleja mihinkään selvään paremmuusjärjestykseen. En kuitenkaan koskaan pääsisi Pepsi-testaamaan niitä kaikkia varmistaakseni, että muistan aiemmat kokemukset yhtään oikein. En ole ruoka-ammattilainen eikä minulla ole siihen tarvittavaa makuaistin ja muistin yhdistelmää.

Tärkeintä on, että hyviä falafeleja saa. Pitkään aikaan niitä ei saanut Suomesta. Nyt saa myös erinomaisia falafeleja. Sohon falafelit ovat hyviä, samoin Habibi Delin, Just Vegen, El Karimin, Fafa’sin, Ondan (arvio tulossa), Fattoushin (näitä olen syönyt festareilla), Levantin sekä parhaimmillaan myös Shawarman. Ja Tampereen Gopaleistakin saa joskus hyvia falafeleja – etenkin Rongankadun Gopalin falafelpurilainen on parhaimmillaan erinomainen.

Minulle hyvä falafel on pinnalta rapea, sisältä rouhea mutta koossa pysyvä, eikä se saa olla imenyt liikaa öljyä, mausteena mieluiten runsaasti tuoretta korianteria ja valkosipulia. Muita mausteita saa olla, mutta ne eivät ole välttämättömiä. Kaikki yllä mainitut eivät ole tällaisia, mutta syön niitä kaikkia varsin mielelläni. Ja tietysti falafel kaipaa seurakseen kastikkeita ja muuta tilpehööriä, ja tässä kaikki ravintolat poikkeavat toisistaan. Parhaat kokemukset ovat ehkä olleet Fafa’sissa ja Ondassa, mutta en minä aikuisten oikeasti voi väittää muistavani näin hyvin. Joskus kaipaa monipuolisia makuja ja vihanneksia, joskus krapulaista mättöruokaa.

But I digeress. Levant tarjosi mukavan ja edullisen meze-lounaan, ja tänne tulen mieluusti uudelleen.

Levant
Bulevardi 15
Helsinki
ma–la 10–19.30
su suljettu

Facebookissa

LUE LISÄÄ

, , , , ,

Kommentoi