Stoner

"Williamsin romaani kertoo tyytyväisyydestä, jota rakkaus työhön voi parhaimmillaan tarjota. Elämä on riittävän hyvää."

John Williams: Stoner
Suom. Ilkka Rekiaro
Bazar Kustannus 2015
306 s.

 ★★★★☆ 

Kadonnut klassikko on hieno kuvaus rakkaudesta työhön ja kirjallisuuteen.

John Williamsin (1922–1994) vuonna 1965 julkaistu Stoner jäi vuosikymmeniksi unholaan. Kadonneesta klassikosta otettiin uusi painos vuonna 2006. Euroopassa romaani tuli tunnetuksi kirjailija Anna Gavaldan innostuttua teoksesta. Gavaldan käännettyä romaanin ranskaksi se löydettiin laajemmin Euroopassa.

Stoner on monessa suhteessa hieno romaani, mutta ymmärrän hyvin miksi akateemiseen maailmaan sijoitetusta romaanista ei heti ilmestyessään tullut suuren yleisön suosikkia. Stoner kertoo rakkaudesta kirjallisuuteen. Se käsittelee kauneuden kokemusta työssä ja arjessa, toistuvista pettymyksistä huolimatta. Stonerille kirjallisuus luo sillan toiseen maailmaan ja esteettinen mielihyvä paikkaa elämän tuottamia pettymyksiä.

Stoner syntyy maanviljelijäperheeseen ja kokee perheessään ulkopuolisuutta. Hänet lähetetään opiskelemaan Columbian yliopistoon maanviljelyä, jotta hän voisi jatkaa vanhempiensa työtä kotitilalla. Nuori Stoner löytää kuitenkin oman polkunsa ja alkaa opiskella englannin kieltä ja kirjallisuutta. Hänestä tulee yliopisto-opettaja ja tutkija.

Stoner nai kauniin mutta kylmän Edithin ja saa tyttären. Tytär tuo isälleen iloa, mutta Edith astuu väliin. Isän ja tyttären välille syntynyt yhteys katkeaa hiljalleen. Stoner antaa sen tapahtua ja astuu syrjään. Hän omistautuu yhä enemmän työlleen. Yliopistollakaan Stoner ei saa suurempaa arvostusta. Hän kuitenkin omistautuu opiskelijoilleen ja löytää heidän keskuudestaan rakastajattaren. Suhde päättyy yliopistomaailmassa Stonerille kaunaa kantavan Hollis Lomaxin toimien seurauksena.

Romaani piirtää lohduttomasti näkyville elämän eteen paiskaamat lukuisat pettymykset. Elämän tummat sävyt piirtyvät esiin, mutta niissäkin on valoisa puolensa. Williamsin romaani kertoo tyytyväisyydestä, jota rakkaus työhön voi parhaimmillaan tarjota. Elämä on riittävän hyvää.

Odotin ehkä vielä enemmän kauan kadoksissa olleelta klassikolta. Tai ehkä kaipasin lähinnä eskapismia, jota romaani ei lukijalle tarjoa. Todellisuuden tarkka kuvaus puskee päälle sellaisella voimalla, että sitä on paikoin vaikea kestää. Kerronta on viileän toteavaa, mitään ei selitellä.

Rakkaussuhde Katherineen on kauniisti kuvattu, helpotuksen hetki todellisuuspakoa kaipaavan lukijan matkalla. Katherinen kanssa Stoner kokee sen yhteyden toiseen ihmiseen, joka yleensä on hänelle mahdollinen vain kirjallisuuden kautta. Williams kuvaa elämää juuri niin koruttomasti kuin mitä se usein onkin:

”Stoner sai synkkää, ironista mielihyvää siitä mahdollisuudesta, että hänen omaksumansa vähäinen oppineisuus oli johdattanut hänet tähän oivallukseen: että pitkällä aikavälillä kaikki, jopa se sivistys jonka ansiosta hän tiedosti tämän seikan, oli turhaa ja sisällyksetöntä ja lopulta surkastui ja hävisi tyhjyyteen, jota mikään ei pystynyt muuttamaan.”

Stoner on hieno kuvaus rakkaudesta työhön ja sen merkityksestä elämälle. Lopulta Stoner saakin nautintoa lähinnä työstään, jota kukaan ei voi häneltä viedä, paitsi kuolema ja senkin hän ottaa tyynesti vastaan. Stoner oivaltaa, että menestys on toisarvoista. Itse työn tekemiseen liittynyt tyydytys oli se, mikä Stonerille oli olennaista elämässä.

Williams tavoittaa Stonerissa hienovireisesti ja käsittämättömän taitavasti palasia elämän perimmäisestä olemuksesta. Romaani lukeutuu kiistatta klassikkojen joukkoon.

LUE LISÄÄ

, , , , ,

Kommentoi