Kesäyön unelma

"Lapsikuoro on myös visuaalisena elementtinä mieleenjäävä sillä niinkin yksinkertaisella keinolla kuin sähkövaloilla on toteutettu pienille keijuolennoilla varsin maagisen vaikutelman luovat puvut."

Kesäyön unelma
Suomen Kansallisbaletti, Kansallisooppera
Seuraavat esitykset 28.4, 29.4, 30.4, 6.5, 8.5, 12.5. ja 15.5.

 ★★★★★ 

Shakespearen klassikko ilahduttaa kepeydellään ja värikylläisyydellään.

Shakespearen klassikkokomedia Kesäyön unelma on jäänyt itselleni hieman vieraaksi, joten ilahduin mahdollisuudesta kokea sen kansainvälisesti tunnustetun ja arvostetun koreografi Jorma Elon tulkintana Kansallisoopperan lavalla.

Elon Kesäyön unelma kantaesitettiin Wienin valtionoopperassa vuonna 2010, jolloin se sai tanssimaailmassa korkealle arvostetun kunnianosoituksen, Benois de la Dance –palkinnon. Elo onkin luonut taidolla viimeistellyn, vivahteikkaan ja pirskahtelevan mukaansatempaavan koreografian, jota ihastelisi mielellään useammankin kerran. Kesäyön unelma on Elon ensimmäinen juonellinen kokoillan baletti, ja osoittaa hänen taitonsa niin tarinankertojana kuin yksittäisten roolihahmojen kuvailijana. Lopputulos on samalla sekä taidokkaan hallittu että herkullisen leikkisä ja humoristinen.

Kesäyön unelman pääteemana on rakkaus, mutta mikään perinteinen rakkaustarina se ei suinkaan ole. Näytelmä alkaa asetelmasta, jossa Hermia (Elena Ilyina) on rakastunut Lysanderiin (Florian Modan) ja hänen ystävänsä Helena (Petia Ilieva) komeaan Demetriukseen (Johan Pakkanen). Hermian isän mielestä hänen kuuluisi kuitenkin naida Demetrius, jolloin kohtaloaan vastaan kapinoiva Hermia karkaa Lysander-rakastettunsa kanssa metsään.

Metsässä heidän kohtaloonsa puuttuvat siellä asuva kuningaspari Titania (Rebecca King) ja Oberon (Michal Krčmář), joista Oberon päättää hieman leikitellä lemmenrohdoilla. Pian rohto sekoittaakin yhden sun toisenkin olennon sydämen ja järjen eikä yllätyksiltä ja hämmentäviltä sattumuksilta vältytä.

Näyttämöllä kohtaavat niin ihmiset kuin metsän lumotut olennot, joista mieleenjäävin on hurmaava sarvipäinen haltija, Puck. Häntä tulkitsi 25.4. esityksessä suurella sydämellä ja ihastuttavan vallattomasti Frans Valkama.

Harvoin olen ollut katsomassa balettia, jossa yleisö nauraa! Tunnelma on käsinkosketeltavan lumoutunut ja kiehtovalla tavalla vapautunut. Etenkin balettikoulun lapsista koostettu leikkisä ja kujeileva keijukuoro tuntuu herättävän yleisössä ihastuneita reaktioita. Lapsikuoro on myös visuaalisena elementtinä mieleenjäävä, sillä niinkin yksinkertaisella keinolla kuin sähkövaloilla on toteutettu pienille keijuolennoilla varsin maagisen vaikutelman luovat puvut. Sandra Woodallin puvustus ja lavastus ansaitsevat muutenkin kiitosta, niin virkistävän kauniin ja eloisan kokonaisuuden hän on näyttämölle luonut.

Kokonaisuuden kruunaa Felix Mendelssohn Bartholdyn säveltämä musiikki, jota rikastuttaa muutamissa kohtauksissa vangitsevan taianomaista lisäväriä luova kuorolaulu.

Kesäyön unelman ensi-illan ajoittaminen keväälle on täydellinen, sillä tämän keväisempää ja kepeän värikylläisempää balettia on vaikea kuvitella. Baletin näytökset jatkuvat toukokuun puoleen väliin ja suosittelen sitä lämpimästi jokaiselle, joka kaipaa hieman taikaa ja valloittavia seikkailuja arkeaan virkistämään.

Koreografia: Jorma Elo
Musiikki: Felix Mendelssohn
Musiikinjohto: Pietro Rizzo
Lavastus ja puvut: Sandra Woodall
Valaistus: Linus Fellbom

LUE LISÄÄ

, , ,

Kommentoi