Bättre Folk,
Hailuoto 26.–28.6.2015

Sylvi otti Hailuodon Bättre Folk -festivaalilla monta kaverikuvaa.

Kuvat: Riitta Supperi

Tavanomaisen festivaaliraportin ja keikka-arvioiden sijaan Sylvin toimittaja teki henkilökohtaisen uroteon ja poseerasi muusikoiden kainalossa läpi Bättre Folk -viikonlopun.

Olen elämäni aikana käynyt aika monilla musiikkipitoisilla festivaaleilla. Muutamissa olen ollut akkreditoituneena lehdistön edustajana, pari kertaa kunnon kuvausluvankin kanssa. Silti en ole koskaan viettänyt niin paljon aikaa myyttisellä backstagella kuin tänä vuonna Bättre Folkissa.

Bättre Folk on Hailuodossa asuvan valokuvaajan ja kulttuurin sekatyöläisen Aki Roukalan luomus. Hailuoto on iso saari Oulun edustalla Perämerellä. Sinne on mentävä lautalla, eivätkä lautat kulje festivaalin aikanakaan juhlijoiden aikataulujen mukaan. Yhdet ylimääräiset yövuorot on järjestetty, mutta silti suurin osa festivaalikävijöistä yöpyy saaressa, mikä onkin järkevää, sillä Bättre Folkin tapahtumapaikka Marjaniemi (ei tuttu J. Karjalaisen biisistä) sijaitsee päinvastaisella puolella kuin lauttasatama, 30 kilometrin päässä.

Neljättä kertaa järjestetyllä Bättre Folkilla on hipsterifestivaalin maine, mutta Oulussa syntyneellä ja asuneella vastaan kävelee koko ajan lähinnä vanhoja koulukavereita. Toisaalta niitä kävelee vastaan Helsingin Kalliossakin. Ehkä me oululaiset olemmekin sitten niitä oikeita ja alkuperäisiä hipstereitä.

Tarkoitukseni on lähteä kuuntelemaan poikkeuksellisen kovaa kattausta kotimaisesta musiikista (Absoluuttinen Nollapiste, Pietarin Spektaakkeli, Jukka Nousiainen, Paperi T ja Teksti-TV 666 45 eurolla merellisessä ympäristössä!) ja toteamaan, että kirjailijoiden turinointihetket muusikoiden kanssa on sekin toimiva konsepti. Mutta sitten paikalla ihan muista syistä oleva Sylvin kuvaaja Riitta saa journalistisen festivaali-idean: toimittajan kaverikuvat muusikoiden kanssa.

Tiedättehän ne Rita Tainolan henkilöhaastatteluista ja Seiskastakin tutut otokset, joissa toimittaja seisoo tähden vieressä ja yrittää näyttää siltä kuin olisi oikeasti staran paras ystävä. Julkkis puolestaan näyttää pepsodenthymynsä takaa siltä, että olisi mieluummin ihan missä tahansa muualla kenen tahansa muun kanssa.

Idea on mahtava, sillä paitsi että olen lievästi kameraneduskammoinen, en enää vanhimmiten osaa suhtautua minkään alan supertekijöihin fanitytön kiihkolla, vaikka pidänkin Tommi Liimattaa lähinnä nerona ja taidan olla kesäihastunut Henri Pulkkiseen. Tuntemattomien ihmisten kainalossa tai edes vieressä seisominen tuntuu sekin kovin haastavalta ajatukselta (etäisyys ihmisiin mielellään vähintään metri, kiitos).

Tilanne vaatii alkoholia. Paljon alkoholia. Se ei ole ongelma, sillä pieni roadtrip-seurueemme on lastannut festivaalialueen kylkeen parkkeratun auton peräkonttiin 4,5 litraa punaviiniä, Fernettiä, rommia ja Leijona-viinaa sekä muutaman hätätilanne-oluen (lauantaina onkin hätä ja krapula ja olut tietää paikkansa – onnittelen itseäni kaukonäköisyydestä).

Alkoholin lisäksi tiedustelemme Roukalalta, onnistuukohan homma lainkaan. Roukala vain hymyilee leveästi ja esittelee meidät lavamanageri Antille. Kyllä, voimme toikkaroida ottamaan kuvia silloin kun haluamme, järkkärit nostelevat sitten aitaa pois tieltä tarpeen mukaan. Olen kohtuullisen varma, että jollain isommalla festivaalilla asiat eivät toimisi yhtä sujuvasti. 3000 hengen kävijämaksimin tapahtumalla on etunsa.

Mitä lopulta tapahtui, näkyy alla olevista kuvista. Yksikään bändi tai artisti ei kieltäytynyt, muutamat olivat puuhasta tolkuttoman innoissaan (voisikohan Sylvi adoptoida Jukka Ja Jytämimmit?) ja vain yksi näytti ideallemme nyrpeää naamaa (sekin saattaa näkyä kuvista). Kaikkia emme kameran eteen saaneet, sillä toisena festivaalipäivänä sosialisointi vei voiton ja takakonttipunaviini piti jossain vaiheessa juoda loppuun.

Henkilökohtaisessa Elämäni festivaalit -listassani Bättre Folk sijoittuu samaan kohtaan Kuudennen Aistin (RIP), Ilmiön (RIP), H2Ö:n (long live!) ja Hori Smoku Summer Boogaloon kanssa. Ihanat ja pienet, älkää ikinä menkö pois ja ens vuonna uudestaan!

20150625 HAILUOTO Oulu, Bättre Folk festivaali, SYLVI-lehti, toimittaja Johanna Siik artistien kanssa  Pimeys KUVA ©Riitta Supperi
Pimeys soitti paitsi perjantaina Oulun Rotuaarilla, myös lauantaina Hailuodossa. Lopun aikaa maistui festivaali.
20150625 HAILUOTO Oulu, Bättre Folk festivaali, SYLVI-lehti, toimittaja Johanna Siik artistien kanssa Reino Nordin  KUVA ©Riitta Supperi
Kuvasarjan feikatuin: Reino Nordin soitti oikeasti sisällä.
20150625 HAILUOTO Oulu, Bättre Folk festivaali, SYLVI-lehti, toimittaja Johanna Siik artistien kanssa Absoluuttinen nollapiste KUVA ©Riitta Supperi
Kova, kovempi, Absoluuttinen Nollapiste.
20150625 HAILUOTO Oulu, Bättre Folk festivaali, SYLVI-lehti, toimittaja Johanna Siik artistien kanssa Pietarin spektaakkeli  KUVA ©Riitta Supperi
Pietarin Spektaakkelia sai odottaa intensiivisten fanien piirityksen tähden.
20150625 HAILUOTO Oulu, Bättre Folk festivaali, SYLVI-lehti, toimittaja Johanna Siik artistien kanssa Paavo KUVA ©Riitta Supperi
Tämän tyypin kanssa oltiin samoissa kouluissa ja nyt toinen meistä juontaa festivaaleja! Paavo J. Heinonen puhui parempaa ruotsia kuin Sylvi koskaan.
20150625 HAILUOTO Oulu, Bättre Folk festivaali, SYLVI-lehti, toimittaja Johanna Siik artistien kanssa Aino Venna KUVA ©Riitta Supperi
Aino Venna. Joko saa kosia, kun Pride ja kaikkee?
20150625 HAILUOTO Oulu, Bättre Folk festivaali, SYLVI-lehti, toimittaja Johanna Siik artistien kanssa Teksti TV 666 KUVA ©Riitta Supperi
Sarjan hikisin: Teksti-TV 666.
20150625 HAILUOTO Oulu, Bättre Folk festivaali, SYLVI-lehti, toimittaja Johanna Siik artistien kanssa, Jukka Nousiainen ja Jytämimmit KUVA ©Riitta Supperi
Jos olisi ihan pakko valita, niin Sylvi adoptoisi Jukka Nousiaisen ja Jytämimmit eli Maria Mattilan ja Sini Mäenpään. Tai kyllähän nämä tyypit voisi adoptoida ihan muuten vaan!

LUE LISÄÄ

, , , , , , , , , , , , , , ,

Kommentoi