Kaukana maailman menosta

"Vinterbergin ohjauksessa Batsheba ei käyttäydy kuin mies, vaan aivan kuten kuka tahansa omilla aivoillaan ajatteleva rohkea ihminen."

(Far from the Madding Crowd, Britannia–USA 2015)
O: Thomas Vinterberg
N: Carey Mulligan, Matthias Schoenaerts, Michael Sheen, Tom Sturridge, Juno Temple
K7
Ensi-ilta 28.8.2015

Vinterberg kohtelee romanttisessa pukudraamassaan naista ihmisenä.

Harva elokuva on viiden tähden arvoinen. Tai jos onkin, sillä mielipideasioitahan nämä ovat, niin harva kriitikko niitä tähtiä pystyy oikeasti perustelemaan.

Kävinkin katsomassa Kaukana maailma menosta kahdesti. Ensimmäisen lehdistönäytöksen jälkeen silmäni heloittivat pinkkeinä, villatakkini oikea hihansuu oli läpimärkä eikä päähäni mahtunut muuta kuin viisi tähteä.

Viikon kuluttua elokuvan toisen katselukerran jälkeen selaan kahvilassa läppäriltäni läpi IMDb:ssä olevat 73 kuvaa Matthias Schoenaertsista ja onnettomuudekseni saan tietää, että hän asuu Antwerpenissä avoliitossa mallin näköisen ja muotoisen brunette-juristin kanssa ja heillä on kaksi kissaa.

Sydän murtuneena onkin helpompi keskittyä miettimään itse elokuvaa.

Thomas Vinterberg on ohjannut viimeksi elokuvat Submarino (2010) ja Jahti (2012). Molemmat ovat psykologisia kuvauksia miehistä vaikeissa elämäntilanteissa, joissa tapahtuviin asioihin ei yksilö pysty vaikuttamaan ja muutenkin elo on vaikeaa. Thomas Hardy oli viktoriaaninen romantikko, jonka romaani Far from the Madding Crowd on oikeastaan aika tasaisen, vaikkakin epätavallisen, maalaiselämän kuvaus 1870-luvulta. Pääosassa on nainen, jonka suurin ongelma on liian monta kosijaa ja liiallinen itsenäisyys.

Austenilaisen, romanttisen juonikuvion yhdistäminen Vinterbergin nyrkillä iskevän pohjoismaiseen realismiin tuntuu älyttömältä. Silti Kaukana maailman menosta on paras romanttinen pukudraama, jonka olen kymmeneen vuoteen nähnyt.

Lähtöasetelma on aikakauden hengen huomioon ottaen radikaali, mutta ei kovin kaukana tämän päivän amerikkalaisista romanttisista komedioista: Bathsheba Everdeen asuu maalla ja tekee töitä tätinsä farmilla vähän niin kuin naapurin lammasfarmari Gabriel Oak. Tarvetta aviomiehelle Bathseba ei tunne, minkä pöyristys-arvo vain kasvaa, kun hän perii setänsä maalaiskartanon tiluksineen ja alkaa johtaa sitä yksin.

Vailla lämpimiä tunteita miehiä kohtaan Bathseba ei sentään ole, ja silmätkin vilkkuvat kuin pahimmalla viuhkaflirttailijalla, mutta elämä on kohdillaan ilman puolisoakin. Rukkasia kahdelle ihan varteenotettavalle kosijalle jakava, taloudellisesti itsenäinen nainen lankeaa lopulta pahimpaan mahdolliseen auervaaraan, joka tietää, että naisen täytyy kuulla olevansa kaunis.

Kaukana maailman menosta kertoo naimattoman naisen ja miehen syvästä yhteydestä ja ystävyydestä aikana, jona sellainen oli käytännössä mahdotonta. Tämän päivän uuskonservatismin nostaessa päätään elokuva tulee kertoneeksi myös jotain siitä, millaista käytöstä ja elämänvalintoja naiselta (edelleen) odotetaan. Fokus on tiukasti Batshebassa, joka tajuaa jokaisen päätöksen tehdessään, mihin on menossa, ja joka nielee tarvittaessa ylpeytensä kuten vanhana syntyneen sielun voikin odottaa tekevän.

Vinterbergin ohjauksessa Batsheba ei käyttäydy kuin mies, vaan aivan kuten kuka tahansa omilla aivoillaan ajatteleva rohkea ihminen. On tanskalaisohjaajan taitoa pystyä osoittamaan tämä käyttämällä perikonservatiivista, viktoriaanista aikakautta taustakankaana. Bathseban toteamus ”naisen on vaikea ilmaista tunteitaan kielellä, joka on miesten kehittämä omiin tarkoituksiinsa” tiivistää olennaisen myös Vinterbergin ohjausfilosofiasta: kuka lopulta omistaa elokuvan lajityyppien kielen, miten sitä käytetään ja kenellä on valta sitä muuttaa.

Näyttelijöiden ylistämiseen olisi helppo käyttää toiset 1 000 merkkiä, mutta koska koko tekstin pituus on jo liki 3 500, on tyydyttävä toteamaan, että yhdistelmällä Carey Mulligan–Matthias Schoenaerts–Michael Sheen ei voi mennä pieleen. Mulligan omistaa yhdet aikakautemme filmaattisimmista kasvoista, kun taas Schoenaertsin presenssi partansa takaa on jättiläismäisen tammen luokkaa. Kameleonttimainen Sheen ei ole koskaan tehnyt roolia huonosti; tällä kertaa hän rakentaa varakkaan ja hieman pakkomielteisen keski-ikäisen poikamiehen Boldwoodin persoonan tämän repliikkien henkäysten väliin.

Kaukana maailman menosta ansaitsi heittämällä viisi tähteä ja piti toisellakin kierroksella niistä neljä. Epäilen, että kolmas kerta vie skaalan takaisin tyylipuhtaaseen, kritiikittömien lasien läpi katsottuun vitoseen.

1. katsomiskerta: 

 ★★★★★ 

2. katsomiskerta: 

 ★★★★☆ 

 

LUE LISÄÄ

, , , , , ,

Kommentoi