Vinokino 2015: Romansseja ja aktivismia

"Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin keskittyvä Vinokino-elokuvafestivaali alkaa tänään Turussa ja jatkaa myöhemmin Helsinkiin ja Ouluun."

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin keskittyvä Vinokino-elokuvafestivaali alkaa tänään Turussa ja jatkaa myöhemmin Helsinkiin ja Ouluun. Sylvi tsekkasi ennakkoon otteita festivaalin ohjelmistosta.

Nånting måste gå sönder
(Ruotsi 2014)
O: Ester Martin Bergsmark
N: Saga Becker, Iggy Malmborg, Shima Niavarani

 ★★★★☆ 

Transsukupuolinen Sebastian – tai Ellie, kuten hän alkaa itseään kutsua – elää Tukholman laidalla. Junat ovat hänen asuinympäristönsä jatkuva soundtrack. Junat, jotka vievät hänet varastohommiin ja satunnaisiin seksikohtaamisiin miesten kanssa. Yksi kohtaaminen on päättyä huonosti, kun keski-ikäinen mies käy nyrkein päälle. Pelastavana sankarina paikalle saapuu nahkatakkinen Andreas.

Ohjaaja Ester Martin Bergsmarkin yhdessä Eli Levenin kanssa kirjoittama draama on omaelämäkerrallinen ja pohjaa Levenin romaaniin. Se kertoo romanssista, joka limittyy päähenkilöiden identiteettikipuilun kanssa. Ellie on varma omasta olemisestaan, ympäröivä todellisuus vain ei tunnu siihen sopeutuvan. Andreas taas toteaa ykskantaan, ettei ole mikään homo. Kahden parikymppisen intensiivinen rakastuminen kuvataan kainostelematta ja lihallisenakin, mutta samalla siinä on runollisuutta.

Tukholma näyttäytyy rumankauniina nuoruuden tyyssijana. Ellien ja Andreaksen pienet kämpät ovat täynnä tyhjiä pulloja ja vaatekasoja. Romanttisin hetki on, kun kaksikko kastautuu yhdessä luonnonveteen. Taustamaisemassa näkyy roskia ja autonrenkaita.

Rakkaustarina häivyttää alleen kaiken muun. Elokuvan alussa esitelty Ellien kämppiskin katoaa kuvasta Andreaksen ilmestyttyä maisemaan. Romanssi ei kuitenkaan kantaisi yksin ilman näkemyksellistä ohjausta ja esillepanoa. Sama omaperäinen visio kuuluu eklektisellä soundtrackillä.
Kaisu Tervonen

Su 25.10. klo 17.00 Alvarium, Turku
Su 8.11. klo 17.00 Andorra, Helsinki
Su 13.12. klo 15.00 Studio, Oulu

 

takei1

To Be Takei
(USA 2014)
O: Jennifer M. Kroot
N: George Takei, Brad Takei

 ★★★★☆ 

Tunnemme George Takein Hikari Suluna, USS Enterprisen aasialaistaustaisena luutnanttina. Tätä nykyään Takei tunnetaan paremmin sosiaalisesta mediasta, erityisesti Facebookista, jossa hänellä on yli 9 miljoonaa seuraajaa. Facebookissa Takei on tullut tunnetuksi erityisesti tasa-arvon ja seksuaalivähemmistöjen puolesta puhujana. Hän postaa myös paljon huvittavia meemejä, kissavideoita, viraalivideoita… you name it.

Takeista on 78 vuoden iästään huolimatta tullut eräs sosiaalisen median kuninkaista. Hänen postauksensa keräävät tasaisesti tuhansia ja välillä kymmeniä tuhansia tykkäyksiä. George Takei taitaa olla someaddikti.

Jennifer M. Krootin dokumenttielokuva To be Takei pyrkii avaamaan George Takeita ihmisenä. Kuka on tämä homoseksuaalisuudestaan avoimesti puhuva setä, joka aikoinaan kolusi avaruuden tutkimattomia kolkkia televisioissamme?

Kroot lähestyy aihettaan antamalla Takein itse viedä dokumenttia eteenpäin. Metodi toimii hyvin, sillä Takeita on mukava kuunnella ja katsoa. Lähes yhtä paljon aikaa kameran edessä saa myös Takein elämänkumppani Brad Takei.

Kroot on saanut hyvin tallennettua vanhan pariskunnan välisen sanailun, pinttyneet tavat ja yhteiselon. Brad ei ole ollenkaan julkisuushakuinen, mutta ymmärtää Georgen olevan, ja välillä silmiään pyöritellen ihmettelee kumppaninsa touhuja. Brad on myös Georgen liikekumppani, ja koko Takei-ilmiö tuntuu olevan heidän yhteistyönsä tulosta.

Elokuva painottaa sitä, kuinka Takei on koko elämänsä taistellut normeja vastaan. Hänen vanhempansa olivat japanilaisia. Pearl Harborin pommitusten jälkeen japanilaiset suljettiin pois yhteiskunnasta ja osa laitettiin leireihin. Lapsuutensa Takei vietti tällaisessa. Nykyään hän kiertää julkisuutensa mahdollistamana tapahtumasta toiseen kertomassa kokemuksistaan leirillä. Hän ei halua amerikkalaisten ihmisten unohtavan sitä tosiasiaa, että myös heidän valtionsa sulki syyttömiä ihmisiä leireihin niin kutsutun rodun perusteella toisessa maailmansodassa.

Tullessaan koko Yhdysvaltain tietoisuuteen Star Trekin (1966–1969) myötä, hän oli ensimmäisiä aasialaistaustaisia näyttelijöitä televisiossa. Poikkeuksen tekee vielä se, että Takei ei näytellyt roistoa. Vielä kuusikymmentäluvun lopulla amerikkalainen televisio pyöri vahvasti vain valkoisen Amerikan unelmien ja pelkojen ympärillä. Star Trekin isän, Gene Roddenberryn visiossa tulevaisuuden tähtialusta miehitti kuitenkin monikulttuurinen joukkio rautaisia ammattilaisia.

Vuonna 2005 Takei tuli julkisesti ulos kaapista, ja tämä johti uuteen nousuun viihdemaailmassa.

Kroot tarkastelee elokuvassaan Takein työtä julkimona. Odotamme julkimoilta persoonallisuutta, jonka voi helposti hahmottaa. George Takei on se tyyppi, jota kaikki rakastavat, joka ajaa humanistisia arvoja ja joka ei pelkää tarttua vaikeisiin aiheisiin. Se, että pystyy tämänkaltaista työtä tekemään, vaatii pysymistä ajankohtaisena ja pidettynä. Kroot kuvaa Takeita pitämässä samaa puhetta uudestaan ja uudestaan eri tilaisuuksissa, hän kuvaa sitä työtä, mitä George ja Brad tekevät kiertäessään Star Trek -fanitapahtumia ja kirjoittamassa nimikirjoituksia – tällöin George on maailman mukavin ihminen, kun taas Brad vahtii tarkasti, että jono pysyy kunnossa ja että kaikki maksavat tarvittavan hinnan.

Parhaimpina hetkinään elokuva kykenee tavoittamaan sen primus motorin, joka Takeita vie eteenpäin: hän toistuvasti korjaa ihmisiä, jotka puhuvat homoudesta lifestylenä, elämäntapana. Takei tekee oikaisut sellaisella pieteetillä, josta käy ilmi hänen halveksuntansa jämähtäneitä käsityksiä ja konventioita kohtaan.

Elokuvan jälkeen olo on hyvä.
Tino Puisto

Pe 23.10. klo 12.00 Alvarium, Turku
Pe 6.11. klo 21.00 Andorra, Helsinki

 

AppropriateBehavior

Appropriate Behavior
(USA 2014)
O: Desiree Akhavan
N: Desiree Akhavan, Rebecca Henderson, Halley Feiffer

 ★★★½☆ 

Girls-sarjan kolmannelta kaudelta tuttu Desiree Akhavan luotasi newyorkilaisen lesboparin suhdekoukeroita myös hauskassa nettisarjassa The Slope. Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa on selkeää jatkoa molemmille. Appropriate Behavior käy läpi saman kuvion kuin The Slope. Kaksi naista rakastuu, elää yhdessä ja eroaa.

Edellinen toteamus ei ole juonipaljastus, sillä elokuva limittää yhteen suhteen eri vaiheita. Parisuhteen päättyminen on selvää alusta alkaen. Akhavan näyttelee Shiriniä, iranilaistaustaista biseksuaalista naista. Uuden vuoden pirskeissä hän tapaa Maxinen, fiksun ja hauskan rillipään, jonka kanssa päätyy pussailemaan, harrastamaan seksiä, polttelemaan ruohoa, rakastumaan ja muuttamaan yhteen.

Kevyt suhdekomedia on myös yhtä lailla Woody Allenin ja Sinkkuelämää-sarjan perillinen, mutta se päivittää newyorkilaiset sydämenasiat nykyaikaan. Shirin potee sydänsuruaan heittäytymällä seksiin, uuteen työpaikkaan ja uuteen kimppakämppään. Hän käyttäytyy hetkittäin kuten jokainen sydämensä rikkonut: kohtuuttomasti, hölmösti ja impulsiivisesti.

Sydänsurun ohella komedia sivuaa Shirinin etnistä taustaa, jota hän joutuu selittämään hyväntahtoisille mutta rasittaville kanssakaupunkilaisilleen. Hän on kuitenkin pystyttänyt kaappinsa juuri iranilaisia sukujuuriansa vasten. Shirin ei ole kertonut vanhemmilleen tai veljelleen Maxinen olevan hänen tyttöystävänsä. Yhteistä sänkyä hän selittää nuukuudella ja eurooppalaistavoilla.

Akhavan ei keksi pyörää uudelleen, mutta on hionut omansa sujuvasti Brooklynin katuja rullaavaksi välineeksi.
Kaisu Tervonen

Su 25.10. klo 19.00 Alvarium, Turku
Su 8.11. klo 19.00 Andorra, Helsinki
La 12.12. klo 14.00 Studio, Oulu

LUE LISÄÄ

, , , , , , , , ,

Kommentoi