Kabuki, Helsinki,
21.10.2015

"Mukava tätä oli kokeilla, ja pari onnistunutta annostakin sain, mutta tuskin palaan hakemaan vegaaniruokaa täältä."

Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.

Pidän japanilaisesta ruuasta, etenkin sushi- ja sashimikeittiötä laajemmalle kurottavasta. Parhaimmillaan japanilainen ruoka on yksinkertaisia ja kiinnostavia annoksia, joissa raaka-aineet pääsevät etualalle – kuin ”köyhässä keittiössä” ympäri maailman. Monissa sushiannoksissa toki on samaa henkeä, mutta siedettävää tai hyvääkin vegaanista sushia on suhteellisen helppo saada käsiinsä tai tehdä itse. Monipuolista vegaanista japanilaista ruokaa on sen sijaan erittäin vaikea saada Suomesta. Turun Karu Izakaya on toistaiseksi ainut onnistunut kokemus kotimaan kamaralla. Japanissa en ole käynyt ja tuskin käykään, joten puhdasoppiset voivat vapaasti olla lukematta tai paheksua.

Kabukin lista lupasi hyvää, ja pöytää varatessani varmistin vielä, että vegaanista ruokaa olisi tarjolla. Olin varovaisen innostunut, sillä listalla näkyi olevan soba- ja udon-nuudeleita, joista pidän kovasti. Tosin erilaiset kalatuotteet ovat niin keskeisiä japanilaisessa keittiössä myös mausteina, että olin valmistautunut myös pettymyksiin. (Tätä kirjoittaessa tulee kaiholla mieleen tamperelainen edesmennyt ramen-nuudeliravintola Hanabi, jossa kasvissyöjiä ja vegaaneitakin palveltiin oivaltavasti.)

Pienessä ravintolassa oli rauhallinen ja mukava tunnelma. Seinillä oli Miyazakin animaatioelokuvien julisteita. Palvelu oli ystävällistä ja selvää, eikä kieliongelmia ollut. Valitettavasti kävi ilmi, että vegaanisia vaihtoehtoja oli listalla aika niukasti. Alkupaloista löytyi kuusi vaihtoehtoa. Pääruuista vegaanisena oli tarjolla vain yksi, paistettuja vihanneksia, mutta ilman tarkempaa kuvausta en viitsinyt ottaa riskiä, koska nuo annokset jäävät usein aika latteiksi. Misokeiton liemi oli kalapohjaista ja valitettavasti myös kaikkien nuudeliannosten. Ja listalla sentään olisi ollut zaru sobaa! Tuli ikävä Cocoroniin.

Päädyin kokeilemaan viittä kuudesta alkupalavaihtoehdosta. Kuudes olisi ollut tofua pelkältään – se voi olla nerokas annos, etenkin jos tofu on hieman hapatettua, mutta turha, mikäli eteen saa vain kylmän mötin mautonta perustofua. Tarjoilijan selityksen perusteella ounastelin jälkimmäistä, joten jätin sen väliin.

Paistettu munakoiso oli loistavaa, parhaimpia munakoisoruokia pitkään aikaan. Uppopaistetut leivittämättömät munakoisopalat tarjottiin herkullisessa kevätsipulisessa soijaliemessä. Myös wakame-merileväsalaatti oli loistavaa. Itse salaatti ei ollut perustasoa kummoisempaa, mutta se oli maustettu mahtavalla seesamikastikkeella. Edamamet eli keitetyt soijapapupalot olivat ihan hyviä, kuten aina, mutta eivät esimerkiksi Karu Izakayan hieman savuisten veroisia.

”Japanilainen pikkelssi” oli parikymmentä ohutta daikon-retiisisiivua, jonka kyljessä oli hämmentävästi pari palaa tuoretta maustamatonta kurkkua. Retiisin happamuus ja rapeus oli aluksi kiinnostavaa, mutta pidemmän päälle se kävi hieman tylsäksi. Soijainen kurkkusalaatti oli samalla tavalla hämmentävä: aluksi kiinnostava, mutta se muuttui pian vetiseksi, ja soijan maku hävisi.

Mukava tätä oli kokeilla, ja pari onnistunutta annostakin sain, mutta tuskin palaan hakemaan vegaaniruokaa täältä.

Kabuki
Lapinlahdenkatu 12
Helsinki

ma 17–23
ti–pe 11–14 & 17–23
la 15–23
su 15–22

Kotisivut

LUE LISÄÄ

, , ,

Kommentoi