Pieni merenneito

"Katsojien apuna matkalla kulkee kertojaääni, joka kertoo yleisölle milloin tulee laittaa ”taikalasit” päähän tai miltä hahmoista tuntuu."

Suomen Kansallisbaletti: Pieni merenneito
Seuraavat esitykset 10.11., 13.11., 18.11, 19.11. ja 21.11
Esitykset jatkuvat keväällä 2016

 ★★★★☆ 

Klassikkobalettia katsotaan taikalasit silmillä.

Lavalla on jäinen meri. Sen päälle, kaupungin edustalle, on asettautunut nukkuva merenneito. Yleisö on saanut 3D-lasit mukaansa. Suomen Kansallisbaletti tuo Hans Christian Andersenin Pienen merenneidon tarinan huikein puittein lavalle. Lavalla ei nähdä siloiteltua Disney-tarinaa, vaan satu kerrotaan perinteisen version mukaan. Tarinan lopussa merenneito kuolee noidan veitseen ja muuttuu meren vaahdoksi heittäydyttyään rakastamansa prinssin eteen. Pelastamalla prinssin mykkä merenneito pystyy viimein osoittamaan rakkautensa.

Eun-Ji Ha tanssii näkemässäni esityksessä nimiroolin. Pieni tanssija on loistava hauraana, mykkyyteen tuomittuna merenneitona. Salla Eerolalla, joka tanssii vierasmaalaisen prinsessan roolin, on tanssijoista ehkä eniten taituruutta sekä vaativimmat ja nautinnollisimmat tanssinumerot. Teemu Tainio H.C. Andersenina saa pisteet siitä kuinka taitavasti hän osaa esittää kömpelösti tanssivaa kirjailijaa, joka unelmoi tanssijan ammatista. Ei varmasti ole ammattitanssijalle helppoa esittää hahmoa, joka tanssii huonosti.

Spektaakkelimaisessa esityksessä hienointa on Erika Turusen puvustus ja takiksen lavastus. Meduusojen asuista pidin erityisesti. Merennoidasta on saatu todella pelottava, pitkine kynsineen, klonkkumaisine äänineen ja habituksineen. Katsojien apuna matkalla kulkee kertojaääni, joka kertoo yleisölle milloin tulee laittaa 3D-taikalasit päähän tai miltä hahmoista tuntuu.

Kertoja on hauska ulottuvuus baletissa, kuten myös katsojia päin uivat hait ja rauskut, jotka erottuvat 3D-lasien takaa. Tosin 3D-efekti ei olisi ollut baletissa välttämätön, sillä siinä on muutenkin käytetty erityisefektejä kuin Hollywood-elokuvissa.

Baletti sisältää paljon intertekstuaalisia viittauksia. Tarinan sisällä esitetään tiivistetysti H.C. Andersenin sadut Ruma ankanpoikanen ja Tulitikkutyttö. Mieleenpainuva on pysähtynyt kuva tanssijoista harjoitussalissa, joka tuo mieleen Edgar Degasin maalaukset. Baletissa kuljetetaan taustalla tanskalaiskirjailijan elämäntarinaa.

Koreografi Kenneth Greve on upottanut balettiin H.C. Andersenin homoseksuaaliseen ihastukseen viittaavan tanssikohtauksen prinssin ja kirjailijan välillä. Pienen merenneidon tarinan on katsottu viittaavan kirjailijan onnettomaan rakkauteen, joka päättyi hänen ”prinssinsä” mentyä naimisiin. Kohtauksessa prinssi, joka vielä etsii todellista rakkauttaan, tanssii kirjailijan kanssa baleteissa perinteisesti miehelle ja naiselle tehdyn pas de deux -numeron. Sen jälkeen hän putoaa mereen ja merenneito pelastaa hänet. Merenneidon mykkyys on joissakin tulkinnoissa nähty kirjailijan kyvyttömyytenä tuoda maailmalle julki homoseksuaalisuuttaan ja elää vapaasti omana itsenään.

Koreografia, dramaturgia ja tekstit: Kenneth Greve
Musiikki: Tuomas Kantelinen
Lavastus: takis
Puvut: Erika Turunen
Valaistus: Kalle Ropponen
Pieni merenneito: Eun Ji-Ha
Prinssi: Ilja Bolotov
H.C. Andersen: Teemu Tainio

LUE LISÄÄ

, ,

Kommentoi