Kattila, Tampere
11.11. ja 11.12. 2015

"Tämä oli illallistason ruokaa lounasaikaan, ja hinta on tasoon nähden todella halpa (10€). Annosvalikoima on kekseliäs ja vaihteleva. "

Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.

Kävin ensimmäisen kerran vilkaisemassa Kattilaa silloin, kun se oli Tila Kaupungissa -kaupan yhteydessä näissä samoissa tiloissa. Silloin en syönyt siellä, koska vegaanista ruokaa oli tarjolla vain satunnaisesti kampanjaluonteisesti. Sittemmin Tila lopetti, ja Kattila muuttui ruokalamaisesta viihtyisäksi pieneksi ravintolaksi. Sain kuulla, että vegaaniruokaa on tarjolla lounaalla joka päivä, ja syyskuussa pääsin käymään siellä. Ensimmäisellä reissulla unohdin kuitenkin ottaa annoksestani kuvan. Kävin uudelleen marraskuussa ja vielä joulukuussakin juuri ennen tämän arvion ilmestymistä (arvioita ehti kertyä loppuvuodesta melkoinen jono). Onneksi ehdin, sillä marraskuinen kokemus oli huono, kuten alla kuvaan. Joulukuun ateria oli sen sijaan niin erinomainen, että Kattila nousi ehdottomasti suosikkien joukkoon.

Kattila tarjoaa monipuolista ruokaa eri keittiöistä, ja lounaslistalta löytyykin kaikenlaista lasagnesta wokkiin, juurespadasta pinaattilättyihin. Tämä on todella mukavaa, sillä useimmiten kasvisruokaa tarjoavissa ravintoloissa on vain yksi rajattu teema. Tätä kirjoittaessa luen kaihoisasti seuraavan viikon listaa, jossa olisi esimerkiksi tofulla täytettyjä nokkosohukaisia ja kikhernemureketta sienikastikkeella.

Lounaalla tarjotaan alkuruuaksi salaatti, jossa on laadukasta öljyä ja balsamicoa, ja lisukkeena on talon oma tuore sämpylä. Pöydässä on myös hyvää sormisuolaa, jolla voi säätää makua mukavasti. Joulukuussa tarjolla oli vihreän salaatin sijaan onnistunut marinoitu kaalisalaatti.

Ensimmäisellä kerralla tarjolla oli härkäpapucurrya nuudeleilla. Annoskuvaus epäilytti, mutta ruoka oli todella iloinen yllätys. Keittiö käytti pienempiä vahvan makuisia härkäpapuja, joita saa harvoin hyvin kypsennettynä, mutta nämä olivat onnistuneet täydellisesti. Tomaattinen, maanläheisen mausteinen curry sopi niihin erinomaisesti. Nuudelitkin oli valmistettu taidolla, ja ne pysyivät irtonaisina ja kantoivat kastiketta mukanaan. Ainoa ongelma oli, että ruoka oli hieman liian öljyistä. Mutta lounasruuaksi kokemus oli oikein hyvä. Gastopapu valitti arviossaan ruuan mauttomuudesta, mutta tässä annoksessa oli makua reippaasti.

Toisella kerralla ehdin käymään Kattilassa ystäväni kanssa aivan lounasajan loppupuolella. Valitettavasti päivän ruoka eli kukkakaalicurry oli loppunut kesken (mikä kertoo toivottavasti kasvisruuan suosiosta), ja tarjoilija kertoi, että sen tilalla saisi paistettua tofua ja vihanneksia. Tällä kuvauksella saa harvoin hyvää ruokaa, ja valitettavasti ounasteluni osui oikeaan.

Itse tofu oli itse asiassa aika hauskaa: siinä oli pehmeä ”munakasmainen” koostumus ja sellainen tofun oma hento maku, josta pidän. Paistopinnalla oli currymaustetta, joka toimi hyvin. Mutta varmasti monen muun mielestä tofu olisi ollut mautonta. Muutoin annos joka tapauksessa oli aika köyhä. Pohjana oli ilmeisesti curryannokseen tarkoitettua kakuksi puristettua perusriisiä, joka oli täysin suolatonta ja mautonta. Hyvän kastikkeen kanssa se ei olisi haitannut, mutta tässä annoksessa tuli mieleen lähinnä yliopistoruokalan lämpölaarin pohja. Kun annoksessa ei ollut mitään kostuttavaa, jätin riisin liki kokonaan syömättä. Muutoin annoksessa oli hyviä aineksia: paistettua lehtikaalia, kesäkurpitsaa ja kirsikkatomaatteja. Niissä oli kuitenkin liikaa öljyä ja liian vähän muuta makua. Etenkin lehtikaalissa jokin happo kuten sitruunamehu on olennainen leikkaamaan öljyisyyttä. Annoksesta jäi valitettavasti nälkäinen ja pettynyt olo.

Tämän ruoan pohjalta ei kuitenkaan kannata muodostaa mielipidettä Kattilasta. Korvaava ruoka oli selvästi pikaisesti mietitty ja epäonnistunut. Olisin kuitenkin mieluummin toivonut, että minulle olisi myyty pahoitellen eioota. On ihan ymmärrettävää, että joku ruoka voi loppua kesken lounasajan viime hetkillä. Jos tämä olisi ollut ensimmäinen kokemus Kattilasta, en olisi varmasti palannut. Mutta koska edellinen ruoka oli niin hyvää, päädyin paikalle joulukuussakin, kun satuin olemaan sillä puolella kaupunkia.

Tällä kertaa listalla oli paahdetulla valkosipulilla maustettu risotto, kurpitsalinssipihvi ja jonkinlainen varmaankin kookospohjainen kastike, jonka tarkempaa kuvausta en enää muista. Annos oli herkullinen, eikä liiasta öljyisyydestä ollut tietoakaan. Risotto oli todennäköisesti paras suomalaisessa ravintolassa syömäni. Siinä maistui riisin oma tärkkelys, kuten kuuluu – liian usein risoton vaatima kermaisuus yritetään hoitaa soija- tai kaurakermalla tai muulla puijauksella. Risoton pohja oli tehty huolella, ja annos oli elävöitetty tarjoilua varten ehkä tujauksella jotain kermaista, mutta se ei hukuttanut päämakua. Paahdetun valkosipulin maku ei noussut liian vahvasti esiin, vaan se tuntui juuri sopivasti. Paksu pihvi pysyi hyvin koossa ja maistui kunnolla kurpitsalta. Kastikkeen maku taas muistutti klassista munakastiketta, mikä sopi annokseen, ja yrttiöljytipat terävöittivät hyvin kokonaisuutta.

Tämä oli illallistason ruokaa lounasaikaan, ja hinta on tasoon nähden todella halpa (10€). Annosvalikoima on kekseliäs ja vaihteleva. Suosittelen Kattilaa mitä lämpimimmin.

Pikkubistro Kattila
Aleksis Kiven katu 13
Tampere

ma–to 11–22
pe 11–23
la 12–23

Kotisivut

Facebookissa

LUE LISÄÄ

, ,

Kommentoi